ISMO HAAVISTO BAND
Gasoline Girl
(IH-002)
(1) Gasoline Girl (2) Some Really Good Time (3) Too Easy Woman (4) Marina (5) Honey Girl (6) Boogie Around The World (7) Where Have You Been So Long (8) Just My Style (9) I’m So Hurt (10) Ismo’s Boogie (11) Such A Good Lover (12) More And More (13) Go To Booze (14) The Best Thing In This World

Maailman muuttumisesta ja laajamittaisesta kansainvälistymisestä huolimatta afroamerikkalaista alkuperää olevan musiikin harjoittaminen ja harrastaminen ovat täkäläisillä tantereilla yhä vähemistökultturelleja toimintoja. Tällaisesta asiantilasta on mitä luultavimmin erittäin hyvin tietoinen lahtelainen monilahjakkuus Ismo Haavisto, joka ihailtavista tulkinnallisista kyvyistään ja huomattavista laulujen laatijan taidoistaan huolimatta joutuu julkaisemaan äänitteensä omakustanteina. Näin on ilmiselvästi pääasiassa siksi, että hän ei esitä mitään Idols-linjan renkutuksia vaan itsellensä mieluista mustanpuhuvaa musisointia.

Suomessa ei ole kovin monia päätoimisia bluesin esittäjiä ja sellainen ei Ismokaan ole, vaikka hän keikkaileekin itsekseen, Pekka Haukijärven sekä toisaalta Ville Vallilan kanssa duona sekä ainakin kolmen yhtyeen eli Honky Tonk Men’ien, Baby Boy Varhaman vetämän Jinxin ja omaa nimeään kantavan bändin jäsenenä. Jos hän olisi suuntautunut kevyemmille ja tavanomaisemmille musiikillisille linjoille, hän saattaisi olla kohonnut vaikka kuinka suosituksi ja hyvätuloiseksi artistiksi. Siitä, että näin ei ainakaan vielä ole käynyt, BN:n lukijoiden kaltaisten Ismon hengenheimolaisten on syytä olla mielissään ja tyytyväisiä. Vuosien mittaan Ismo Haavisto Bandin kokoonpanossa on tapahtunut melkoisia muutoksia. Kosketinsoittaja Kari Mouhu on siirtynyt muihin ympyröihin, kitaristi Haukijärven tilalle on tullut Jonni Seppälä ja yhtyeen rumpalina toimii nykyisin aikaisemman perkussionistin Sampo Mäkelän sijasta Mikko Järvinen. Kovin suurta vaikutusta joukkion soundiin näillä vaihdoksilla ei kuitenkaan ole ollut, kaiketi etupäässä siksi, että Ismon oma osuus on säilynyt erittäin keskeisenä. Hän kun yhä kunnostautuu bändin laulajana ja pääasiallisena soitinsolistina sekä on säveltänyt ja sanoittanut sen kaiken levytetyn aineiston. Jonkinmoista lievää otteiden kovenemista olin havaitsevinani lähinnä kitaraosuuksissa, mutta kyse on siltä osin vain sävyeroista.

Tyylillisesti Ismon yhtyettä on verrattu rokkaavaa bluesia suosivaan Fabulous Thunderbirdsiin, mikä ei ole ollenkaan huono rinnastus. Itselleni ovat näistä palasista ja bändin aikaisemmista tallenteista tulleet mieleen lisäksi Louisiana pojat Lazy Lester ja Rockin’ Sidney, joiden levytyksiltä on havaittavissa samanmoista rentoa menoa kuin Haavistonkin porukan tuotoksilta. Kaikki nämä piisit ovat todellakin Ismon omaa tekoa ja niistä vain tarttuvasävelmäinen “Marina“ on aiemmin julkaistu eli löytyy myös FBS:n samplerilta ’Blues News Is Coming’. Kun kuutisen vuotta sitten lehtemme n:ossa 202 esittelin tämän kiekon edeltäjän, totesin sen olevan niin korkeatasoinen kooste, ettei sitä voi kohtuuden nimissä moittia oikein mistään. Sama luonnehdinta sopii myös juuri kommentoituun uutuuteen.

Vesa Walamies