KAAVI KANTRI & BLUES
Kaavin tori, Kaavi 15.6.2024
Kaavi Blues nousi vuosina 2005–2015 suorastaan kulttifestarien maineeseen ja siellä esiintyivät useimmat kotimaiset kärkiryhmät höystettyinä nousevilla nimillä ja paikallisilla osaajilla. Genrerajoihin ei kangistuttu ja Kaavin vierasvenesatamassa nähtiin joka kesä ilahduttavan monipuolinen kattaus, jota ei tarvinnut pönkittää ns. suuren yleisön suosimilla pop- tai iskelmäartisteilla.
Muutaman välivuoden jälkeen puuhamiehistä touhukkain eli Ville Haatanen pisti koneet käyntiin uudelleen. Bileitä päätettiin jatkaa pienimuotoisemmalla toritapahtumalla, nyt laajennettuna kantrin puolelle. Kaikki sai alkunsa lähistöllä mökkeilevien kantriveikkojen Suonna Konosen ja Arto Pajukallion ideasta tehdä mökkeilyn ohella joku keikka. Tämän ajatuksen pohjalta syntyi nelisen vuotta sitten Kaavi Kantri & Blues.
Tänä vuonna Kaavin torilla maaseutumusisoitiin kolmen kokoonpanon voimin. Illan avasi Hipp’n’Atte eli Atte Hipp yhdessä Marko Ahon kanssa. Hipp on yli kymmenen vuotta kestäneen uransa aikana ehtinyt julkaista kolme soololevyä ja yhden kimppalevyn Mika Bymanin kanssa, eli mainiota materiaalia on ehtinyt kertyä.
Matkalla Kaaville muistelin, että Forssastakohan se Hipp olikaan syntyisin. Keikkansa aikana asia varmistui, Malin veljesten mailta mies tulee. Monessa biisissä kotikulmat tulivat hauskalla tavalla esiin. Atte Hipp soittaa persoonallisella tyylillä tyylipuhdasta Suomi-kantria, joka hienosti ylittää tyylilajinsa ahtaimmat lokerot. Biiseissä kerrotaan tarinoita karusta elämästä ja jossain jo vonkailevasta viikatemiehestä, kuitenkin tyylillä, joka jättää oven auki elämälle.
Sympaattisen artistin välispiikit ja taustoitukset loivat osaltaan tapahtuman alkuun letkeää tunnelmaa, eikä Marko Ahokaan tunnetusti ole mikään ankeuttaja. Tele-soolot ja spiikkikompit toimivat hienosti, tätä duoa kuuntelee mieluusti jatkossakin.
Toisena kokoonpanona kuultiin Pirkanmaalta saapunutta Ray Jone & Gray Onesia. Kyseessä oli tämän orkesterin debyyttikeikka, ja jo etukäteen se herätti syystäkin tavanomaista suurempaa mielenkiintoa – bändin kappaleiden sanoituksista vastaa nimittäin Kaavin oma roots-dynamo Ville Haatanen. Ville tuli aikoinaan kertoneeksi sanoituksistaan Marko Aholle, joka toimen miehenä päätti, että eipä mene hyvät sanat hukkaan, kun pannaan pystyyn bändi niitä biiseiksi muokkaamaan, esittämään ja levyttämään. Näin tapahtui ja Kaavilla saatiin todistaa, ikään kuin kotikentällä, miten homma toimii.
Setissä kuultiin uuden bändin esittämänä tulevan pitkäsoiton kaikki kappaleet livenä. Homma vaikutti heti varsin valmiilta ja biisinteossa ei oltu menty matalan riman kautta, vaan perinteisemmän kantrin lisäksi kuultiin kiperämpiäkin sovituksia. Yksi illan kohokohdista oli zydeco-biisi Ikea Bound, eli päästiin aiheeseen mistä harvemmin on biisejä tehty. Kaikkihan toki tietävät, että ainakin miesväellä saattaa Ikea-kierros nostattaa mollikierroksia sielun soittimeen. Kaikkinensa bändi teki vakuuttavan keikan ja yleisön joukossa erityisesti tyylitajuinen harpisti Veijo Airaksinen tuntui herättävän myönteistä hyrinää.
Ray Jone & Gray Ones julkaisi Kaavilla viiden biisin CD:n ja myöhemmin on luvassa ihan kokopitkä levy. Tästä uudesta mutta kokeneesta koplasta kuullaan vielä ja huhutaanpa Haatasen pöytälaatikossa olevan materiaalia lisälevyillekin. Kokoonpanossa soittivat Ray Jone (laulu, akustinen kitara), Veijo Airaksinen (huuliharppu), Marko Aho (kitara), Mikko Nislin (kosketinsoittimet, haitari), Pertti Jaakkola (basso) ja Jakke Kivelä (rummut). Atte Hipp vieraili banjoineen kappaleessa When Sun Use To Shine.
Ihan tavanomaisimmasta päästä ei ollut kolmannenkaan bändin meininki. Huojuva Lato on Kaavi Kantri & Bluesin vakioesiintyjä, aina kuitenkin pienin variaatioin. Pohjois-Karjalan kantrihait ovat soittanut vuosien varrella muun muassa Neil Young -teemakeikkoja laajennetulla kokoonpanolla. Tällä kertaa Lato-ryhmää täydensivät Heli ja Marko Sillanpää sekä Ykä Vähäkallio. Esiintymiset ovat saaneet kehuja uskottavasta ja alkuperäistä kunnioittavasta soundistaan ja niin kävi nytkin.
Ladon Niilo-keikalla kuultiin upeat tulkinnat Heart Of Goldista Harvest Mooniin, Like A Hurricanesta Rockin’ In The Free Worldiin ja Cinnamon Girliin. Keikan draaman kaari oli taiten rakennettu, setti alkoi Suonnan soololla ja pikkuhiljaa lava täydentyi täyttyäkseen lopun riehakkaaseen jamimeininkiin, jota muutamalla biisillä jatkettiin Marko Ahon johdolla vielä Lato-keikan jälkeenkin.
Ylimääräisenä jaminumerona kuultiin Neil Younginkin keikoillaan usein esittämä lainakappale eli Bob Dylanin All Along The Watchtower. Suonna Kononen vastasi enimmistä vokaaleista, mutta Marko Sillanpää näytti hänkin karvansa oivallisena Neil Young -tulkkina. Erityismaininnan ansaitsevat myös steel-kitaristi Ilkka Vartiaisen soolot ja tällä kertaa kitaraa soittaneen Teemu Sinkon rouhean jämäkkä työskentely, joka tilaisuuden tullen kiihdytti sellaiselle rock-kaistalle, että aurausviitat soolopolulla rätisivät.
Huojuvan ladon erikoiskokoonpano oli siis Suonna Kononen (laulu, kitarat, huuliharppu), Marko Sillanpää (laulu, kitarat), Ilkka Vartiainen (pedal steel, banjo), Heli Sillanpää (haitari, taustalaulu), Teemu Sinkko (kitarat, taustalaulu), Yrjö Vähäkallio (basso), Keijo Korhonen (rummut).
Sää suosi ja parhaassa mahdollisessa kesäsäässä Kaavin torille oli saapunut yleisöä todella runsaasti. Musaväkeä ilahdutti myös kunnanjohtaja Harri Korhosen innostava avauspuhe sekä Kaavi-paidan luovuttaminen Ville Haataselle, joka oli saanut paikalliset yritykset erinomaisesti mukaan. Tämä mahdollisti tilaisuuden järjestämisen ilmaistapahtumana.
Ainoa leikillinen miinus mainittiin bluesin puuttumisena tapahtuman nimestä huolimatta. Ensi kesänä siihen tulee korjaus, sillä Kaavi Blues tekee come backin Kaaville festareiden 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Luvassa on mojova kattaus laatubändejä ja kansainvälistäkin roots-aromia on jo ilmassa.
Olavi Rytkönen
(julkaistu BN-numerossa 3/2024)
Kuva: Huojuva Lato (c) Olavi Rytkönen
