BEN GRANFELT JA HÄNEN STRATOCASTERINSA 60 VUOTTA!
Tavastia, Helsinki 14.6.2023
Ben Granfelt täytti kesäkuun puolivälissä pyöreitä vuosia, kuten myös hänen vaaleansininen Stratocasterinsa. Syntymäpäiväkonsertti pidettiin Helsingissä perinteikkäällä Tavastia-klubilla, jonne musiikinnälkäistä yleisöä oli saapunut paikalle tuvan täydeltä, kaukaisimmat jopa Saksasta asti. Tosiasiassa merkkipäivä oli vasta pari päivää myöhemmin, jolloin Granfeltilla oli keikka Tampereella, mutta bileet olivat täällä ja nyt. Mukana oman bändin lisäksi oli vierailijoita ja soittokumppaneita matkan varrelta, kuten yhtyeet Guitar Slingers ja Gringos Locos.
Illan aloitti Granfelt bändeineen, kokoonpanolla Granfelt, Masa Maijanen ja Jari Salminen, joita avustamaan saapui kosketinsoittaja Miika Aukio. Setti sisälsi tuoreen albumin melkein kokonaisuudessaan. Niin allekirjoittanut kuin muukin yleisö tuntui olevan innoissaan uusista kappaleista. Sävellykset olivat huomattavasti rockimpaa kamaa kuin parilla aiemmalla pitkäsoitolla. Hyvänä esimerkkinä vankan melodian omaava Desire, Sirens Call. Ensimmäisen osuuden kappaleista I Got The Blues For You ja Techno Blues saivat hurjimmat aplodit.
Toisena vuoron sai 90-luvulla kolme albumia levyttänyt Guitar Slingers, jonka setti sisälsi kappaleita niin vanhasta kuin uudemmasta materiaalista. Mukana oli vanha keikkasuosikki, Bostonin Amanda, jonka uudelleen levytetty versio ilmestyi digijulkaisuna tänä vuonna. Saimme kuulla myös Granfeltin ensimmäisen Slingerseille kirjoittaman ja solisti Jore Marjarannan hienosti laulaman kappaleen Baby It’s Allright.
Granfeltin bändi palasi lavalle vierailijanaan Marko Karhu, joka soitti Ben Granfelt Bandissä “Handmade”-albumilla ja sen kiertueella. Nyt siirryttiin vanhemman materiaalin pariin ja ohjelmistoon sisältyivät mm. Wishbone Ashille kirjoitetut Faith, Hope And Love sekä Almighty Blues. Koko setti oli kahden kitaristin määrätietoista ja hallittua ilotulitusta, ilman päämäärättömiä sooloja, revittelyä tai ylipursuavaa brassailua. Granfelt-Karhu -kaksikko hoiti hommansa tyylillä ja kappaleiden ehdoilla.
Illan viimeisestä kattauksesta vastasi Granfeltin 80-luvun bändi, bluesin ja southern rockin välimaastossa purjehtinut Gringos Locos. Koska Muta Mannisen kotipaikka on nykyään saarivaltakunnassa, niin häntä tuuraamaan oli saapunut Jarmo Nikku. Lapsteelillä ryyditetty, debyyttialbumilla ilmestynyt Mountain oli tiukka ja todiste solisti Tipe Johnsonin hyvästä laulukunnosta. Vanha sotaratsu Rock’n’Roll Hoochie Koo bändin kolmannelta albumilta “Raw Deal” oli suorastaan veretseisauttava. Vaikka monia versioita aiheesta on tullut vuosien saatossa kuultua, niin nyt saatiin yksi parhaista. Tuskin kukaan näillä leveysasteilla pystyy samaan. Viimeisenä tarjottiin Mean Rock’n’Roller, jota ennen Granfelt vastaanotti kultaisella painatuksella olevan hihattoman paidan, jossa luki luonnollisesti Mean Rock’n’Roller. Bändi runttasi kappaleen sellaisella asenteella, että se sai yleisön vaatimaan lisää. Granfelt bändeineen palasi soittamaan vielä yhden kappaleen – ja ainoan, mitä hänen sanojensa mukaan voi tässä kohtaa vetää, oli suosikkini Going Home. T-Bone Walker -temppuineen ja Clapton-adaptointeineen se oli täydellinen lopetus hienolle illalle.
Päivänsankari oli illan aikana hyvällä tuulella ja kertoi tarinoita vuosien varrelta, mm. siitä, kuinka aikoinaan tutustui Gary Mooren musiikkiin. Myös muut soittajat jakoivat muistojaan, ja erityisen huvittava tarina oli Gringos Locosin levytysmatkasta Tanskaan, kun puolet bändistä eksyi Tukholmassa ja päätyi jonnekin ihan muualle kuin Helsingborgiin. Keikan jälkeen paidat, levyt, niin uusi kuin myös vanhat vaihtoivat omistajaa ja Granfelt sai kirjoittaa nimikirjoituksia jännetupentulehdusta uhaten sekä poseerata todennäköisesti useammassa selfiessä kuin koskaan aiemmin.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
Kuva: Ben Granfelt Band (c) Riku Metelinen
