21ST CENTURY FIN-A-BILLY VOL. 1
(Jupiter Stroll 004)
(1) T-Bird Gang - T-Bird Gang (2) Singing A Song (3) Big Daddy & Rocking Combo - Woodoo Witch (4) My Cadillac Kids (5) Rockin Paradox - Showtime 01.00 Am (6) Flight 2103 (7) Jumping Low Down Dudes - Rock & Roll Heart (8) Pontiac Boogie (9) The Bopcats - Leave Me Alone (10) Back To School (11) Cosh Boys - Rock On Vince (12) Be-Bop-A-Lula Is 50 Years Old (13) Westcoast Whippers - Burning Bridges (14) Atomic Boogie Band - Let's Do Some Boogaloo (15) Time To Boogie (16) Rebound - Bad-Cool-Love (17) Licence To Love (18) Rave On - Dude (19) Hide A Way Blues (20) Grippin Breeze - Last Day Of Vacation (21) I'm Waiting For The New Sunrise (22) Happotedit - Pesukone Boogie (23) Mun Pikkusiskolla On Brittipyörä (24) The Fleabrain - Don't Talk Me No More

Uutena lafkana kotimaiselle rockabilly-scenelle ilmaantunut Jupiter Stroll on ollut kovasti aktiivinen julkaisutahdissaan ja tämä kooste suorittaa läpivalaisun aiheesta, että mitä kaikkea kataloogiin on tähän mennessä kertynyt. Useimmat albumin esiintyjät ovat jo tulleet esitellyiksi omissa levyarvioissaan ja loput käydään varmasti läpi pikapuoliin, joten nyt vuorossa on lähinnä pikakelaus.

Ääripäitä jos tahtoo lähteä hakemaan, niin sellaiseksi muodostuu Westcoast Wippers. Bändi esittää raidallaan (13) suorastaan ultra-modernia billyä, joka ei ole aivan vapaa metalli-linkityksistäkään. Aivan toiseen laitaan sijoittuu puolestaan raidoilla (7) ja (8) esittäytyvä Jumpin’ Low Down Dudes, jonka menossa on jumppia ja swingiä enemmän kuin siteeksi. Foni on bändin raidoilla kunniassa ja varsinkin jälkimmäinen veto on pitelemätön. Lisää foni-vetoista hienoa jumppia kuullaan Atomic Boogie Bandin esittämänä raidoilla (14) ja (15). Olen nämä jo kertaalleen kehunut ja tykkään yhä kovasti vaan. Modernimpaan ilmaisuun sen sijaan luottaa raidoilla (16) ja (17) kuultava Rebound -ryhmä, eka veto on lähinnä shufflea ja jälkimmäisellä päästellään urku apposen avoinna suoraa rokitusta. Billyä downhome-fiiliksillä tarjoaa Rave On -yhtye raidallaan (18) – ja (19) on silkkaa bluesia billyllisin ottein. Rockabilly taipuu tarvittaessa myös suomen kielelle, sen osoittavat Masu Ijas ja Happotedit-yhtye esityksillään (22) ja (23). Molemmat ovat ns. revival-rockabillyn keskeisiä biisejä ja varsinkin ”Pesukone Boogie” toimii komeasti. Levyn päättävä Fleabrain (24) rokittelee jälleen modernein, suoraviivaisin ottein.

Avauksen T-Bird Gang (1) ja (2) pelaa hienoilla genevincentmäisillä fiiliksillä ja jälkimmäinen veto tunnelmoi erittäin uskottavasti. Rautalanka-henkeen ja tuhtiin pystykomppiin nojaa puolestaan Big Daddy & Rockin Combo raidoillaan (3) ja (4), joista varsinkin kakkosveto vanhahtaa mukavasti. Rocking Paradox -yhtyeellä löytyy isoa soundia, homma on tuhtia ja tarttuvaa etenkin raidalla (5). Bobcats-kappaleista ensimmäinen jyrää huippukierroksilla, minkä jälkeen jatketaan pystykompilla. Meininki on erittäin kova. Teddy boy -henkeä, hirmuisella asenteella varustettuna on matkassa Cosh Boys –yhtyeellä. Raita (11) on komea kunnianosoitus brittimestari Vince Taylorille ja tokalla näytteellä (12) tehdään tribuuttia Gene Vincentille. Raidoilla (20) ja (21) soittava Grippin Breeze -porukka soittaa isolla soundilla ja rokki kulkee, jälkimmäinen on melankolinen hieno fiilistelyballadi.

Kaikkineen tämä on tiivis ja toimiva biletyspaketti, jonka avulla pystyy hyvin hahmottamaan Suomi-billyn nykytilanteen.

Mikke Nöjd