Pääkirjoitus - Helmikuussa 2011
Bluesin kisavuosi 2011 on alkanut.
Lehden ilmestyessä jännitämme 18.–19.
maaliskuuta Berliinissä järjestettävässä
European Blues Challengessa (EBC) FBS:n
lähettämänä edustajana esiintyvän Micke &
Lefty feat. Chef’n kisamenestystä. Tätä kirjoitettaessa
Suomeen on jo kantautunut tietoja
Memphisin International Blues Challenge
-kisan (IBC) tapahtumista. FBS:n mandaatilla
soolo-/duosarjassa kilpailleet Jo’ Buddy & Down
Home King III antoivat loistavan näytön Suomen
bluesosaamisen tasosta, vaikka eivät kisoissa
palkinnoille sijoittuneetkaan. Suomalaisduo
herätti myös myönteistä huomiota omintakeisella,
tasokkaalla ja hallitulla esiintymisellään.
Visiitti
rapakon taakse avaa varmasti uusia
mahdollisuuksia myös jatkossa. Kaikkiaan
IBC-kisa, sen finaaliin päässeet ja palkintojen
jako herättivät – jälleen kerran – keskustelua
sekä kisatantereella että täällä kotimaassa.
Pohdintaa ovat aiheuttaneet IBC-kisan antama
kuva tasapaksusta ja yllätyksettömästä, ”yleisesti
hyväksyttävästä” blues-maailmasta.
Ihmetystä
on herättänyt se, että vähänkin ns.
erottuvammat, sinänsä taidokkaat ja osaavat,
mutta omintakeisempaa musiikkia esittävät
artistit näyttävät karsiutuvan kisan alkuvaiheissa,
kun taas tavanomaisemmat ja ”perinteisesti
turvallisemmat”,
musiikillisesti ei aina edes
niin lahjakkaat esiintyjät etenevät varmemmin
finaaliin. Kyse ei taida olla laajemminkaan
erityisen uudesta puheenaiheesta. Teema
nousee jatkuvasti esiin eri yhteyksissä; kysymys
siitä, mikä on ”oikeaa” bluesia, miten bluesia
tehdään ”oikein”, mikä mihinkin genreen ”kuuluu”
ja mikä ei.
On erittäin hyvä, että asioista keskustellaan
– on sitten kyse marjapuuron väristä, oikeista
kasvatusmetodeista tai bluesin olemuksesta.
Suorastaan vierastan asioiden tiukkaa
lokerointia ja yksien ainokaisten ”totuuksien”
esittämistä aineettomien ilmiöiden, myös
musiikin maailmassa. Tieteen puolella klassisen
käsityksen (=Platon) mukaan tieto on
yksinkertaisesti pelkästään hyvin perusteltu
uskomus. Totuus taas on eri käsitysten mukaan
joko olemassa olevien tosiasioiden (joita eri
näkökulmista määritellään eri tavoin) vastaavuutta
väitettyyn tai väitetyn yhteensopivuutta muihin
”totuuksiin”. Totuus voi erään teorian mukaan
syntyä myös siitä, että väite on sellainen, että
se mahdollistaa menestyksekkään toiminnan.
Jos näitä näkemyksiä vähänkin pysähtyy pohtimaan
taiteen, kuten musiikin osalta, yksi asia
käy eittämättä selväksi. Huomaamme, että
esimerkiksi ”oikean” bluesin määrittäminen,
oikea tieto ja totuus bluesin olemuksesta on,
aivan yhtälailla kuin monien muidenkin elämän
ja maailman ilmiöiden ”totuuden” määrittäminen,
jokseenkin mahdoton tehtävä. Miksi siihen tulisi
edes pyrkiä?
On arvokasta, että bluesia lähestytään ja
tehdään eri näkökulmista, omista lähtökohdista,
vanhaa juurakkoa unohtamatta, mutta tuoreita,
ennakkoluulottomiakaan suuntia pelkäämättä.
Vain näin uskoisin bluesinkin kehittyvän. Ja
kehityshän, uuden luominen ns. vanhan jatkumoon,
on ylipäätään tulevaisuuden elinehto,
alalla kuin alalla. – Näistä lähtökohdista voi olla
varsin ylpeä sekä IBC:ssa että EBC:ssa esiintyvistä/
esiintyneistä suomalaisista, tuli sitten
pystejä kirjahyllyyn tai ei. Itse kisoista saamme
varmastikin lukea tarkemmin BN:n seuraavista
numeroista.
Kevät tulee, valoa on siis näkyvissä. Sitä luo
osaltaan myös kevään roots-musiikin festariohjelmisto.
Mainiosta musisoinnista saamme
nauttia esimerkiksi Sulattofestivaaleissa Karkkilassa
11.-12. maaliskuuta. Samana viikonvaihteena
Helsingin Suomenlinnassa tapahtuu
Viapori Winter Bluesin merkeissä. Huhtikuun
2. päivänä on vuorossa Grand Blues Festival
Lahdessa. Helsingissä 8.-9. huhtikuuta näkee
puolestaan päivänvalon uusi, vuotuiseksi tapahtumaksi
suunniteltu juurimusiikin kaupunkifestari
Stompin’ at the Savoy, josta tarkemmin toisaalla
tässä numerossa.
Stompin’ at the Savoy -tapahtumasta Helsingin
kulttuurikeskuksen kanssa keskusteltaessa
heräsi kaupunginkin taholla laajempi
kiinnostus juurimusiikin ilosanoman levittämiseen.
Tapaamisessa oltiin yhtä mieltä siitä, että nykyisin
lähinnä tekno-, pop-, ja metallimusiikin tulviin
tottuneelle nuorisolle tulisi antaa mahdollisuus
perehtyä myös pitkät perinteet omaavaan
bluesiin. Ideahan ei ole uusi, valtamerten takana
”Blues in Schools” -koulutusta on harjoitettu
alakouluista collegeihin jo vuosikymmenien
ajan, ja onhan yksittäisiä vastaavia hankkeita
nähty Suomessakin. Nyt näyttää siltä, että
tänä keväänä myös helsinkiläisillä 6.-9. luokan
peruskoululaisilla on mahdollisuus saada käsitys
bluesin ABC:sta ja perehtyä samalla primitiivisten
blues-soittimien rakentamisen saloihin alan
osaajien toimesta. – Ja jos tätäkin kautta saadaan
uusia sukupolvia alan harrastajiksi ja soittajiksi,
niin mikäs sen hienompaa!
Palaamme BN:n pariin jälleen seuraavan
lehden (2/11) ilmestyessä huhtikuun lopulla. Sitä
odotellessa nauttikaahan keväästä ja sen musiikkitarjonnasta
– ja olkaahan edelleen kiltisti!... Ja
ai niin; seuraavan numeron aineisto-deadline on
25. maaliskuuta...
Maiju Lasola
