MOSNA BLUES
Hamina 10.–13.5.2023
Haminan kaupungin kulttuuripalveluiden vuodesta 2015 lähtien organisoima festivaali on ansainnut statuksensa eräänä kevätkauden merkittävimmistä bluestapahtumistamme. Harkiten valmistellut ohjelmakokonaisuudet valtakunnan kärkinimineen ja moniulotteisine oheistilaisuuksineen ovat jo aikapäiviä sitten todistaneet kymenlaaksolaisten lähteneen näihin turnajaisiin tosimielellä – sitoutuneina sekä vahvalla ymmärryksellä varustettuina. Elävälle musiikille ideaalien puitteidensa sekä kaiken kaikkiaan laadukkaiden järjestelyjensä osalta Mosna Bluesin siis olettaisi kiinnostavan sankoin joukoin myös kunnan rajojen ulkopuolista yleisöä. Ainakaan tänä vuonna perjantain ja lauantain maksulliset konsertit eivät silti valtaisaa kansanvyöryä saaneet liikkeelle. Selityksiä harmittavaan väenkatoon tosin ilmeni lopulta kiusallisenkin paljon: oli yhtäaikaista lätkän MM-kisaa, Euroviisufinaalia ja ties mitä, eivätkä edes sääolosuhteet suoranaisesti Haminaa kinkeriviikonloppuna hellineet. Minkään edellä mainitun ei kuitenkaan pitäisi vannoutunutta juurimusiikin ystävää pidätellä, joten tekosyyt roskikseen ja kotiinjääneet peilin eteen tekosiaan miettimään!
Mosna Bluesissa 2023 oli tarjolla osallistavaakin musiikkitoimintaa, kun ympyräkaupungin bluespiirin bändit pääsivät heti avajaisiltana näyttämään Tervasaaren Tullimakasiineilla osaamistaan varta vasten tarkoitukseen pyhitetyllä klubilla. Samainen piiri pyöri vastaavaan vinhaan tapaan myös lauantaipäivällä 13.5. Haminan keskustan torilavalla.
Torstaina 11.5. oman valokeilansa saivat vuorostaan paikalliset konkarit otsikon ”Senior Blues” takaa, klarinetisti Heikki Kauppisen muistutellessa soittajatovereineen rytmimusiikin rantautumisesta seudulle kauan sitten jazzin kulta-aikoina. Haminan ja Kotkan ympäristön muusikoiden junailema ohjelmakokonaisuus oli myös useamman kokoonpanon tähdittämä ”Jimmie Lawson Memorial Night” – olihan edesmennyt bluesmies myös Mosnan moninkertainen esiintyjävieras ja eräänlainen tapahtuman kummihahmo. Olipa agendalla jopa matalan kynnyksen kansanmusiikkikurssikin, aiheelle tyypillisten työkalujen, instrumenttien ja yhteissoiton merkeissä.
Haminan legendaarinen Wanha Työski, vuodelta 1912 peräisin oleva jylhä puujugendrakennus toimi varsinaisten pääkonserttien itseoikeutettuna pitopaikkana. Vaikka jo talo itsessään tuppaa hurmaamaan kävijänsä historiallisella olemuksellaan, olivat järjestäjät halunneet maksimoida vaikutuskertoimen somistamalla hallimaisesta tilasta hämyisän, tunnelmaan hienosti istuneen ”bluesluolan”. Papukaijamerkin arvoista paneutumista ja vaivannäköä!
Iltakekkereiden tyylillinen kirjo kattoi hyvällä maulla enemmistön Blues Newsinkin toimenkuvaa sivuavista tyylisuunnista, perinteisestä akustisesta kantribluesista New Orleans -kierteiseen funkyyn, americanafolkbluesiin, bluegrassiin, 1960-luvun alkupuolen sydämenlyönnein tahdistettuun rock’n’rolliin sekä progressiivisempaan suuntaan notkollaan olevaan Suomi-jazzrockiin. Neljää jälkimmäistä mainitussa järjestyksessä tarjoilivat estradilta käsin eritoten lauantain 13.5. esiintyjistä The Moontwins (P.K. Keränen & Leija Lautamaja), Jussi Syren & The Groundbreakers, Laitakaupungin Syke sekä Hannu Lepola Ystävineen. Allekirjoittaneen askel Työskille kuitenkin kulki ainoastaan perjantaina 12.5., jolloin ohjelmistollinen etukeno osoittautui kallistuneen leimallisemmin afroamerikkalaisen rytmimusiikkitradition eri osa-alueille.
Harvalukuiselle kuulijakunnalle tapahtuman väkevästi avannut Tri Tolvanen & The Gris Gris Receivers olisi totisesti kaivannut seurakseen innokkaampaa ja tanssihaluisempaa kengänkuluttajaa. Pianisti-laulaja Ville Tolvasen johtaman ison puhallinvoimisteisen orkesterin Dr. John -tributoivassa repertuaarissa Mardi Gras ja Voodoo-loitsut löivät vaikuttavasti kättä skandinaavisella twistillä, ja ryhmän keskelle sijoitetut congat loivat sopivasti spottivalaistuina pimeään saliin entisestään Louisianan atmosfääriä. Kappalejärkäleet kuten Iko Iko, Such A Night, Right Place Wrong Time, Big Chief ja I Walk On Guilded Splinters muovautuivat osaavan muusikkoseurueen hansikkaissa ja tanakoiden uusiosovitusten myötä verrattomaksi New Orleans -kimaraksi, jonka lomassa blueslekuri itse pääsi totta kai myös todistamaan kosketinsormiensa vetreyttä Mess Aroundin tapaisilla boogie woogie -rymistelyillä. Viimeksi mainittuun tykitti monen muun esityksen tavoin verrattoman trumpettisoolon Mari Vuolahti, toinen kattauksen vaskisoittajista. Päätöksenä esitetyn Rebennack-tyylisen luennan Leadbelly-ikivihreästä Goodnight Irene olisi viimeistään kuvitellut rohkaisevan haminalaiset joraamaan, mutta… ehkä seuraavalla kerralla sitten.
Laimean myötämielisen vastaanoton sai ensin osakseen myös tehoduo Jo’ Buddy & Downhome King III. Nuppia huimaavalla keikkakokemuksellaan sekä yleisöä mentaalitasolla mukavasti lähemmäksi tuoneella leppoisalla jutustelullaan kaksikko Jussi Raulamo-Tyko Haapala kuitenkin sulatti vähitellen väen puolelleen ja pisti parketille vipinää ei pelkästään boogiepakkotanssiinkutsuillaan vaan lopulta ilahduttavasti myös Jimmy Reed -henkisillä hitaammilla shufflenumeroillaan.
Valaisemattomalla stagella siluettihahmoina osuutensa startannut isä ja poika -kombinaatio Pepe & Joel Ahlqvist totisesti tiesi sekin, mistä naruista vetämällä tarkkaavaisuusaste saadaan katsomon puolella säilymään korkeana myös ”perusblueskeikalla”. Kahden akustisen kitaran tahdittamassa setissä ei yllätyksellisillä kappalevalinnoilla juuri herkuteltu, mutta on aina yhtä palkitsevaa kuulla The Sky Is Cryingin, Bad Boyn ja Crossroadsin kaltaisia standardeja nimenomaan Pepen tasoisen huippukarismaattisen solistin tulkitsemana. Riittävää vaihtelevuutta biisilistaan toi mm. Syl Johnsonin tuotannosta tuttu soul-balladi Come On Home, ja tietysti odotetuksi lopuksi veivattiin myös vanhat H.A.R.P.-bravuurit Back To The River ja Eeny Meeny Miny Mo.
Henkilökohtaisesti positiivisimman wau-efektin tarjosi Mosna Bluesissa kuitenkin tapahtuman keskeisen puuhatahon, kitaristi-laulaja Tomi Pekkolan luotsaama Old Wood’n Joe’s Hobo Bluestruction. Vaikeasti hahmotettavasta nimestään huolimatta yhtyeen konsepti on selkeä ja samalla maamme oloissa ainutlaatuinen. Omaa ja lainatuotantoa se tarjoilee mm. Tom Waitsin jäljillä maanisesti kähisten, hill country blues -hengessä messuten tai keitokseen myös hetkittäin angloamerikkalaisia sävyjä sekoitellen. Kelpoäänisen ja mallikkaasti englantia artikuloineen solistin sekä häntä synergisesti tukeneen rumpali-harpistin ja basistin muodostama, jo kymmenisen vuotta operoinut trio jätti kirjaimellisesti haukkomaan henkeä sekä saman tien janomaan uutta, mahdollisimman pikaista kohtaamista bändin kanssa.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
Kuva: Jussi Syren & The Groundbreakers monipuolistivat Mosna Bluesin juurimusiikillista skaalaa lauantai-illan 13.5. osuudessaan. (c) Studiokuva / Jarno Koivula