RAVE ON
Blue Side Of Rock'n'Roll
(Jupiter Stroll 005)
(1) True (2) 500 Miles, 18 Years And One Relationship (3) Hi-Fi Baby (4) Dude (5) Trouble Bound (6) The Walk (7) Mean Ol' Frisco (8) Rollin' N Tumblin' (9) Gamblin' Woman Blues (10) Hideaway Blues (11) Let 'Er Roll (12) Night

Kotimainen Rave On -yhtye on toiminut eri muodoissaan, käyden läpi lukuisia miehistövaihdoksia, aina hamalta 90-luvulta asti. Kotisivuilla puhuttiin kolmannesta kiekosta, mutta ainakin tämä on eka Jupiter Stroll -merkillä. Esikuvia kvartetilta löytyy runsain määrin yhtä hyvin rockabillyn, rock and rollin, bluesin kuin rhythm & bluesinkin suunnasta.

Pitkästä historiastaan huolimatta bändin levy kuulostaa hätäisesti kyhätyltä. Syynä on ennen muuta kahtiajako bluesimman ja rockabillaavamman materiaalin välillä. Ei tokikaan niin, että pitäisi ripustautua vain yhden jipon varaan, mutta kokonaisuus ei nyt yksinkertaisesti muodostu selkeäksi. Kiireestä kielinee sekin, että niin tuhannesti tahkottuja siivuja kuin (6) ja (8) on päästetty levylle asti.

Avauskaksikko temmeltää kumpainenkin melodisina keskitempoisina billyinä, mutteivät kuitenkaan jaksa nousta mukaan levyn kärkikahinoihin. Ote rotevoituu ja meno paranee kummasti, kun vuoroon tulee r&b-klassikko (3), lisäpinnoja vielä huuliharpusta, jota levyllä kuullaan paljon. Tuttuudestaan huolimatta Crudupin (7) rokkaa komeasti. Tosinopee (9) toimii vaivatta jo silkalla rosoisuudellaan, samoin tänttäränttä raidalla (11), joka ei kaipaa mitään kommervenkkiä tuekseen. Roll And Tumble -tematiikkaan vahvasti nojaava (12) on kertakaikkisen hurja rytistely, ja kenties vielä astetta kovempaa on raivo kanteen listaamattomalla raidalla (13), Johnny Hortonin ”I’m Coming Home:lla”. Oma lukunsa on vielä bändin viljelemä downhome-osasto: (10) on hidas, vahva blues – Billy Lee Riley -numerosta (5) taas voisi sanoa, että tässä blues todella kohtaa downhome-billyn. Myös raidalla (4) pelitetään rockabillyä downhome -aksentilla ja jälki on tenhoavaa.

Levyltä löytyy useitakin herkkuhetkiä, mutta kokonaisuus jää auttamatta hajanaiseksi.

Mikke Nöjd