R.J. MISCHO & FRANCK GOLDWASSER
Malmitalo, Helsinki 7.11.2022
Huuliharpisti ja laulaja R.J. Mischo on vieraillut Suomessa useita kertoja, nyt tosin monen vuoden tauon jälkeen. Kitaristi ja niin ikään laulaja Franck Goldwasser oli puolestaan kiertueella maassamme ensimmäistä kertaa. Rytmiryhmänä oli tuttu kokoonpano, basisti Jaska Prepula ja rumpali Mikko Peltola. Kokoonpanolla oli Suomessa kuusi keikkaa, joista tämä oli kolmas. Malmitalolla oli mukavasti väkeä, yli 150 katsojaa. Ensimmäinen havainto liittyi äänimaailmaan. Kitara dominoi niin, että huuliharppua ei välillä kuullut kunnolla. Johtuneeko siitä, että äänistä huolehtivat ammattilaiset ovat tottuneet kitaravetoiseen musiikkiin ja muut instrumentit ovat vain täytteenä?
Edellä mainittu purnaus ei tarkoita, etteikö Goldwasser olisi mainio kitaristi. Hän on selvästikin saanut inspiraatiota Hubert Sumlinilta ja Philip Walkerilta, mutta luonut omanlaisen länsirannikon soittotyylin. Mischo on takuuvarma huuliharpisti, jonka esikuva on, niin kuin melkein kaikilla harpisteilla, Little Walter. Soitossa on paljon vaikutteita myös Sonny Boy kakkoselta.
R.J. aloitti keikan klassikkokappaleella Steady Rollin’ Man. Siihen sisältyi temppu, jossa hän aloitti soittamalla harppua tyhjän vessapaperirullan läpi. Näytti ja kuulosti hauskalta, mutta loppuosuus kappaleesta meni ilman rekvisiittaa.
Tästä eteen päin mentiin laulun osalta vuorovedoin. Mukana oli sekä omia sävellyksiä että lainakappaleita. Mukana oli myös instrumentaaleja, joista vakuuttavimmat olivat Walterin Sad Hours ja Off The Wall. Niissä oli äänien osalta huomioitu, että harppu on pääinstrumentti. Mischo soitti vaihdellen laulu- ja bullet-mikkien välillä. Myös harppuja ja niiden sävellajeja sekä samalla positioita vaihtui kesken kappaleiden. Kromaattista harppua kuultiin vain pieni pätkä, muuten keskityttiin diatoniseen.
Hieno veto oli, kun Franck kutsui yleisön joukosta Tomi Leinon tuuraamaan kitarassa. Tomi veti kaksi kappaletta R.J.:n hoidellessa lauluosuudet. Mieleen jäi alun perin Jimmy Witherspoonin When The Lights Go Out. Goldwasserin lauluosuuksia olivat mm. Rodger Collinsin Foxy Girls In Oakland ja Robert Petwayn Catfish Blues, jossa Franck soitti hienosti slidekitaraa. Loppupuolella esitettiin gospel-pitoinen Wade In The Water, jossa molemmat artistit saivat soolotilaa.
R.J. Mischo oli odotetusti hyvä soitoltaan ja laulultaan. Franck Goldwasser oli livenä uusi tuttavuus ja positiivinen sellainen. Rytmiryhmä jää usein liian vähälle huomiolle, mutta sen merkitys on ratkaisevan tärkeä. Jaska ja Mikko hoitivat osuutensa mainiosti. Ääniammattilaiset ovat usein huomiotta jäänyt ”viides artisti”. Vaikutus keikan onnistumiseen on tärkeä. Tällä kertaa olisi voinut tasapainottaa huuliharpun ja kitaran suhdetta, mutta joka tapauksessa yleisö sai maanantai-iltana nauttia tasokkaasta bluesista.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
Kuva: R.J. Mischo (c) Pertti Nurmi
