![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
---|
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
---|
Lehden BN 2/09 (236) sisältöäPääkirjoitus - Huhtikuussa 2009 DAVE WALDMAN - Muusikki ja Chicago-bluesin puolestapuhujaMonipuolinen, arvostettu muusikko Dave Waldman on jäänyt Chicagon muusikkopiirien ja Amerikan ulkopuolella suhteellisen tuntemattomaksi nimeksi. Silti hän on vaikuttanut Chicagossa jo pitkään ja osaltaan myötävaikuttanut bluesperinteen jatkumiseen. Hän on ollut mukana monilla niin vanhojen blueslegendojen kuin nuoremman polven soittajien levyillä taustamuusikkona. Omalla nimellään hän ei ole vielä levyttänyt. teksti: Kari Kempas (haast. Chicago Blues Festival 2007), kuvat: Pirjo Salminen HEIKKI SILVENNOINENSavonlinnan Kiviapajalla 27.4.1954 syntynyt Heikki Silvennoinen on ehtinyt olla monessa mukana. Mies on tullut tunnetuksi niin muusikkona kuin näyttelijänäkin. BN kävi haastattelun muodossa läpi joitakin etappeja merkittävän uran varrelta. teksti ja kuvat: TT Tarkiainen THE REVOLUTIONAIRES - Britannian tämän hetken kuumin R&B-combo?The Revolutionaires (Ed Stephenson: kitara ja laulu, Rich Stephenson: basso ja laulu, Mark Mathews: rummut sekä Gary Hoole: fonit) on ehkä Britannian tämän hetken kovin rock’n roll/rhythm & blues -bändi. Heidän vaikutteensa ovat 1940- ja 50-lukujen r&b:ssä ja vanhassa rock’n rollissa, ja artisteissa kuten Louis Jordan, Little Richard, Chuck Berry ja Roy Brown. Vanhaa rytmibluesia maustetaan mm. nykybluesilla ja bändi onkin ottanut vaikutteita mm. Stevie Ray Vaughanilta. Bändi siis soittaa pääasiassa vanhoja, lähes kaikille tuttuja biisejä, mutta 2000-luvun asenteella. Viisivuotisen taipaleensa aikana The Revolutionaires on vakiinnuttanut asemansa Britannian rockpiireissä ja saanut mukavasti jalansijaa myös bluesin harvalukuisten ystävien joukossa. Lyhyehkön uran kohokohtia ovat olleet mm. esiintyminen Walter Troutin lämmittelijänä ja The Summer Jamboree Senigaliassa Italiassa. Viime vuonna he kiersivät ympäri Eurooppaa eksoottisimpien kelkkapaikkojen ollessa Maltalla ja Dubaissa. Bändillä on takanaan kolme toinen toistaan parempaa levyä, jotka on julkaistu omakustanteina. teksti: Riku Metelinen 100 vuotta MAYBELLE CARTERIN syntymästä
Viime vuoden marraskuussa tuli kuluneeksi 30 vuotta Maybelle Carterin kuolemasta ja tänä vuonna juhlitaan sadannetta vuotta hänen syntymästään. Maybelle Addington syntyi Copper Creekissä Virginiassa 10.5.1909. Hän tunsi jo lapsena suurta kiinnostusta musiikkia kohtaan ja oppi soittamaan autoharppua, banjoa sekä ennen kaikkea kitaraa. Aluksi Maybelle soitti mm. serkkunsa Saran kanssa. ja ajan myötä perustettiin yhtye The Carter Family, jolla on ollut merkittävä vaikutus niin bluegrassin, countryn kuin pop- ja rockmusiikinkin kehitykseen. Carter Family oli ensimmäinen country-yhtye, jonka jäsenistä tuli tähtiä sanan nykyisessä merkityksessä. Lue artikkeli kokonaisuudessaan (sis. myös nuotti/tabulatuurinäytteen) täältä! teksti: Eija Jauhiainen GRACE POTTERIN nouseva tähti
Vuoden 2008 aikana Grace Potterista on tullut eräs kiinnostavimmista nykyrockin tähdistä. Hän on vain 25-vuotias, vahvaääninen laulaja, joka esiintyy upean Gibson Flying V –kitaran kera ja maustaa kappaleitaan Hammond B3:lla. Yhdessä bändinsä The Nocturnalsin kanssa hän esiintyy intohimoisesti ja on levyttänyt klassisen tyyppisiä amerikkalaisia rockkappaleita, kuten Stop the Bus ja Ah Mary. teksti: Eduardo Alonso JOE BONAMASSA
Amerikkalainen (s. 8. toukokuuta 1977) blueskitaristi- ja laulaja Joe Bonamassa tunnetaan teknisesti painottuneesta soittotyylistään. Hänet voidaan laskea samaan Stevie Ray Vaughanin kuoleman jälkeiseen bluesrock-orientoituneeseen kitaristisukupolveen kuin Kenny Wayne Shepherd, Ross Willam Perry tai Jonny Lang. teksti: Riku Metelinen Ca m'appelle fou, mais mon nom c'est... JOE BARRY
Vuonna 1961 USA:n levymyyntilistoille nousi Joe Barry -niminen nuorimies kappaleella ”I’m A Fool To Care”, jolla tämä onnistui kuulostamaan aivan Fats Dominolta. Barry ei ollut mikään kovan sarjan rokkari, vielä vähemmän blues-laulaja, mutta oma arvonsa hänelläkin oli Louisianan swamp pop -balladien tulkitsijana. Mies vain oli luonteeltaan arvaamaton ja häijy kuin suistoalueen alligaattori. Tämä on hänen tarinansa noususta hetkeksi parrasvaloihin ja vajoamisesta takaisin suohon... teksti: Jarmo Hoppula SUE FOLEY - Girls & Guitars, osa 2
Girls and guitars -sarjan toisessa osassa on esillä Kanadan lahja maailmalle, Sue Foley. Olisi ollut suotavaa monestakin syystä aloittaa sarja Foleystä, ensinnäkin koska hän on kirjoittanut Guitar Woman –kirjan ja toiseksi, koska hän on tupla-cd:n Blues Guitar Womanin takana. Susan Tedeschin uuden cd:n ilmestyminen viime vuoden lopulla sai aikaan suunnitelman muutoksen. Ottavassa 1968 syntynyt Sue Foley kuuluu naisblueskitaristien ehdottomaan kärkijoukkoon. Allekirjoittaneen mielestä Foley on monessakin suhteessa ”kilpasiskojaan” lahjakkaampi, niin kitaristina kuin myös biisien kirjoittajana. Harvoin törmää valkoiseen nuoreen naiseen, jolta irtoaa akustinen countryblues uskottavasti siinä missä Muddy Watersin ”Same Thing” tai Dylanin ”If You Gotta Go”. Juno Awardin eli Kanadan Grammyn, Foley sai 2001 parhaan levyn sarjassa levyllään ”Love Comin’ Down”. Foleyllä on myös kokoelmissaan ennätykselliset 18 Maple Blues Awards -palkintoa, joista 6 kpl hän pokkasi vuonna 2002. Levyjä Foleyltä on ilmestynyt 11 mukaan lukien Deborah Colemanin ja Roxanne Potvinin kanssa levytetty ”Time Bomb” (BN 225). teksti: Riku Metelinen AIN'T NOTHIN' BUT...THE BLUES BAR - Elävän bluesin mekka Lontoossa
Lontoon Sohossa, kuuluisan Carnaby Streetin kupeessa Kingly Streetillä sijaitseva Ain’t Nothin’ But...The Blues Bar on yksi kaupungin tunnetuimmista live-musiikkiklubeista. Paikka on ulottanut maineensa jo ulkomaillekin; monille Lontoon kävijöille se onkin luonnollinen visiittikohde. Lokakuussa 1993 avattu Blues Bar on toiminut samalla paikalla jo lähes 20 vuotta, nimensä mukaisesti pelkästään blues-musiikkiin keskittyen. Paikka on, ellei ainoa, yksi harvoista jok’ikinen ilta elävää bluesia musiikinnälkäiselle yleisölle tarjoava klubi Yhdysvaltojen ulkopuolella. Baarin mainetta kuvaa mainiosti eräässä brittiläisessä klubi- arvioinnissa esitetty; jos B.B. King olisi aloittanut uransa Lontoossa, Ain’t Nothin’ But olisi ollut hänen ”main gigginsä”. Blues News kävi katsastamassa tunnelmia jo legendaariseksi kehittyneessä Blues Barissa maaliskuussa 2009 sekä haastattelemassa paikan omistajaa Kevin Hillieriä. teksti ja kuvat: Maiju Lasola IAN PARKER & AYNSLEY LISTER - Peter Greenin oppipojat
Monet teistä muistavat Ian Parkerin ja Aynsley Listerin parhaiten Erja Lyytisen kanssa tehdystä surullisenkuuluisasta levytysmatkasta Amerikkaan, sen tuloksena syntyneestä ”Pilgrimage”-levystä sekä levyä seuranneesta Blues Caravan -kiertueesta. Musiikillisilta taustoiltaan Aynsley Lister ja Ian Parker ovat suhteellisen samanlaisia. Molemmat kiinnostuivat jo nuorena bluesista ja myöhemmin etenkin 60-luvun brittibluesista. Molemmat listaavat esikuvikseen ja vaikuttajikseen vanhojen bluesukkojen lisäksi mm. Peter Greenin, Jimi Hendrixin ja Tony Joe Whiten. teksti: Riku Metelinen MOTOWN 50 VUOTTAMotownin 50-vuotistaival on huomattu monella tavalla. Lue artikkeli kokonaisuudessaan täältä! teksti: Aarno Alén JERRY WOODARDMieleni teki heittää esittelyni alaotsikoksi "The best white soul man", mutta eihän se oikein olisi totuutta vastannut. Jerry Woodard tunnetaan nimittäin paljon paremmin rockabillyn ja rock & rollin parista. Maine soultulkitsijana perustuu tasan yhteen singleen – olkoonkin, että se single onkin sitten sitä parempi. Kiista kaikkien aikojen parhaan valkoisen soulartistin tai parhaan valkoisen soul-levytyksen arvosta on kieltämättä turha, mutta silti aiheesta näkee alan lehdissä silloin tällöin mielipiteitä – ja niitä on mukava seurata ainakin silloin, kun niiden esittäjinä ovat soulin tosiharrastajat ja kun päästään tyypillisten Righteous Brothers/Mitch Ryder/Dusty Springfirld -linjojen yläpuolelle. Jerry Woodardin vuoden ‘67 lopussa levyttämä Something I Ain’t Never Had putkahti näihin keskusteluihin 80-luvun lopulla Voices From The Shadows -lehdessä. Kun samoihin aikoihin sain käsiini itse levyn ja totesin sen kehujen arvoiseksi, alkoi Woodardin ura kiinnostaa muutenkin. teksti: Pekka Talvenmäki Konserttiarvio: Savonsolmu Winter Blues 30.1.2009
teksti ja kuvat: TT Tarkiainen Konserttiarvio: Kantis Goes Roots, Helsinki 13.2.2009
teksti ja kuvat: Miranda Lindqvist Konserttiarvio: Viapori Winter Blues, Helsinki 28.2.2009
teksti ja kuvat: Miranda Lindqvist Konserttiarvio: Wilko Johnson, Turku, Kåren 6.3.2009
teksti: Riku Metelinen, kuvat: Pokke Korhonen Konserttiarvio: Grand Blues Festival, Lahti 4.4.2009
teksti: Marko Aho, kuvat: Pertti Nurmi & Jarmo Hoppula MERKILLISTÄ MEININKIÄ, osa 2Juhani Ritvasen cd-katsaus r'n'b- ja doowop-levymerkkien tuotantoihin. YHÄ JYTISEE, osa 12Juhani Ritvanen arvioi tuoreita r'n'b-julkaisuja. BLUES NEWS FROM ENGLANDNorman Darwen's column in English. BLUES NEWS FROM BAY AREAMaria Bainer's column in English. Sarjakuva: MUDDY LEE MAKKONEN tekee palveluksen Gene Taylorillesanat: Pauli Kallio - kuvat: Ville Pirinen UUDET BLUESLEVYT -liite2-sivuinen luettelo Suomessa saatavilla olevista kevään 2009 cd- sekä dvd-julkaisuista.
CD-TUTKAILUT:Uusintajulkaisut: DVD:t:
Levy-yhtiöt, jakelijat, kustantamot ja artistit: Otamme vastaan arviolevyjä osoitteessa Blues News, PL 257, 00531 HELSINKI |
NUMERO BN 2/09 (236): Dave Waldman (Kari Kempas)................4 Heikki Silvennoinen (TT Tarkiainen)............7 The Revolutionaires (Riku Metelinen)...........9 Maybelle Carter (Eija Jauhiainen)..............10 Grace Potter (Eduardo Alonso)..................11 Joe Bonamassa (Riku Metelinen).............13 Joe Barry (Jarmo Hoppula)......................14 Sue Foley (Riku Metelinen).....................19 Ain't Nothin But...The Blues (M. Lasola)...20 Ian Parker & Aynsley Lister (R. Metelinen)..22 Motown 50 vuotta (Aarno Alén).................25 Jerry Woodard (Pekka Talvenmäki)............26 Blues News from Bay Area (Maria Bainer)..30 Täydenkuun esikatselu (Pertti Nurmi).........31 Blues News from England (N. Darwen).......32 Uudet alan levyt (koonnut P. Hoppula)......34 Wilko Johnson (Riku Metelinen)...............37 Merkillistä meininkiä osa 2 (J. Ritvanen)...38 Yhä jytisee osa 12 (Juhani Ritvanen)..........44 Savonsolmu Winter Blues (TT Tarkiainen)...50 Kantis Goes Roots (Miranda Lindqvist).......51 Viapori Winter Blues (Miranda Lindqvist)....51 CD & DVD -tutkailut ....................................52 Muddy Lee Makkonen (Pirinen - Kallio)......66 Grand Blues Festival (Marko Aho).............67 Dave Waldman & Taildragger
Heikki Silvennoinen
The Revolutionaires
Carter Family
Grace Potter & the Nocturnals
Joe Bonamassa
Joe Barry
Sue Foley
Ain't Nothin' But...The Blues Bar, Lontoo
Ian Parker & Aynsley Lister
Jerry Woodard
Tämän numeron toteuttamiseen osallistuivat: Päätoimittaja: Pete Hoppula Taitto: Juhani Ritvanen, Pertti Nurmi & Pokke Korhonen Paino: Art-Print Oy, Helsinki |
BN 2/09 NYT SAATAVILLA! HAE OMASI LÄHIMMÄLTÄ MYYNTIPISTEELTÄ TAI TILAA KOTIISI Kansi: Eddy Clearwater Huom: Lehteen 3/09 tarkoitetut tekstit ja ilmoitukset oltava toimituksessa 22. toukokuuta mennessä! BN myös digitaalisena! |
---|
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
---|