MIKE WESTHUES
Dumbflakes For Breakfast
(Humble House CD 32)
(1) Bettin’ On Love (2) Fools Like Us (3) ’47 Ford (4) Hide-Away Street Bar (5) Raindrops On Your Doorstep (6) 53rd And Vine (7) Old Pair Of Shoes (8) If You Don’t Mind My Company (9) Scrambled Red Eyes (10) Mississippi Trails (11) Last Swingin’ Doors (12) Tennessee Stew (13) Arkansas Line

Vanhemmat maamme juurimusiikin ystävät muistanevat Mike Westhuesin yhtenä maamme vanhemmista juurimusiikin tekijöistä. Nuoremmat toivottavasti tietävät hänet muutenkin mainioksi musiikin tekijäksi – toivottavasti ainakin tämän levyn kuultuaan.

Laulaja, kitaristi, huuliharpisti ja lauluntekijä Mike Westhues kotiutui Suomeen syystä tai toisesta jo 60-luvun lopulla, jolloin täkäläinen EMI julkaisi häneltä levyn ”New Morning Train”. Sitä seurasivat Love Recordsin julkaisemat ”A Man Name ’A Jones” ja ”Goodbye Rosalita”. Maltillista tahtia Westhues on levyttänyt pitkin vuosikymmeniä, joten hämmästyinkin hänen nykyisen levy-yhtiönsä Humble Housen tiedotteesta siitä, että tämän ”Dumbleflakes For Breakfast” on jo hänen 12:s albuminsa.. Paluu suomalaisiin musiikkikuvioihin kun tapahtui vasta pari vuotta sitten Bluelight Recordsin julkaisemalla loistavalla albumilla ”Shades Of Blue”.

Vaikka ”Shades Of Blue” oli mainio levy, panee tämä uutukainen ehkäpä vieläkin paremmaksi. Sekä laulajana että lauluntekijänä Westhues on kuin sekoitus Bob Dylania, J.J. Calea ja – näistä kolmesta suurinta suosikkiani – Tom Waitsiä, mutta onnistuu silti luontevasti kuulostamaan omalta itseltään. Tuttuun tapaan hänen persoonalliset laulunsa hyödyntävät notkeasti vaikutteita bluesin, folkin, countryn ja välillä jopa jazzin parhaista puolista. Rosoiset tarinat (sanoitukset on painettu CD:n vihkoseen) puetaan niin svengaavaan muotoon, että jopa pelkästään musiikin tanssittavuuteen keskittyvä kuulijakin ottaa sen omakseen. Uskokaa tai älkää, mutta näin olen henkilökohtaisesti nähnyt tapahtuneen eräässä hyvin varustetussa levykaupassa Helsingin Albertinkadulla! Svengaavasta soitosta on luonnollisesti kiittäminen svengaavaa soittajakuntaa. Levyn tuottaja, kontrabasisti Masa Vallius on saanut projektiin työstettäväkseen loistavan työryhmän. Aina mainioiden kitaristien Kari Pulakan ja Petri Peevon, rumpali Lari Liuksen sekä urkuri Mikko Rintasen perusbändiä täydentävät vielä boogie woogie -pianistien kuningas Hillel Tokazier ja nyt myös pianistina(!) kunnostautuva Mikael Wiik. Näistä viimeksi mainittu osallistuu myös rouvansa Maru Nymanin (muistanette Maru & Mikael -duon ”vanhalta kunnon 70-luvulta”) ja Jessi Curtisin kanssa taustakuoro-osuuksiin. Vaikka tällä kokoonpanolla tuskin kukaan huonoa jälkeä veikkaisikaan, ylittää lopputulos kaikki odotukset. Muita maassamme vaikuttavia taiteilijoita yhtään väheksymättä, pidän tätä levyä viime vuoden koskettavimpana kotimaisena julkaisuna.

”Dumbleflakes For Breakfast” oli jo lehtemme ensinumerossa valittu omalle viime vuoden parhaiden listalleni, joten tämä arvio tulee hieman jälkijunassa. Levyä kuitenkin yhä kuunnellessani valinta ei edelleenkään tunnu hätiköidyltä. Hyvä musiikki kun näinä surullisina idols-aikoinakin säilyttää tenhonsa vuodenajoista riippumatta. Ja Mike Westhuesin ”Dumbleflakes For Breakfast” on – piditpä sitten bluesista, countrysta tai rockista – nimenomaan sitä HYVÄÄ MUSIIKKIA!

Honey Aaltonen