MAISTERI T.
Albertin Kellari, Hämeenlinna 22.12.2023
Kuten BN:n lukijat tietävät, kunnon blues tekee hyvää sielulle. Erityisen hyvää se tekee, jos sitä saa nauttia livenä, kuten kävi perjantaina 22.12. Hämeenlinnassa, kun paikallisen Albertin Kellarin lavalle nousi pitkän linjan kotimainen bluesorkesteri Maisteri T.
Solistina, harpistina, biisien kääntäjänä ja kirjoittajana toimivan Teijo Elorannan luotsaamaan bändiin kuuluvat kitaristi Sammeli Palovaara, basisti Petri Loikala ja rumpali Juho Ranta – kaikki instrumenttinsa loistavasti hallitsevia musikantteja.
Hämeenlinnassa bändi heitti joululauluihin kyllästyneelle tai ainakin kyllästymäisillään olleelle yleisölle monipuolisen annoksen bluesia. Väkeä paikalle oli kertynyt lähes täysi kapakallinen, minkä vuoksi istumapaikat olivat vähissä ja myöhemmin saapuneet saivat nauttia Maisteri T.:n musisoinnista seisaaltaan.
Suurin osa kahden noin tunnin mittaisen setin sisällöstä oli Elorannan käännöksiä tutuista ja vähemmän tunnetuista kappaleista. Sekaan ujutetut muutamat omat biisit toimivat klassikoiden tapaan loistavasti, minkä vuoksi bändiltä kuulisi mieluusti enemmältikin omasta kynästä peräisin olevaa materiaalia.
Keikka käynnistyi ennakkoon ilmoitetun aikataulun mukaisesti kello 21.30. ja sen ensimmäinen esitys oli kalifornialaisen Doug Jayn ensilevyltä napattu instrumentaali Knucklehead. Tämän jälkeen kuultiin mitä voi tapahtua, kun pussaillaan pimeässä, sillä Elorannan käännös Memphis Minnien Kissin’ In The Darkista oli saanut nimekseen Pussannut pimeessä.
Pussausbiisi, kuten keikalla kuullut Slim Harpon Tip On In eli Piipahda, omaa tuotantoa oleva Hän somettaa, Rakkauden taituri (Smiley Lewisin Real Gone Lover) ja Katriina (Louis Jordanin Caldonia) kuulunevat bändin keikkasetin vakioihin, sillä ne löytyvät myös Maisteri T.:n viime vuonna ilmestyneeltä ”Elävänä Storyvillessä” -albumilta.
Se, että bändi tukeutuu paljolti lainakamaan ei ole ongelma, ellei siitä tee sellaista. Ainahan esityksiä voi verrata alkuperäisiin ja nyrpistää nenäänsä, jos kaikki ei ole kuin originaalissa, mutta miksipä tehdä niin, kun Maisteri T.:n käsittelyssä biisit toimivat vallan mainiosti omina versioinaankin.
Instrumenttien käsittelyn lisäksi bändin voimavaroja ovat Elorannan maukkaat ja välillä myös humoristiset tekstit, maestron lavakarisma ja jouhevat spiikit.
Vaikka hämeenlinnalaisyleisö siirtyi tanssilattialle vasta viimeisinä kuultujen kipaleiden Toivon vaan (Billy Boy Arnoldin I Wish You Would) ja Taikavarpu (Muddy Watersin Got My Mojo Working) soidessa, niin yleisön näki nauttivan Maisteri T.:n luennosta kuunteluoppilaanakin.
Keikkajärjestäjille ympäri Suomen maan voi täysin sydämin antaa vinkin, että jos haluatte kapakkaanne eloa, ilmettä ja ennen kaikkea väkeä, niin Maisteri T. on oikea valinta bändikiinnityksiä miettiessänne.
Jukka Rajala
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
Kuva: Maisteri T. (c) Jukka Rajala
