Uskomaton onni ja autuus on kohdannut Teitä: 5. tammikuuta 2009 alkaen Bluesministeri-lähetys on mahdollista kuulla tuntia aikaisemmin Yle Radio Suomen taajuudella: joka maanantai kello 22.10! Eikä siinä vielä kaikki. Nimittäin Bluesministerin lähetyksen jälkeen tarjoilee Tuhannen tanssin maa vielä tunnin ajan vanhaa kunnon soulia! Näin maanantai-illasta muodostuu vuoden alussa mustan musiikin erikoisilta! Voiko tämä olla totta? Kyllä voi – Yle Radio Suomessa!
Suuren suosion saavuttaneet Ghetto Blues klubi-illat jatkuvat Ravintola Juttutuvassa myös kevätkaudella 2009. "Meillä on ilo tarjota laadukasta bluesia yhteensä seitsemänä lauantai-iltana keskimäärin kerran kuussa. Esiintyjinä on paitsi Suomen parhaimmistoa, myös amerikkalaisia ja englantilaisia alan valioita", hykertelee klubi-isäntänä toimiva Esa ’Bluesministeri’ Kuloniemi ja jatkaa: "Juttutuvan juurethan ovat jo itsessään syvällä. Vuodesta 1908 Hakaniemessä toimineen Juttutuvan aito mannermainen oluttupatunnelma on jo itsessään käsite ja siellä on aina tehty tekoja, joista on riittänyt jutun juurta vuosikymmeniksi eteenpäin. Eräässä Juttutuvan nurkkapöydässä suuria suunnitelivat esimerkiksi vuonna 1908 herrat Otto-Ville Kuusinen ja V.I. Lenin, joista jälkimmäinen on ehkä hieman kuuluisampi. Pöytä tunnetaan edelleen nimellä ’vallankumouspöytä’. Tänä päivänä Juttutupa on originellin meininkinsä vuoksi eräs kaupungin halutuimmista livemusiikkipaikoista, jonne esiintymään pääsyä bluesmuusikot suorastaan jonottavat. Pitkät perinteet ja arvokkaat puitteet eivät tarkoita jäykkää hienostelua vaan Juttutuvan rennon atmosfäärin pyörteistä löytyy niin perushelsinkiläisiä ja pintaliitäjiä kuin muusikoita ja taiteilijoitakin, isoja seurueita ja yksinäisiä kulkijoita, elämää laidasta laitaan", toteaa Bluesministeri Kuloniemi ja korostaa, että kaikkiin Juttutuvan Ghetto Blues -iltoihin on vapaa pääsy ja soitto alkaa jo klo 21.00.
3.1.2009 - Jo' Buddy (FIN), L.R. Phoenix & Mr. Mo' Hell (UK/FIN)
Ghetto Bluesin kevätkausi starttaa kahden aktin voimin. Illan aloittaa duo L.R. Phoenix & Mr. Mo’ Hell, tervetullut lisä maamme hiljalleen persoonallistuvaan bluesartistigalleriaan. Joensuulaistunut britti, kitaristi-laulaja L.R. Phoenix on parin viime vuoden aikana ottanut vankan aseman Suomen alt.blues-skenessä kompromissittoman rouhealla linjallaan. Rumpali Mr. Mo’ Hellin piiskaus tuo muutenkin intensiiviseen latinkiin ylimääräisen lisäpotkun "suoraan löylyosastolta".
Blues-mestareiden huhuttiin aikoinaan myyneen sielunsa paholaiselle. Mikäli heidän taitonsa olivat lähelläkään Kainuun korvesta bluesmaailman parrasvaloihin nousseen kitaristi-laulaja Jussi Raulamon alias Jo’ Buddyn suvereenisuutta, taikuus on varmasti tullut meinigistä ensimmäisenä mieleen. Suomen omaleimaisimpiin ja arvostetuimpiin bluestaiteilijoihin kuuluva Jo’ Buddy on usein nähty Ghetto Bluesissa rumpali Down Home King III:n kanssa, mutta tällä kertaa saamme nauttia hänestä soolona tukeutuneena vain kitaraansa, lauluääneensä ja tahtia polkevaan jalkaansa, johon on kiinnitetty kaksi marakassia. Näin kitaraa ajoittain myös lyömäsoittimena käyttävä Jo’ Buddy onnistuu kuulostamaan kokonaiselta orkesterilta.
17.1.2009 - Erja Lyytinen Band (FIN), Wentus Blues Band (FIN)
Ghetto Bluesilla on ilo ja kunnia tarjota samana iltana kaksi maamme kansainvälisesti menestyneintä bluestoimijaa.
Ensinnäkin Erja Lyytinen, jota vielä muutama vuosi sitten verrattiin Bonnie Raittiin, jonka kanssa hän esiintyi samassa konsertissa Puistobluesin lavalla 2003. Mutta tänään Lyytistä käsitellään jo omilla ehdoillaan tunnettuna kansainvälisenä tähtenä. Hänellä on ulkomailla levytyssopimus, klubi-esiintymisiä ja konsertteja Euroopassa ja hän on tehnyt levytyskiertueen Yhdysvalloissa. Erja Lyytinen on suomalaisen bluesin ensimmäinen merkittävä naisesiintyjä maailmalla. Laulajanakin hän on entistä vakuuttavampi ja tyylillisesti monipuolisempi.
Erja Lyytinen: laulu, kitara, slidekitara
Harri Taittonen: koskettimet
Matti Vallius: basso
Rami Eskelinen: rummut www.erjalyytinen.com
Wentus Blues Band otti yli 20 vuotta sitten nimensä kylästä joka sijaitsee Kokkolassa, kaupungissa jota he edelleen kodiksi kutsuvat. Mutta kun pilli viheltää on aika pakata laukut ja hypätä junaan. Viimeiset 20 vuotta Wentus Blues Band on kahlannut läpi rämeiden, kiertänyt maailmaa ristin rastin ja esiintynyt legendojen kuten Carey Bell, Eddie Kirkland, Eric Bibb, Gary Primich, Kim Wilson, Louisiana Red, Omar & Howlers, Phil Guy, Mick Taylor, Sven Zetterberg kansaa.
Yli sadan keikan vuosivauhdilla Wentus Blues Band on yksi ahkerimmista alan yhtyeistä koko Euroopassa. Tähän päivään mennessä he ovat ehtineet soittaa yli 2000 keikkaa 14 eri maassa, julkaista seitsemän täysipitkää levyä, sekä kaikkien aikojen parhaisiin musiikkidokumentteihin lukeutuvan elokuvan, Heikki Kossin ohjaaman Family Meetingin. Nämä miehet jatkavat soittamista rakkaudesta musiikkiin ja viihdyttääkseen kaikkia joilla on herkkyyttä vastata bluesin kutsuun.
Juho Kinaret: laulu, perkussiot
Niko Riippa: kitara
Kim "Hiding" Vikman: kitara
Pekka Gröhn: Hammond/piano
Robban Hagnäs: basso, taustalaulu
Mikael "Axeli" Axelqvist: rummut www.wentusbluesband.com
Huom! Poikkeuksellisesti showtime jo klo 20.00!
14.2.2009 - Two Timers (UK)
Englantilaiset Sarah James ja Gordon Russell perustivat duonsa Two Timersin Pariisissa Ranskassa vuonna 1993. Kitaristi Gordon Russell on kokenut muusikko, joka kiersi maailmaa jo Dr. Feelgoodin kitaristina vuosina 1982 - 1989 ja soitti kyseisen pubrock-legendan neljällä studiolevyllä. Two Timersissa hän operoi erilaisten akustisten ja sähköisten kitaroiden ohella polkemalla bassorummuksi muutettua matkalaukkua.
Punatukkainen ja pieni laulajatar Sarah James on loistavat äänivarat omaava ja humoristinen esiintyjä, joka soittaa myös huuliharppua sekä erilaisia lyömäsoittimia ja lusikoita. Two Timersin musiikissa voi kuulla vaikutteita aina 1930-luvun countrybluesista 60-luvun souliin ja rhythm & bluesiin ja jopa vanhan liiton heavyrockiin. Kaksikon akustinen Whole Lotta Love -tulkinta on saavuttanut jo tarunhohtoisen maineen. Two Timers on toiminut lämmittelybändinä mm. sellaisille suuruuksille kuten John Mayall, Taj Mahal ja Maceo Parker. Neljä täyspitkää albumia purkittaneen Two Timersin levyt sisältävät lähes pelkästään kaksikon omaa, persoonallista biisituotantoa. Luvassa iloinen ja värikylläinen ilta!
Sarah James: laulu, perkussiot, lusikat, huuliharppu
Gordon Russell: kitara, matkalaukkubassorumpu www.twotimers.org.uk
14.3.2009 - Gene Taylor (USA)
Maailman johtaviin blues- ja boogiepianisteihin lukeutuva Gene Taylor tekee debyyttiesiintymisensä Ghetto Bluesissa. Vuonna 1952 Los Angelesissa syntynyt Gene Taylor on soittanut bluesia ammattimaisesti 16-vuotiaasta saakka. 15-vuotiaana molemmat vanhempansa menettänyt Taylor sai oppinsa sellaisilta kotikaupungissaan vaikuttaneilta legendoilta kuin Big Joe Turner, T-Bone Walker, Lowell Fulson ja Pee-Wee Crayton. Sittemmin hän on hoidellut uransa varrella pianotonttia mm. Fabulous Thunderbirdsin, The Blastersin, Ronnie Hawkins & the Hawksin, James Harman Bandin ja Canned Heatin riveissä, puhumattakaan lukuisista sessioista eri artistien levyillä. Myös erinomaisena blueslaulajana tunnettu pianoprofessori antaa Ghetto Bluesissa oppitunnin koskettimien käsittelystä rumpali Olli Ontrosen säestyksellä.
4.4.2009 - Dr. Helander & his Power Drops (FIN)
Tohtori (lat. doctor ”opettaja”) on korkeimman yliopistollisen tutkinnon nimitys. Tohtorintutkinto pätevöittää ennen kaikkea tutkijan tehtäviin. Yliopiston ja ammattikorkeakoulun korkeimpiin virkoihin vaaditaan yleensä tohtorintutkinto. Professorin virkaan tohtorintutkintoa ei teoriassa vaadita; sen sijaan edellytetään tieteellistä tai taiteellista pätevyyttä sekä opetustaitoa. Käytännössä professori, jolla ei ole tohtorin tutkintoa, on kuitenkin harvinainen muilla kuin taidealoilla. Suomen intensiivisimpiin ja parhaimpiin blueskitaristeihin ja vokalisteihin jo kymmenien vuosien ajan lukeutunut Ilkka Helander alias Dr. Helander on aivan oikeasti peräti kaksinkertainen tohtori. Hänellä on nimittäin väitellyt sekä filosofian että maa- ja metsätaloustieteiden tohtoriksi. Ghetto Blues –illassa Dr. H. esittelee uudet ”Tehotippansa”, eli Power Drops –kokoonpanonsa, jonka voisi summata edustavan tyylillisesti hard core bluesia.
16.5.2009 - Boo Boo Davis (USA)
Tällaiselta kuulostaa autenttinen deltablues vuonna 2009. Laulaja-huuliharpisti Boo Boo Davis marssittaa Ghetto Bluesin lavalle bassottoman kokoonpanonsa ja tarjoilee samanlaisen hien, oluen ja viskin kyllästämän shown kuin missä tahansa Mississippin mustassa räkälässä. Mississipin Deltalla syntyneen ja varttuneen Boo Boo Davisin uusin, järjestyksessä neljäs Black & Tan -merkille tehty albumi Name Of The Game sisältää rautaisannoksen primitiivistä juottolabluesia. Davisin äänessä kuvastuu etelän maisema ja afroamerikkalaisen yhteisön monisatavuotinen kollektiivinen tajunta, jonka höysteeksi huuliharppu poraa kuulijan tajuntaan kuin miljoona volttia. Soundi on täyteläinen ja jäljittelemätön, vaikka Boo Boon lisäksi levyllä soittavat vain rumpali John Gerritse ja innovatiivinen kitaristi Jan Mittendorp. Muuta ei yksinkertaisesti tarvita. Levytyskokoonpano nähdään myös Juttutuvassa. Boo Boon vierailu on Ghetto Bluesin kevään kohokohta. Tätä ei kannata missata!
Boo Boo Davis: laulu, huuliharppu
Jan Mittendorp: kitara
John Gerritse: rummut www.booboodavis.com
30.5.2009 - Honey B. & T-Bones (FIN)
Ghetto Bluesin kevättä ei päätä mikään tavanomainen ränttätänttä, vaan väkevä cocktail, jossa 1960-luvun San Franciscon psykedelia kohtaa Mississippi-bluesin autotallissa tositarkoituksella. Aija "Honey B." Puurtisen paksut bassolinjat ja Jaska Lukkarisen funkysti rullaava rumputyö muuraavat talon, jossa Esa Kuloniemen slide ei ota vankeja. Herkun kruunaa Honey B:n Memphis Minnien atomiaikaan päivittävä laulu.
Blues ei ole teinien laji, se tulee elämänkokemuksesta. T-Bones on keikkaillut pitkin Eurooppaa neljännesvuosisadan ja homma on hallussa. Myös Pohjois-Amerikassa on käyty usean kerran ja töitä on tehty ja levytetty mm. edesmenneen harpisti Gary Primichin, kitaramestari Mel Brownin ja UMO:n kanssa. Nykyään T-Luut säestävät myös Tuomari Nurmiota. Yli 3000:en keikan ja yhdentoista albumin mittaan tyyli on kypsynyt puhtaasta juuribluesista rokkaavan R&B:n ja psykedelisesti kokeilevan rockin kautta nykyiseen kaleidoskooppiseen garagebluesiin. Ohjelmistossa kuullaan runsaasti materiaali bändin kevään 2009 uutuusalbumilta Alien Blues.
Helsingin Ruoholahdessa ravintola Kantiksessa noin kerran kuussa järjestettävä Kantis Goes Roots –klubi aloittaa toisen toimintavuotensa perjantaina 16. tammikuuta. Tammi-toukokuussa klubi avaa ovensa yhteensä kuusi kertaa. Kaikille musadiggareille avoin klubi järjestää parin bändin iltoja nimensä mukaisesti roots-musiikin hengessä. Esiintyjiä kuullaan bluesin lisäksi myös muun roots-musiikin eri lohkoilta. Stagella saattaakin saman illan aikana olla tyylillisesti keskenään varsin erilaisia kokoonpanoja. Kevätkauden 2009 ohjelmisto on kuitenkin tällä kertaa vahvasti blues-painotteinen.
"Klubi on iloksemme vakiinnuttanut toimintansa ja asiakaskuntansa", toteaa klubin puuhamimmi Maiju Lasola. "Selvästikin tällaiselle säännölliselle roots-tapahtumalle on kysyntää, siksi ilman muuta jatkamme toimintaa. Vakiintunutta klubi-tarjontaa kun ei tässä genressä ole todellakaan vielä liiaksi. Paikan keskeinen sijainti ja pitkät perinteet live-musiikkiravintolana sekä Roots-klubin ohjelmiston vaihtelevuus sekä mielenkiintoisuus ovat olleet yleisön mieleen, palaute on ollut erittäin myönteistä. Erityisen iloinen olen nyt siitä, että kevään ohjelma sisältää ulkomaistenkin nimekkäiden osaajien vierailuja, mutta samalla sitten myös erittäin vahvaa kotimaista panosta. Joukossa on toisaalta muutamia niin sanottuja tulokkaita bändirintamalla, tosin nämäkin kokoonpanot koostuvat varsin kokeneista ja nimekkäistä soittajista. Laadukkaita musiikkielämyksiä on siis kevään mittaan luvassa."
16.1.2009 - Pan Salmenhaara (FIN), Tragic Sam & The Lowdown Rockers w. Ice Cream Anttila (FIN)
Rootsien kevätkausi käynnistyy 16. tammikuuta, vakiintuneeseen tyyliin tuolloinkin on ”kaksi nimeä lavalla”. Illan ensimmäinen esiintyjä Pan Salmenhaara on soittanut kitaraa paitsi soolona, myös useissa blues- ja jazzkokoonpanoissa. Setteihinsä Salmenhaara kasaa monipuolisen kattauksen erilaista materiaalia vanhojen country-blues muusikoiden innoittamana. Ohjelmiston runkona on East-Coast Piedmont blues, jossa on vaikutteita ragtimesta ja aikansa string-bändeistä. Salmenhaara soittaa myös muun muassa vanhaa delta-bluesia ja niin sanottua klassista bluesia sovitettuna ragtime-tyyliin. www.kotikone.fi/pan.salmenhaara
Illan toisesta kattauksesta vastaa tamperelainen Tragic Sam & The Lowdown Rockers, jonka ohjelmisto on sopiva sekoitus Texas-bluesia, Chigaco-bluesia ja Louisianan rokkaavia rytmejä. Kokoonpanon kitaroinnista ja laulusta vastaavan Tragic Sam-taiteilijanimen taakse kätkeytyy Doobie Twistersissäkin soittanut Sami Laine. Musisoinnillaan laajaa mainetta kansainvälisestikin niittänyt Jussi Raulamo alias Jo’ Buddy soittaa tässä kokoonpanossa vaihteen vuoksi rumpuja, bassosta vastaa puolestaan Mr. X. Ville Honkanen. Mukana bändin menossa on tällä kertaa myös harpisti-laulaja Jukka Ice Cream Anttila. www.myspace.com/samppa76
13.2.2009 - Bullfrog Brown (EST) w. Steve Lury (UK), Jo’ Buddy & Down Home King III (FIN)
Helmikuun Rootseilla nähdään ja kuullaan täkäläisittäinkin varsin suosituksi Suomen vierailujensa myötä muodostunutta virolaista Bullfrog Brownia. Vuonna 2008 pitkäsoittonsa ’Mother River Delta’ ja aivan hiljattain live-taltiointinsa ’Twelve Live Warthogs’ julkaissut duo Alar Kriisa (laulu) ja Andres Roots (kitara) esiintyy tällä kertaa brittiläisvoimin vahvistettuna. Stagelle astuu myös harpisti Steve Lury, joka jatkaa kokoonpanon mukana Suomesta Viroon yhteiselle keikkatourneelle. Bullfrog Brownin jo ympäri maailmaa tunnetuksi tullut, MTV:nkin ohjelmistossa nähty ja kuultu blues soi rouhean juurevasti ja suoraan ihon alle tunkeutuen, vanhan deltabluesin ja Mississippin auringon hengessä. www.bullfrogbrown.com www.myspace.com/stevelury
Illan toinen kokoonpano ei liiemmälti esittelyjä kaivanne. Jo’Buddy & Down Home King III saapuu nyt myös ilahduttamaan Roots-yleisöä ja - kuten Jo’Buddy itse missionsa ilmaisee - "työntymään musiikillaan suoraan ihmisten mielihyväkeskukseen". Bluesin Don Quijoteksikin bluesministeri Kuloniemen toimesta ristityn Jo’ Buddyn musiikki kumpuaa aidoilta juurilta; bluesista, countrystä, rock’n rollista, soulista, jazzista, boogiesta, zydecosta ja gospelista. Jussi Raulamon komeaa musiikillista toimintaa täydentää upeasti rap-artistinakin tunnettu rumpali Down Home King III eli Tyko Haapala. www.ram-bam.com
13.3.2009 - T. Leino & Jonne "Boy Bonner" Kulluvaara (FIN), Jussi Hämäläinen Band (FIN)
Maaliskuun Rootsien laatukattauksen varmistaa osaltaan musiikkidiggareille varmasti tuttu parivaljakko; maamme kysytyimpiin blues-rootsmusikantteihin lukeutuvat T.Leino & Jonne "Boy Bonner" Kulluvaara. Tällä kertaa Suomi-bluesin eturintamaan lukeutuvat ja kansainvälisilläkin vesillä lukuisia kertoja eri kokoonpanoissa esiintyneet miehet esittävät siis nautittavaa bluesiaan duona. www.tleino.com www.myspace.com/jonnekulluvaara
Illan toinen ryhmä tottelee nimeä Jussi Hämäläinen Band. Rokkaavampaa bluesia ja juurimusiikkia soittavan kolmihenkisen kokoonpanon keulahahmo on kitaransoiton ja erityisesti fingerpickin’ ammattilainen Jussi "Lil’ Wolfie" Hämäläinen, joka on laatinut alalta oppikirjoja ja –opetusdvd:nkin. Uskomattoman kitarointityylitaituri Hämäläisen ohella Bandin musiikista vastaavat niinikään musiikin ammattilainen Jari Vireaho (rummut) ja Juuso Harakka (basso). www.jussihamalainen.net
3.4.2009 - R.J. Mischo (USA) w. M. Lähteenmäki, J. Prepula & T. Leino (FIN)
Huhtikuun ensimmäinen Roots-ilta sujuu ulkomaisen artisti-vierailun merkeissä. Wisconsinissa vuonna 1960 syntynyttä ja Minnesotassa kasvanutta R.J. Mischoa voi lyhyesti ja ytimekkäästi luonnehtia mestarilliseksi laulajaksi ja huuliharpunsoittajaksi. 16-vuotiaana Muddy Watersin konsertista kipinän soittamiseen ja etenkin 50-luvun Chicago-bluesiin perehtymiseen saaneen R.J. Mischon takana on jo noin 30 vuoden ammattiura bluesmuusikkona. Tuorein pitkäsoitto, vuonna 2008 julkaistu miehen 9:s CD ’King Of a Mighty Good Time’ on monen kriitikon ja yleisön mielestä miehen kaikkien aikojen paras albumi. Ympäri maailmaa konsertoineen Mischon ohjelmisto koostuu lähinnä rokkaavasta bluesista Chicagon eteläpuolelta; eri tyylejä sekoittelevan R.J. Mischon esiintymisestä muodostuu Mika Lähteenmäen kitaroinnin, Jaska Prepulan basson ja T.Leinon rumpujen kera varmasti mieleenpainuva kokonaisuus. www.myspace.com/rjblues
24.4.2009 - Micke Björklöf & Lefty Leppänen (FIN), Jussi Syren & The Groundbreakers (FIN)
Huhtikuun toista Roots-iltaa vietetään vahvan kotimaisen edustuksen puitteissa; stagelle astelee ensinnäkin monesta yhteydestä tutut Micke Björklöf kera Lefty Leppäsen. Etenkin Suomen terävintä roots & bluesmusiikkikärkeä edustavan BlueStripin keulahahmona tunnettu Björklöf on kiistatta mieleenpainuva ja sykähdyttävä laulaja. Omia sävellyksiäkin suoltavaa Ville Lefty Leppästä taas pidetään yhtenä parhaista slide-kitaristeista Euroopassa. Taatusti persoonallista, energistä ja positiivista lavaesiintymistä siis tiedossa! www.bluestrip.net
Illan toinen kokoonpano on bluegrassin suomalaista eturintamaa edustava Jussi Syren & The Groundbreakers. Bluegrassin ristiretkeläisiksi itseään nimittävä kokoonpano on tässä genressä harvoja toimivia kokoonpanoja USA:n ulkopuolella. Kansallisen suosion ohella bändin esiintymiset ja tuotokset ovat saaneet kansainvälisillä vesilläkin mainion vastaanoton ja levyt ovat vallanneet soittoaikaa ulkomaisilla radioaalloilla. Ryhmän uniikki soundi syntyy Syrenin laulusta ja mandoliinista, Tauri Oksalan blues-banjosta, J.P. Putkosen taitavasta kitaroinnista ja Kari Hellan mainiosta työstä basson varressa. www.syren.fi
15.5.2009 - Hi-Lo & In Between (FIN), Cat Lee & Co. (FIN)
Kevätkauden Rootsien päättäjäisiä vietetään 15. toukokuuta varsin melodisissa merkeissä. Illan avaa tamperelainen Hi-Lo & In Between. Valloittavan sympaattisesti esiintyvän ryhmän musiikki on tarttuvaa, rullaavaa, melodista ja svengaavaa folk-kantria. Vuonna 2007 perustetun kokoonpanon debyyttilevy, hyvän vastaanoton saanut ’White Whale’ ilmestyi vuoden 2008 elokuussa. Viisihenkinen akustinen hyvän tuulen ryhmä muodostuu kokeneista soittajista: Juha Timonen (laulu, kitara), Jussi Suonikko (viulu), Ville Rauhala (kontrabasso), Juppo Paavola (rummut) ja Sami Sippola (koskettimet). www.myspace.com/hiloandinbetween
Kauden päättäjäisten toisesta kattauksesta vastaa helsinkiläinen Cat Lee & Co. Yhtye esittää akustista musiikkiaan omalla räväkällä tyylillään sekoittaen eri musiikkityylejä persoonalliseksi kokonaisuudeksi. Tätä cocktailia ryhmä itse nimittää Jamgrass-musiikiksi. Svengaavassa kokoonpanossa laulusta ja huilusta vastaa Miss Cat Lee, kitarasta Stefanos Hirvonen, virvelirummusta Honey Aaltonen ja kontrabassosta Timo Tuppurainen. www.catleeco.com
Kaikkiaan 22 bluesalan toimijaa, yritystä tai yhteisöä vastaanottavat Blues Foundationin arvostetun Keeping The Blues Alive '09 (KBA) -palkinnon Memphisissä 7. helmikuuta 2009. Valitettavasti näiden nimien joukossa ei ole yhdistys-kategoriassa ehdolla ollutta Finnish Blues Societyä eikä myöskään painettu julkaisu -sarjassa kisaillutta Blues News -lehteä. Eurooppalaisesta blues-harrastustoiminnasta suurinta arvostusta nautti tällä kertaa Italia: International-yleispalkinto luovutetaan Bluesway Roots'n'Blues & Food -festivaalin sekä ensimmäisten Italian Blues Conference- (2007) ja European Blues Conference -tapahtumien (2008) isäntäorganisaatiolle, parmalaiselle Associazione Roots 'n' Bluesille. Blues-aviisien ykköseksi BF-raati puolestaan rankkasi milanolaisten Marino ja Luciana Grandin jo 25 vuoden ajan ylläpitämän Il Blues -lehden.
Palkintoseremonioiden rinnalla Memphisissä järjestetään myös maailman suurimman bluesbändikilpailun
25. International Blues Challengen (IBC) semifinaalit ja finaalit. Saman viikonlopun ohjelmaan sisältyy
lisäksi runsaasti aiheeseen liittyviä seminaareja sekä eri yhdistysten ja yhteisöjen esittelytilaisuuksia.
Vuoden 2009 KBA-palkinnonsaajat:
1. Agent: Steve Hecht, Piedmont Talent, Charlotte, NC
2. Art and Photography: Dusty & Val Scott, Dusty Blues, Pittsburgh, PA
3. Blues Club: B.L.U.E.S, Chicago, IL
4. Education: Monroe County Black History Month, Monroe County, MI
5. Festival: Telluride Blues & Brews Festival, Telluride, CO
6. Film, Television and Video: Willy Bearden, Memphis TN
7. Historical Preservation: Shack Up In, Clarksdale, MS
8. International: Associazione Roots ‘n’ Blues, Parma, Italy
9. Internet: Pandora.com, Oakland, CA
10. Journalism: Hal Horowitz, Marietta, GA
11. Literature: Craig Hopkins, Cedar Hill, TX
12. Manager: John Hahn, New York, NY
13. Organization: Washington Blues Society, Seattle, WA
14. Print Media: Il Blues, Milan, Italy
15. Producer: David Z, Nashville, TN
16. Promoter: Omega Events, Lake Forest, CA
17. Publicist: Betsie Brown, Blind Raccoon, Memphis, TN
18. Radio Commercial: Kai Turner, Denver, CO
19. Radio Public: John Kessler, Seattle, WA
20. Record Label: Delta Groove, Van Nuys, CA
21. Retailer: Manifest Discs, Charlotte, NC
22. Sponsor: Barbara Hammerman, Gig Harbor, WA
Amerikkalaislaulaja Finis Tasby joutuu peruuttamaan tulonsa Suomeen ja esiintymisensä Helsingin Gloriassa 19. syyskuuta terveydellisten syiden johdosta. Artistilla on todettu syvä laskimotukos jalkojen verisuonissa, minkä johdosta häntä on kielletty lääkärin määräyksellä astumasta lentokoneeseen ennen pikaisia leikkaustoimenpiteitä. Juhlakavalkadin muu ohjelmisto säilyy ennalta ilmoitetun mukaisena (ks. alla):
BLUES NEWS 40 VUOTTA & FENNICA RECORDS 30 VUOTTA - JUHLAKAVALKADI
Gloria - Kulttuuriareena (Pieni Roobertinkatu 12), perjantai 19. syyskuuta 2008
klo 19.00 : "Akustista bluesia": Dave Lindholm, Baby Boy Varhama, Pepe Ahlqvist
klo 19.30 : "Suomibluesin kavalkadi 1960-luvulta 1970-luvulle": Eero ja Jussi Raittinen, Hasse Walli (Blues Section), Wellu Lehtinen (Charlies), Hessu Heinonen & Saku Rautiainen (Rattlesnake Daddies), Sonny Boy Magnusson (Hojas Blues Band), Dave Lindholm & Pepe Ahlqvist; housebändinä Johnny Bonanza Show
klo 20.30 : "Akustista bluesia": The Jinx featuring J. Karjalainen & Mitja Tuurala
klo 21.00 : "Suomibluesin kavalkadi 1980-luvulta 2000-luvulle": Esa Kuloniemi & Aija Puurtinen (Honey B. & T-Bones), Erja Lyytinen, Davide Floreno, Iiro Kautto & Rami Eskelinen (Erja Lyytinen Band), Pekka Pulkkinen, Matti Loppela & Jari Korpimäki (Bluestone), Tomi Leino, Olli Ontronen (Bluesology), Black River Bluesman & Kisko Kid, Knucklebone Oscar; housebändinä Johnny Bonanza Show
klo 22:00 : "Actionbluesia": Daddy Giljoteen
klo 22:30 : "The Fabulettes Revue": The Fabulettes, Marjo Leinonen, Niko Ahvonen, Sam Huber, Tommi Viksten, Helge Tallqvist & Eero Raittinen; housebändinä The Fat Bullets
klo 24:00 : "Downhome-bluesia": Jo' Buddy & Down Home King III
klo 00:30 : "Eurooppalaista huippubluesia": B.B. & the Blues Shacks (Saksa)
Tapahtuman järjestäjät Finnish Blues Society ry, Blues News -lehti ja Fennica Records pahoittelevat ohjelmistossa tapahtunutta viime hetken muutosta.
Lisätietoja:
Petri Hoppula
Finnish Blues Society ry/Blues News -lehti
petri.hoppula (at) saunalahti.fi
puh. 050 340 2541
1950-luvun alkupuolella pinnalle nousseiden r'n'b-laulajattarien ehdottomaan elittiin lukeutunut Lula Reed menehtyi syövän nujertamana 21. kesäkuuta 2008. Port Clintonissa, Ohiossa vuoden 1931 tienoilla (joidenkin lähteiden mukaan v. 1927) syntynyt Reed tuli alkujaan tunnetuksi King-merkille tekemistään studiotöistä Sonny Thompsonin yhtyeen solistina. Hänen vuonna 1951 ilmestyneen debyyttinsä "I'll Drown In My Tears" levytti sittemmin menestyksekkäästi myös Ray Charles.
King-äänitteiden (1951-56) lisäksi Reed teki kovatasoista materiaalia myös mm. Federal- (1961-62), Argo- (1958-61) sekä Tangerine-levymerkeille (1962-67). Hänen ainoa varsinainen sooloalbuminsa "Blue And Moody" (King LP 604) ilmestyi vuonna 1958. 1960-luvun jälkipuolelle tultaessa artisti oli jo vetäytynyt täydellisesti julkisuudesta sekä r'n'b-maailmasta.
Lauluyhtye-gospelin pieni suuri mies Ira Tucker Sr. menehtyi sydänhalvaukseen 24. kesäkuuta 2008 Philadelphiassa, Pennsylvaniassa. 83-vuotias Tucker oli käynyt aikaisemmin läpi kaksi vakavaa sydänkohtausta.
Spartanburgissa, Etelä-Carolinassa 17. toukokuuta 1925 syntynyt Tucker liittyi vuonna 1928 James B. Davisin (1916-2007) toimesta perustetun The Dixie Hummingbirdsin riveihin 1930-luvun jälkipuolella ollessaan tuolloin vasta teini-ikäinen. Yhtye eli vahvinta kukoistuskauttaan läpi 1940- ja 1950-lukujen: kokoonpano oli vakituinen näky mm. New Yorkin maineikkaalla Apollo-klubilla ja kovatasoiset levytykset etenkin Peacock-merkille loivat vakaan pohjan sille instituutiolle, jollaisena Dixie Hummingbirds on sittemmin opittu maailmanlaajuisesti tuntemaan. Esiintyminen vuoden 1966 Newport Folk Festivaaleilla oli yhtyeelle niin ikään merkittävä askel kohti laajempaa tunnettuutta, samoin yhteislevytykset Stevie Wonderin ja Paul Simonin kanssa. Viimeksimainitun kera vuonna 1973 tehdystä 'Loves Me A Like A Rock' -hitistä Hummingbirds äänitti tuoreeltaan myös oman versionsa voittaen sillä uransa ensimmäisen Grammy-palkinnon. Ira Tuckerin luotsaaman Dixie Hummingbirdsin viimeiseksi studioalbumiksi jäi vuonna 2006 ilmestynyt "Still... Keeping It Real: The Last Man Standing". Suomessa Tucker nähtiin yhtyeineen esiintymässä kahdesti, Pori Jazzeilla vuosina 1997 ja 2004.
Bluesin maailmasta tuonpuoleiseen ovat kesäkuun aikana siirtyneet myös omaa yhtyettään Junior Thomas & the Automatics johtanut ja Blues Cruise -bändiin kuulunut alabamalainen harpisti-laulaja Cecil Roy Thomas Jr. (s. 1952, k. 18.6.2008) sekä The Port City Allstarsin 39-vuotias laulaja ja kosketinsoittaja Boyd "Bo" Roberts (k. 3.6.2008). Soul-artisteista keskuudestamme ovat taannoin poistuneet mm. James Brownin kanssa uransa aikana tiiviisti yhteistyötä tehnyt laulaja ja pianisti Leon Austin a.k.a. The Burner (s. 1934, k. 12.6.2008) sekä Coldwaterissa Mississippissä vuonna 1942 syntynyt ja Memphisissä 7.6.2008 sydänkohtaukseen kuollut Bill Coday.
Sydänkohtaus koitui myös mm. Ike & Tina Turnerin, Sly Stonen, Little Richardin, Ray Charlesin ja B.B. Kingin kanssa työskennelleen 56-vuotiaan kitaristin Richard Mikulsin (k. 9.6.2008) kohtaloksi. Martha & the Vandellasin, Ruby & the Romanticsin, The Hot Tamalesin ja monien muiden r&b- ja jazz-artistien rinnalla kitaraa soittaneen Kirby Smallin alias Chop Chopin kuolinpäiväksi on taas ilmoitettu 10.6.2008.
The Dixie Hummingbirds - Standing By The Bedside Of A Neighbor
Yksi suurimmista mustan musiikin legendoista ja innovaattoreista poistui taivaalliseen orkesteriin 79 vuoden ikäisenä maanantaina 2. kesäkuuta.
Vuonna 1928 Mississippin McCombissa syntynyt Ellas McDaniel (alunperin Ellas Otha Bates) alias Bo Diddley mullisti omaleimaisella viidakko-beat -pohjaisella tulkintatyylillään koko sen hetkisen musiikkimaailman listaykköseksi vuonna 1955 nousseen debyyttisinkkunsa "Bo Diddley" / "I'm A Man" myötä. Merkittävimmän osan urastaan Chicagon Checker- ja Chess-merkeille levyttäneen Diddleyn viimeiseksi studio-albumiksi jäi vuonna 1996 Atlantic-merkillä ilmestynyt "A Man Amongst Men". Esiintymisiä kitarasankari jatkoi aivan viime vuosiin saakka, kunnes vakavat sydänvaivat erkaannuttivat hänet lopulta aktiivisesta keikkaelämästä. Suomalaiselle konserttiyleisölle Diddley jätti jäähyväiset huhtikuussa 2005 Espoon April Jazz -tapahtuman yhteydessä.
Bo Diddleylle myönnettyihin kunnianosoituksiin lukeutuvat mm. jäsenyydet sekä Rock & Roll Hall of Famessa (1987) että Blues Hall of Famessa (2004). Vuonna 1998 hänet palkittiin elämäntyö-Grammyllä.
Hiljattain poismenneisiin roots-artisteihin lukeutuvat myös:
- The Jordanaires -lauluyhtyeessä vaikuttanut Hugh Jarrett (s. 1929), joka menehtyi auto-onnettomuudessa 31.5.2008.
- Sydänkohtaukseen Kaliforniassa 28.5.2008 kuollut kitaristi ja laulaja Jerry Cole (oik. Jerry Coletta, s. 1939), joka muistettaneen parhaiten jäsenyydestään The Champs-yhtyeessä sekä bändijohtajan tehtävistään mm. television musiikkiohjelmissa Shindig ja Hullaballoo. Cole myös levytti runaasti soolomateriaalia omien The Stingers- ja The Spacemen -kokoonpanojensa säestyksellä.
- Jazz- ja blueshammondisti, -pianisti, -saksofonisti ja -vibrafonisti Jimmy McGriff (James Harrell McGriff Jr., s. 1936), joka menehtyi 24.5.2008.
- Omaa Messengers-yhtyettä johtanut arizonalainen bluesmuusikko Danny Rhodes, 58, joka ehti ennen kuolemaansa 23.5.2008 työskennellä mm. Dicky Bettsin, Clarence 'Gatemouth' Brownin ja Gregg Allmanin kanssa sekä kirjoittaa kappaleen "Get Funky" Etta Jamesille.
- 8.5.2008 kuollut Eddy Arnold (Richard Edward Arnold, s. 1918), eräs kantrimusiikin suurimmista ja menestyneimmistä tähdistä.
- Lontoossa 6.5.2008 menehtynyt Michael 'Micky' Waller (s. 1941), joka soitti rumpuja mm. yhtyeissä The Flee-Rekkers, Joe Brown & the Bruvvers, The Cyril Davies R&B All Stars, Georgie Fame & the Blue Flames, Chicken Shack, John Mayall's Bluesbreakers ja The Jeff Beck Group.
- Otis Reddingin yhtyeessä soittanut sekä studiossa mm. Joe Texin, Z.Z. Hillin ja The Temptationsin kanssa työskennellyt trumpetisti John Wesley Farris, joka kuoli 67-vuotiaana 25.4.2008.
Bo Diddley Porissa kesällä 1996 (kuvat: Jarmo Hoppula)
Helsingin Virgin Oil Co:ssa järjestettävää Fatty Sounds -klubia tähdittää 9. toukokuuta espanjalainen The Pepper Pots. Vuonna 2002 perustettu erinomainen kolmen naislaulajan luotsaama livebändi yhdistää musiikissaan komealla tavalla parhaat osa-alueet niin Jamaikan ska'sta ja rocksteadystä kuin myös tainnuttavasti groovaavasta 1960-luvun tanssisoulista ja klassisista tyttöyhtye-saundeista. Pepper Potsin lämmittelijänä Helsingin keikalla toimii kotimaisten vanhan koulukunnan soul-aktien aateliin lukeutuva Miss Saana & the Missioners.
The Pepper Potsin esikoisalbumi "Swingin' Sixties" julkaistiin espanjalaisella Brixton Recordsilla vuonna 2004 ja hieman myöhemmin myös japanilaisella Ska in the World -merkillä laajennettuna erikoispainoksena. Mukana äänitteillä kuultiin myös lontoolaisartisti Ben Jamminia. Japanilaispainoksen bonuskappaleilla yhtyettä täydensi lisäksi laulaja ja fonisti "Rocksteady" Freddie Reiter newyorkilaisbändistä New York Ska-Jazz Ensemble.
Onnistuneen debyyttilevyn jälkeen Pepper Pots käynnisti näyttävän maailmanvalloituksensa noin 40 konsertin vuositahdilla sekä vieraili kiertelyn lomassa myös erinäisillä kokoelmalevyillä. Varsinaisen läpimurtonsa yhtye kuitenkin teki vuonna 2007 ilmestyneellä kakkosalbumillaan "Shake It!" (Brixton/Ska in the World Records). Tälläkin levyllä esiintyi tukijoukoissa monia vierailevia tähtiä, mm. The Pioneers -kokoonpanossa vaikuttaneet jamaikalaisen ska'n suurnimet Jackie Robinson ja George Dekker.
Tuoreen levyjulkaisun siivittämänä The Pepper Pots pääsi viettämään poikkeuksellisen menestyksekkään kesän 2007 Euroopan festivaaliareenoilla. Tämän vuoden maaliskuussa yhtye taas jatkoi voittokulkuaan laajalla Japanin turneella, jota nyt seuraa jälleen uusi tiivistahtinen keikkaputki vanhan mantereen puolella. Hienoa, että suositulle orkesterille on järjestynyt Keski-Euroopan kiireiden lomaan edes yksi pistokeikka myös Suomessa. Epäilemättä useammallekin esiintymiselle olisi täällä ollut kysyntää!
The Pepper Pots -kokoonpano:
Adriana Prunell: laulu
Mercè Munné: laulu
Marina Torres: laulu
Lluís Rodríguez: kitara
Ireneu Grosset: koskettimet
Tomy Muñoz: tenorisaksofoni
Gerard Xifra: baritonisaksofoni
Jordi Subirà: trumpetti
Isidre Palmada: pasuuna
Joan Barrientos: basso
Joan Vergés: rummut
Mm. hiteistä "Show And Tell" ja "The Snake" tunnettu mississippiläinen soul-mies Al Wilson (s. 1939) kuoli 21. huhtikuuta. Ennen soolouraansa Wilsonilla oli jo takanaan mittava yhtyehistoria mm. kokoonpanoissa Harry & the Statesmen, The Jewels, The Rollers sekä The Souls.
Wilsonin tavoin Meridianin kaupungissa Mississippissä syntynyt (v. 1948) valkoinen soul-, kantri- ja pop-laulaja Paul B. Davis kuoli 22. huhtikuuta. Varhaisvuosinaan Davis kuului mm. yhtyeisiin Six Soul Survivors ja Endless Chain sekä toimi lauluntekijänä Malaco-levymerkille. Hänen omia Top 10 -hittejään olivat "I Go Crazy" (1978) ja "65 Love Affair" (1982).
Hiljattain poismenneisiin roots-artisteihin lukeutuu valitettavasti myös mm. The Hacienda Brothersissa ja Dave Alvinin Guilty Men -kokoonpanossa vaikuttanut Chris Gaffney (s. 1950). Viennassa, Itävallassa syntyneen muusikon, laulajan ja lauluntekijän elämän päätti aivan liian varhain keuhkosyöpä 17. huhtikuuta.
67-vuotiaana 18. huhtikuuta menehtynyt John "Jack" Hart Jr. puolestaan oli Philly-soulin tekijämies, jonka menneisyydestä löytyy jäsenyydet 1960-luvun puolivälissä vaikuttaneesta The Volcanoes-bändistä sekä siitä 1970-luvulla jalostuneesta The Trammpsistä. Viimeksi mainitun kuuluisin hitti oli "Disco Inferno", joka sisältyi myös vuoden 1977 menestyselokuvaan "Saturday Night Fever".
Suomeen kesäkuussa konsertoimaan saapuvan huuliharpisti-laulaja R.J. Mischon tuoreimman pitkäsoiton 'King Of A Mighty Good Time' "ennakkopoltto" arvioitiin BN:ssä 227 (5/07). Nyt albumi on ilmestynyt virallisesti lähes saman sisältöisenä Mischon omalla Challis-levymerkillä. Yksi kappale on vaihtanut nimeä ja kappaleiden järjestys on erilainen. Kuten Harri Haka aikaisemmassa levyarviossaankin totesi, kyseessä on loistava albumillinen huuliharppubluesia - useita tyylisuuntia ja hyviä muusikoita sisältävä julkaisu. Levyn voi tällä hetkellä hankkia omakseen ainakin cdbaby.comista sekä 4. toukokuuta lähtien myös pacificblues.comista.
R.J. MISCHO
King Of A Mighty Good Time
(Challis Records)
(1) Cheap Wine (2) Joint! (3) Too Little Love (Too Much Religion) (4) Who's Out There? (5) Crawling Kingsnake (6) Greyhound (7) RJ's Back In Town (8) Birdsnest On The Ground (9) I Can't Do Without You (10) Good Bad Company (Don't Worry) (11) Give It Up (12)Watchdog (13) King Of A Mighty Good Time
Vahvaa nousua maailman blueseliittiin viime vuosina tehnyt amerikkalainen laulaja-kitaristi Sean Costello on kuollut. Nuori artisti löydettiin menehtyneenä hotellihuoneestaan Atlantassa, Georgiassa 15. huhtikuuta. Hän olisi täyttänyt 29 vuotta seuraavana päivänä.
Vuonna 1979 Philadelphiassa syntynyt, mutta lapsena Atlantaan muuttanut Costello ryhtyi soittamaan kitaraa 9-vuotiaana. Nopeasti instrumenttinsa kanssa sinuiksi tullut muusikkolahjakkuus kiersi aktiivisesti esiintymässä oman bändinsä kanssa jo 14-kesäisenä, jolloin hän myös osallistui voitokkaasti Memphis Blues Societyn järjestämään kykyjenetsintäkilpailuun. Menestyksen myötä Costello pääsi vuonna 1996 äänittämään esikoisalbumiaan "Call The Cops" Blue Wave -merkille. Debyytin tavoin 1950-luvun Chicagoblues-hengessä liikkui myös hänen Landslide-merkillä ilmestynyt todellinen läpimurtolevynsä, W.C. Handy -palkintoehdokkuudellakin huomioitu "Cuttin' In" vuodelta 2000. Saman levy-yhtiön julkaisuja oli myös vuonna 2002 ilmestynyt "Moanin' For Molasses". Vuonna 2005 Artemis-merkillä julkaistu pitkäsoitto "Sean Costello" esitteli uusiutuneen, tyyliään aikaisempaa soul-painotteisempaan suuntaan vieneen artistin. Viimeiseksi jääneen albuminsa "We Can Get Together" (Delta Groove Records) Costello oli saattanut markkinoille vain muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa. Vuonna 2007 hänen kitarointiaan kuultiin keskeisessä roolissa mm. Nappy Brownin comeback-cd:llä "Long Time Coming" (Blind Pig).
Sean Costello (1979-2008) (photo: www.deltagrooveproductions.com)
Muita viime aikoina keskuudestamme poistuneita roots-musiikkialan nimiä ovat mm.:
- hollantilaissyntyinen, mutta laulajanuransa Ruotsissa 1960-luvulla luonut Suzie (Martina Carina Peereboom) (s. 1946), 3.3.2008
- mississippiläinen mm. Ace- ja Phillips International-merkeille levyttänyt rock'n'roll-laulaja sekä lauluntekijä Cliff Thomas (s. 1941), 7.3.2008
- mm. yhtyeessä Al Rapone & the Zydeco Express vaikuttanut sekä runsaasti sessiotöitä tehnyt meksikolainen saksofonisti-huilisti Martin 'The Meester' Fierro (s. 1942), 13.3.2008
- yhtyettä King Alex & the Untouchables johtanut arkansasilainen King Alex Littlejohn (s. 1934), 15.3.2008
- mm. gospelyhtyeisiin Blind Boys of Mississippi, The Highway QC's, The Soul Stirrers ja The Crume Brothers kuulunut Dillard Crume Jr. (s. 1935), 21.3.2008
- The Mighty Clouds Of Joyn, Al Greenin, Mary J Bligen, Erykah Badun ja monien muiden nykypäivän r'n'b-nimien kanssa työskennellyt kitaristi Spanky Alford (Chalmers Edward Alford) (s. 1955), 24.3.2008
- Bud (Junious) Norfleet (s. 1926) gospelyhtyeestä The Norfleet Brothers, 25.3.2008
- oklahomalainen kantri- ja rockabillylaulaja Glenn Barber (s. 1935), 28.3.2008
- mm. Aretha Franklinin, Stevie Wonderin ja The Temptationsin kanssa työskennellyt saksofonisti Donald Walden (s. 1938), 6.4.2008
- Harold Melvin & the Blue Notes -yhtyeen jäsen Larry Brown (Lawrence Lloyd Brown Sr.) (s. 1944), 6.4.2008
Dillard Crume Jr. (1935-2008)
* * * * * * * * * * * * *
Gene Taylor konsertoi Suomessa Candye Kanen tilalla (28.3.2008)
Mm. The Fabulous Thunderbirdsistä tuttu amerikkalaispianisti Gene Taylor esiintyy Suomessa maalis-huhtikuun vaihteessa haimasyöpään sairastuneen ja koko Euroopan
kiertueensa leikkauksen johdosta peruuttamaan joutuneen Candya Kanen tilalla. Tayloria säestää erikoiskokoonpano, johon kuuluvat kitaristi-laulaja
Jussi "Jo' Buddy" Raulamo, lyömäsoittaja Tyko "Down Home King III" Haapala ja Wentus Blues Bandin basisti Robban Hagnäs.
Arvostettu rootspianisti soitti T-Birdsien riveissä yli vuosikymmenen, kunnes muutti Belgiaan viime vuonna. Teksasin kuulujen ukkoslintujen lisäksi hänen bändihistoriaansa lukeutuvat mm. Canned Heat, James Harman Band ja The Blasters. Taylor esiintyi Suomessa viimeksi syksyllä 2007 Kokkolan Scandinavian Blues Partyssa.
Kokoonpanon keikat ovat Helsingin Storyvillessä 31.3.-1.4.(maanantai ja tiistai), Lappeenrannan Rockoperassa 2.4. (keskiviikko) sekä Tampereen Down Home Kivi -klubilla 3.4. (torstai).
The Fabulous Thunderbirds puolestaan konsertoi Suomessa uuden kokoonpanonsa (Kim Wilson: laulu/huuliharppu, Johnny Moeller: kitara, Mike Keller: kitara, Randy Bermudes: basso, Jay Moeller: rummut) voimin huhtikuun loppupuolella seuraavasti:
23.4. Espoo, Tapiola, Outokumpu-teltta, April Jazz (myös Eero Koivistoinen Music Society & Redrama)
25.4. Seinäjoki, Rytmikorjaamo (myös Wentus Blues Band)
26.4. Kuopio, Finland Street Bar 41
Candye Kanen tuoreita kuulumisia voi seurata laulajattaren MySpace-sivujen
blogista.
* * * * * * * * * * * * *
In memoriam (4.3.2008)
Lapsena sokeutunut ja läpi elämänsä sairauksia vastaan taistelemaan joutunut bluesvirtuoosi Jeff Healey kuoli keuhkosyövän nujertamana 41 vuoden iässä Torontossa, Kanadassa 2.3.2008. Healeyn oli tarkoitus esiintyä kesällä Imatra Big Band -festivaaleilla.
Vakavista sydänvaivoista kärsinyt Buddy (George) Miles nukkui pois kotonaan Austinissa, Teksasissa 26.2.2008. Runsaslukuisen soololevytuotantonsa ohella Miles muistetaan mm. Mike Bloomfieldin Electric Flag -yhtyeestä sekä yhteistyöstään Jimi Hendrixin kanssa.
Helmikuussa yläkerran suureen orkesteriin siirtyivät musisoimaan myös mm. Louisianan blueslegenda Schoolboy Cleve (Cleveland White), 82 [5.2.2008], The Bellboys-yhtyettään 1950-luvun ensimmäiseltä puoliskolta lähtien lähinnä Las Vegasin maisemissa luotsannut valkoisen r'n'b:n ja rock'n'rollin pioneeri Freddie Bell, 76 [10.2.2008] sekä brittiläisen The Dave Clark Five -yhtyeen solisti Mike Smith, 64 [28.2.2008]. Kantrin ja rockabillyn maailmasta edellisille ovat viime kuukausina tehneet seuraa mm. Giles Clark (a.k.a. Uncle Giles), 79 [26.2.2008], Speedy Haworth, 85 [26.2.2008], Bobby Lee Trammell, 74 [20.2.2008], Charlie Ryan, 92 [16.2.2008], Bobby Lord, 74, [16.2.2008], Wally Willette, 78 [6.1.2008] sekä mm. yhtyeistä Ellis & the Angry Teens, Cast Iron Arms, Johnny Trouble & the Razors sekä Silver Bullets muistettava Ari "Ude" Utriainen, 41, joka menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 13. tammikuuta.
Newyorkilaisen Tuff Darts -punkrock-yhtyeen perustajajäsenen Jeff Salenin maanpäällinen taival puolestaan päättyi sydänkohtaukseen 26.1.2008. Robert Gordonin, Ian Hunterin, Tommy Mandellin, Chris Speddingin ja monien muiden kanssa yhteistyötä tehnyt kitaristi-laulaja ja lauluntekijä johti viimeisinä vuosinaan Tuff Dartsin ohella The Silencers -nimistä bändiä.
Lisäksi bluesin, jazzin ja rhythm'n'bluesin parissa kunnostautuneesta muusikkorintamasta poistumisvuorossa ovat alkuvuoden 2008 aikana olleet ainakin:
- rumpali Mel Zelnick, 83 [21.2.2008] (Ray Charles, Benny Goodman, Tommy Dorsey ym.)
- trumpetisti ja bändinjohtaja Calvin Owens, 78 [21.2.2008] (B.B. King, T-Bone Walker, Amos Milburn ym.)
- saksofonisti Teo Macero, 72 [19.2.2008] (Charles Mingus, Miles Davis, Thelonious Monk ym.)
- saksofonisti-klarinetisti-huilisti Philip C. Costa, 91 [14.2.2008] (Frank Sinatra, Jimmy & Tommy Dorsey, Peggy Lee ym.)
- kitaristi-laulaja Henri Salvador, 90 [13.2.2008] (Django Reinhardt, Quincy Jones ym.)
- trumpetisti John Brunious Jr., 67 [12.2.2008] (The Preservation Hall Jazz Band ym.)
- basisti-laulaja Harold B. Andrews, 92 [10.2.2008] (The Tuskegee Collegiates, Dizzy Gillespie ym.)
- urkuri-rumpali Winston Walls, 65 [5.2.2008] (Bill Doggett, Sonny Stitt, Lou Donaldson ym.)
- pianisti Chris Anderson, 81 [4.2.2008] (Dinah Washington, Charlie Parker, Sonny Rollins ym.)
- basisti-pasunisti (Big) Joe Turner, 63 [31.1.2008] (B.B. King, Albert King, Little Milton ym.)
- rumpali Francis Clay, 84 [21.1.2008] (Francis Clay & his Syncopated Rhythm, Jay McShann, Muddy Waters ym.)
- trumpetisti Bob Enos, 60 [11.1.2008] (Jack Radcliffe & the New Viper Revue, Roomful Of Blues ym.)
- kitaristi-laulaja James "Pee Wee" Madison, 72 [6.1.2008] (Muddy Waters Blues Band ym.)
* * * * * * * * * * * * *
BN-kriitikoiden vuoden 2007 parhaat levyt nimetty: Telecaster Combo voitokkaana! (27.2.2008)
Blues Newsin toimituskunnan perinteinen äänestys vuoden parhaaksi äänitteeksi on ratkennut. Vaikka lopputuloksissa onkin tällä kertaa aistittavissa hienoisen kotiinpäin vedon makua, erottui kolmen suosituimman levyn kärki silti varsin selkeästi.
Yhteensä yhdeksällä kriitikkoäänellä tyylipuhtaan ja selittelyjä kaipaamattoman voiton napanneen Gyan Dookie & Telecaster Combo-CD:n "Twenty Years After" vanavedessä jaetun kakkossijan ottivat 7 pisteeseen päätyneet Sven Zetterberg levyllään "Hollerin Up A Storm" ja Phillip Walker levyllään "Going Back Home". Seuraavan sijan nappasi itselleen yhtä pistettä vähemmällä kokonaissaalilla amerikkalais-suomalaisen yhteistyön huippunäyte, Steve Guyger & T. Leino Band albumillaan "Keep On Moving". Kiivasta tunkua riitti myös 5. sijalle, jonka puolestaan jakoivat Omar Kent Dykes & Jimmie Vaughan levyllään "On The Jimmy Reed Highway", The Mannish Boys levyllään "Big Plans" sekä uusintajulkaisujen ykkösnimi Johnny Young kokoelmalla "The Complete Blue Horizon Sessions". Tasaväkisen kärjen täydensivät vielä 4 pisteen kaartilaiset The "5" Royales, Hojas Blues Band (kotimaisten 3. sija), Nappy Brown ja Koko Taylor. Kolmeen pisteeseen taas päätyivät Mavis Staples, Ruthie Foster, Andrew Brown, Lurrie Bell, Bluestone (kotimaisten 4. sija), Darrell Nulisch sekä Sharon Jones & The Dap-Kings. DVD-kategorian voittajaksi kruunattiin myöskin kolmella pisteen saldolla Carey & Lurrie Bellin Delmark-julkaisu "Gettin' Up Live".
Levy-yhtiöittäin tarkasteltuna selkeä johtonimi oli tänä vuonna Delta Groove (listalla 5 levyä, yhteensä 16 pistettä), seuraavana yhdistelmä Ace-Kent Records (Ace: 6 levyä, 10 p. + Kent: 4 levyä, 5 p.) ja hyvänä kolmosena Blue North Records (2 levyä, 13 p.). Seuraavina rankingissa menestyivät Ruf (5 levyä, 11 p.), SPV/Blue Label (8 levyä, 10 p.), Alligator (3 levyä, 7 p.) sekä Border Music (1 levy, 7 p.).
YHTEENLASKETUT TULOKSET:
1. Gyan Dookie & Telecaster Combo : Twenty Years After (Blue North) - 9 p.
2. Sven Zetterberg : Hollerin Up A Storm (Border Music) - 7 p.
2. Phillip Walker : Going Back Home (Delta Groove) - 7 p.
4. Steve Guyger & T. Leino Band : Keep On Moving (Harp-O-Phone) - 6 p.
5. Omar Kent Dykes & Jimmie Vaughan : On The Jimmy Reed Highway (Ruf) - 5 p.
5. The Mannish Boys : Big Plans (Delta Groove) - 5 p.
5. Johnny Young : The Complete Blue Horizon Sessions (Sony/BMG) - 5 p.
8. The "5" Royales : Catch That Teardrop (Ace) - 4 p.
8. Hojas Blues Band : Live At Myllyblues (Blue North) - 4 p.
8. Nappy Brown : Long Time Coming (Blind Pig) - 4 p.
8. Koko Taylor : Old School (Alligator) - 4 p.
12. Mavis Staples : We'll Never Turn Back (Anti) - 3 p.
12. Ruthie Foster : The Phenomenal (Blue Corn Music) - 3 p.
12. Lurrie Bell : Let's Talk About Love (Aria B.G.) - 3 p.
12. Bluestone : It Takes Time (Bluestone) - 3 p.
12. Darrell Nulisch : Goin' Back To Dallas (Severn) - 3 p.
12. Andrew Brown : Big Brown's Blues (Black Magic) - 3 p.
12. Sharon Jones & The Dap-Kings : 100 Days, 100 Nights (Daptone/Timmion) - 3 p.
12. Carey & Lurrie Bell : Gettin' Up Live DVD (Delmark) - 3 p.
Kansa on puhunut - Bluesministerin vuosiäänestyksen tulokset selvillä! (12.2.2008)
'Vuoden 2007 parhaat bluesalbumit' -yleisöäänestyksen kärkikymmeniköt julkistettiin YLE Radio Suomen Bluesministeri-ohjelmassa 11. helmikuuta. Kotimaisen sarjan voittajaksi nousi tällä kertaa Bluestone alkuvuonna 2007 julkaistulla pitkäsoitollaan 'It Takes Time' (Bluestone Records). Ulkomaisten artistien ykköseksi kruunattiin Omar Kent Dykes ja Jimmie Vaughan yhteisalbumillaan 'On The Jimmy Reed Highway' (Ruf Records).
Kotimainen sarja:
1. Bluestone: It Takes Time
2. SF-Blues: Man – Be Careful!
3. STMBB: Two Sides
4. Wentus Blues Band: Family Meeting
5. Gyan Dookie & Telecaster Combo: 20 Years After
6. Steve Guyger & T. Leino Band: Keep It Moving
7. Micke Björklöf & BlueStrip: Whole 'Nutha Thang
8. Wentus Blues Band: Agriculture
9. Honey B. & T-Bones: Live! Vol. 1
10. Baby Boy Warhama: The Year Of The Blues
Kansainvälinen sarja:
1. Omar Kent Dykes & Jimmie Vaughan: On The Jimmy Reed Highway
2. Sven Zetterberg: Hollerin' Up A Storm
3. John Mayall & the Bluesbreakers: Palace Of The King
4. Mavis Staples: We'll Never Turn Back
5. Joe Bonamassa: Sloe Gin
6. Phillip Walker: Going Back Home
7. Doyle Bramhall: Is It News
8. Koko Taylor: Old School
9. The Mannish Boys: Big Plans
10. Watermelon Slim & the Workers: The Wheel Man
New York Cityssä syntynyt, mutta Kaliforniaan 1970-luvun jälkipuolella asettautunut Doug "Dubb" MacLeod loi maineensa soittaessaan vakituisesti George "Harmonica" Smithin keikkabändissä vuodesta 1978 aina blueslegendan vuonna 1984 tapahtuneeseen kuolemaan saakka. Tämän jälkeen karismaattinen kitaristi-laulaja jatkoi menestyksekkäästi uraansa omaa nimeään kantaneen yhtyeen luotsina sekä julkaisten vuosien 1984-91 aikana neljä sähköistä kitarabluesalbumia, No Road Back Home (Hightone), Woman In The Street (Stomp), 54th And Vermont (Stomp) sekä Ain't The Blues Evil (Volt). 1990-luvun edetessä MacLeod omaksui pääsääntöiseksi instrumentikseen akustisen kitaran - ja sillä tiellä mies on tänäkin päivänä! Vuosina 1994-06 ilmestyneistä kahdeksasta kovatasoisesta ja monipuolisesta pitkäsoitosta tuorein kantaa nimeä Where I Been (Black & Tan). Lisäksi hollantilaismerkki Black & Tan on julkaissut Dubbilta keväällä 2007 mainion konsertti-DVD:n The Blues In Me, joka myös toimii erinomaisena johdattimena kitarataiturin ja vertaansa vailla olevan tarinaniskijän tulevan Suomen minikiertueen tunnelmiin.
Maaliskuisilla keikoilla Dubbin ohella nähdään esiintymässä myös kotimaista roots-osaamista: Helsingin Malmitalossa akustinen Juha Kartano Duo, Turun Kårenissa traditionaalista rockabillya sekä honkytonk-kantria tarjoava Flatbroke Trio ja Helsingin Libertéssä roimaa rhythm'n'bluesia soittava Bloodshot Eyes.
Ghetto Blues keväällä 2008 seitsemänä lauantaina! (4.1.2008)
Hyvän suosion saanut Ghetto Blues –klubi jatkaa myös vuonna 2008 Ravintola Juttutuvan tiloissa. Helsingin Hakaniemessä kuullaan siis kevätkaudellakin bluesia viihtyisissä ja rennoissa puitteissa. ”Pyrkimyksenämme on tarjota helsinkiläisille säännöllisiä, tasokkaita blueselämyksiä helposti ja edullisesti” toteaa klubi-isäntänä toimiva Esa ”Bluesministeri” Kuloniemi, joka myös painottaa että kaikkiin Ghetto Bluesin tilaisuuksiin on vapaa pääsy ja että soitto niissä alkaa jo klo 21:00. Hakaniemessä toimiva Juttutupa historiallisine pubeineen on yksi Helsingin vanhimmista ravintoloista, joka on toiminut jo vuodesta 1908. Paikkaan on helppo tulla nauttimaan viihtyisästä interiööristä ja musiikista. Poikkeuksena aikaisempaan on blues-iltoja tarjolla kevätkaudella 2008 peräti seitsemänä iltana. Ghetto Blues –klubin kevään ohjelma näyttää tällaiselta:
26.01.2008 - T. Leino Band
Harpisti/kitarist/laulaja Tomi Leinon luotsaama yhtye edustaa maamme terävinta blueskärkeä. T. Leino Band nojaa vahvasti Chicago-bluesin perinteeseen, ja on yksi harvoista tällä tyylisaralla päätoimisesti vaikuttavista suomalaistoimijista. Traditioon tukeutumisesta huolimatta onnistuu ryhmä säilyttämään esittämäänsä musiikkiin omannäköisen ja persoonallisen lähestymistavan. Helsingistä käsin operoiva T.Leino Band julkaisi loppuvuodesta 2007 CD:n Keep It Moving amerikkalaisen harpisti-laulaja Steve Guygerin kanssa.
16.02.2008 - Cosmo Jones Beat Machine. Support: Pan The Ragtime Man
Varpaisjärven (savoksi Toelake) delta-alueen ankarista ja Toyotankatkuisista olosuhteista kotoisin oleva kuusikko Cosmo Jones Beat Machine on eräs Suomen parhaita ja persoonallisimpia livebändejä. Yhtye toteuttaa kahdella rumpalilla, kahdella kitaralla, bassolla ja uruilla esittettyä rujoa ja raakaa bluesia aidossa Fat Possum –hengessä. Pekka Pirttikankaan slidellä juhlivan laatikkokitaran johtama soitto liikkuu tärisevästä autotallirypistyksestä kunnon hippi-psykedeliaan. Lämppäriaktina esiintyvä Pan The Ragtime Man alias Pan Salmenhaara on maamme akustisen bluesosaamisen ehdottomia valioita. Tämän fingerstyle-koulukuntaa edustavan kitaristi-laulajan ohjelmisto koostuu paitsi ragtime- ja piedmont –bluesista, myös traditionaalisemmista delta-blues kappaleista, "klassisesta" bluesista, akustisista versioista post-war bluesista, ja jopa muutamista jazz-standardeista.
15.03.2008 - Hooter's Blues (USA/NOR) feat. Buddy Reed (USA)
Yhdysvaltain itärannikolta kotoisin oleva basisti ja orkesterinjohtaja Maury “Hooter” Saslaff näytteli merkittävää roolia mm. Big Jack Johnsonin tuomisessa takaisin parrasvaloihin. Nykyisin Norjasta käsin vaikuttava Hooter on tuonut viime vuosina maahamme lukuisia laatuartisteja. Tällä kertaa on vuorossa legenda Los Angelesin talousalueelta. Buddy Reed muistetaan parhaiten tarunhohtoisen Bacon Fat –yhtyeen kitaristina. Bacon Fat kuului 60-luvulla amerikkalaisen blues-rintaman ykkösketjuun, ja bändin riveistä ponnahti myöhempään maineeseen huuliharpisti Rod Piazza. Brittiläiselle Blue Horizon –merkille levyttänyt Bacon Fat säesti myös Big Mama Thorntonia ja levytti George ”Harmonica” Smithin kanssa. Soitettuaan jonkin aikaa Little Richardin bändissä 70-luvulla on Buddy Reed pyörittänyt omaa yhtyeettään Buddy Reed & Rip It Ups.
"Lots of guys today have studied and learned correct blues guitar, but...If you want the real, lowdown, soulful and natural feel, you get ELMO "BUDDY" REED to play it. He’s the real deal, straight from his Big ol’ Okie heart." - JAMES HARMAN
22.03.2008 - Bluesology
Tänä vuonna kymmenenvuotista taivaltaan juhlistava Bluesology on harvoja, isoja West Coast -tyylin orkestereita Suomessa. Musiikillisina innoittajia toimivat mm. Rod Piazza ja William Clarke.
Länsirannikon huuliharppuvetoiseen bluesiin panostava Bluesology erottuu positiivisesti kotimaan muusta skenestä tiukan, ammattimaisen otteensa, torvisektion ja lahjakkaiden soittajiensa ansiosta. Varsinkin Olli Ontrosen tehokas ja teknisesti korkeatasoinen harputtelu vetää pesäeron perinteiseen kitarapainotteiseen blueskvartettiin. Bluesology on äänittänyt tähän mennessä kaksi pitkäsoittoa, joiden sisältö on lähes kokonaan omaa tuotantoa. Vaikka juurimusiikista onkin kyse, yhtye haluaa omalla tavallaan uudistaa bluesgenreä uusilla ideoilla ja sovituksilla. Kysyntää on riittänyt ulkomaille asti, mm. Norjaan ja Ruotsiin. Erityisesti Ontronen on saanut kansainvälistä soittokokemusta ulkomaanretkillään mm. Otis Grandin, Phil Guyn, Mick Taylorin ja Bobby Parkerin kanssa. Tämä näkyy ja kuuluu nuorukaisten tinkimättömässä asenteessa.
19.04.2008 - Honey B. & T-Bones
Ei mitään tavanomaista ränttätänttää, vaan väkevä cocktail, jossa 1960-luvun San Franciscon psykedelia kohtaa Mississippi-bluesin autotallissa tositarkoituksella. Honey B:n paksut bassolinjat ja Jupe Litmasen funkysti rullaava rumputyö muuraavat talon, jossa T-Bone Edin slide ei ota vankeja. Herkun kruunaa Honey B:n Memphis Minnien atomiaikaan päivittävä laulu. Blues ei ole teinien laji, se tulee elämänkokemuksesta. T-Bones on keikkaillut pitkin Eurooppaa neljännesvuosisadan ja homma on hallussa. Töitä on tehty mm. harpisti Gary Primichin, kitaramestari Mel Brownin ja UMO:n kanssa. Nykyään T-Luut säestävät myös Tuomari Nurmiota. Kymmenen albumin mittaan tyyli on kypsynyt puhtaasta juuri-bluesista rokkaavan R&B:in ja psykedelisesti kokeilevan rockin kautta nykyiseen, Terrifying Stories From T-Bone Town -albumin kaleidoskooppiseen garagebluesiin.
17.05.2008 - Jo’ Buddy Down Home King III
Jo´ Buddy (aka Jussi Raulamo) viettää 25-vuotistaiteilijajuhlaansa koko vuoden 2008.
Takanaan hänellä on jo yli 2.000 livekeikkaa, sekä yksin, että lukuisien kokoonpanojen
kanssa. Jo’ Buddy on ehtinyt esiintyä urallaan jo 10 :ssä eri maassa yli 250 000 ihmiselle. Hänen persoonallista lauluaan ja kitarointiaan voi kuulla yli 30:llä kotimaisella & ulkomaisella äänilevyjulkaisulla, mukana myös muutama kansallinen top 20-single. Tuoreimman gallupin mukaan, joka tuhannes suomalainen on nähnyt hänen esiintyvän livenä. Vuosien kovalla työllä kulttistatuksen maailmalla ansainnut oman tiensä kulkija on ehtinyt innoittaa jo monia alansa huippuartisteja. Jo´ Buddy:n originelleja kitarasoundeja on jäljitelty jo vuosia aina Kaliforniaa myöten, ja hänen biisejään esittävät ja levyttävät tänään alansa huiput Keski-Euroopasta ja Skandinaviasta Pohjois-Amerikan New Orleansiin. Lisäksi hän ollut ehdolla mm. The Fabulous Thunderbirds –yhtyeen kitaristiksi. Jo´ Buddy laulaa sielukkaasti ja soittaa samanaikaisesti kitarallaan rytmiä, sooloa ja bassoa. "Taustabändinä" on vain rumpali Down Home King III, joka loihtii ilmoille vastustamattoman irtonaista rämebeatia. Heidän ainutlaatuisen vapautunut rytminkäsittelytapansa saa nopeasti vipinää tanssilattialle, ja vie kuulijansa transsiin!!!
31.05.2008 - Willie & the Wolves
Willie & the Wolves perustaa musiikillisen missionsa 1950-luvun jump-r’n’b:n, Chicago- ja Louisiana-bluesin sekä New Orleans-rytmien energiseen liittoon. 1990- luvun alusta lähtien eläimellisen liveaktin maineellaan ratsastanut combo ehti hurmata lukemattomia klubiyleisöjä ympäri maata, kunnes se lopulta päätti kaivertaa pysyvän puumerkkinsä myös Pohjolan bluesjulkaisuhistoriaan kesällä 2000 ilmestyneellä esikois-cd:llään Your Wig Is Gone. Hyvienkin bändien akilleen kantapää on usein laulusolisti, mutta Maku ”Willie” Tuominen on mies paikallaan. Hän on häkellyttävän muuntautumiskykyinen vokalisti, joka omaa harvinaista karismaa. Willie & the Wolves on harjoittanut historiansa aikana kiertue-yhteistyötä mm. Bill Simsin, Big Joe Louisin ja R.J. Mischon kanssa, ja he ovat saaneet ulkomaalaista supporttia myös vuonna 2005 ilmestyneelle kakkosalbumilleen Move Me Baby, jolla vierailee itse Fabulous Thunderbirdsistä tuttu Nick Curran.
