KOUVOSTO BLUES + OSCAR WILSON KIERTUEELLA!
Pub 23, Kouvola 5.–6.1.2024
Oscar Wilson on syntynyt vuonna 1953 Chicagon 43rd Streetillä. Hän on todellinen bluesammattilainen, showmies ja erinomainen blueslaulaja. Wilson varttui monien Chicagon bluesartistien seurassa, kuten Junior Wells, Elmore James, Big Smokey Smothers ja läheinen perheystävä David “Honeyboy” Edwards. He kaikki olivat vakituisia vieraita viikoittaisissa jameissa Oscarin kotona. Wilson teki pitkään päivätöitä, mutta vieraili samanaikaisesti solistina mm. Melvin Taylorin ja Johnny B. Mooren keikoilla. ”Hänen lauluinspiraationsa tulevat bluesin supertähdiltä, kuten Muddy Waters, B.B. King, Albert King, Jimmy Reed, Jimmy Rogers ja Little Walter, mutta hän laulaa enimmäkseen kuin Oscar Wilson”, kertoo Chicago Tribune -sanomalehti.
Vuodesta 2007 lähtien Oscar Wilson on vaikuttanut yhtyeessä The Cash Box Kings, joka on julkaissut 11 albumia, niistä 3 uusinta kuuluisalle Alligator Recordsille. Vuonna 2017 häneltä ilmestyi myös soololevy ”One Room Blues”.
Suomen-kiertueella Helsingin Storyvillessä 2.1. Wilsonia säesti The Fabulous M-Street Band (Tuomas Metsberg, Lasse Sirkko, Jarkko Rantanen, Ville Tolvanen ja saksalaisharpisti Andreas ”Big Dog Andy” Scherer) sekä Juttutuvassa 5.1. laajennettu Dr. Helander & Third Ward (Ilkka Helander, Esa Kuloniemi, Leevi Leppänen, Ville Tolvanen ja Big Dog Andy). Muilla keikoilla (Kouvolan esiintymisten ohella Tampereen Telakka 4.1.) Wilsonia lämmittelivät ja säestivät Timmy’s 23 Blue Stars.
Kiertue alkoi 31.12.2023 uudenvuodenaattona Kouvolan Pub 23:ssa. Suomen ainoasta bluespubista ja kaupungin blueskuvioista on luettavissa lisää juttua BN-numerosta 2/2023.
Uudenvuodenaattoa vietettiin Kouvolassa kylmissä tunnelmissa: ulkona -20 astetta pakkasta. Kun kävelimme illalla Kouvolankatua pitkin kohti pubia, raketit ja pakkanen paukkuivat. Sisällä oli kuitenkin lämmin tunnelma. Odotellessa maisteltiin kuumia juomia. Viimeksi paikassa käydessämme lava oli niin pieni, että välillä osa muusikoista joutui soittamaan lattialla. Nyt estradia oli suurennettu ja sen edestä oli poistettu tuoleja. Baari täyttyi vähitellen blueskansasta haastavasta kelistä huolimatta.
Saapuessamme sisään Timmy’s 23 Blue Stars tuli juuri lavalle ja alkoi soittaa The Mamas & The Papas -yhtyeen tunnetuksi tekemää kappaletta California Dreamin’ rautalanka- ja surf-versiona. Sitten siirryttiin Chicago-bluesiin. Bändi esitti mm. Timmy Heikkilän erittäin Eddie Taylor -vaikutteisen kappaleen Dopa Smoka. Tri Tolvanen tarjoili osuudessa useita hienoja Otis Spann -tyylisiä sooloja, ja myös Timmy ja Robbie Hill pääsivät näyttämään osaamistaan.
Illan tähtivieras Oscar Wilson saapui lavalle kävelykeppiin nojaten. Kuultiin todella aitoa Chicago-bluesia, tai siis kouvostobluesia noin kymmenen kappaleen verran, mm. B.B. Kingin Thrill Is Gone, Albert Kingin Blues At Sunrise ja Jimmy Reedin High And Lonesome. Wilson osoittautui kovatasoiseksi old school -blueslaulajaksi. Lähes kymmenen minuuttia kestänyt Blues At Sunrise todisti, että 70-vuotiaan artistin lauluääni on edelleen upeassa kunnossa. Robbie soitti tässä kappaleessa pitkiä kitarasooloja Albert Kingin tyyliin, superhieno veto. Vähemmän tunnettua on, että Oscar on myös itse taitava blueskitaristi. Kappaleessa High And Lonesome hän tarttuikin kitaran varteen ja hoiteli komppihommat mallikkaasti. Klo 22.00 kävimme ulkona katsomassa pubin järjestämää ilotulitusta.
Illan toisen setin avasi Timmy’s 23 Blue Stars. Robbie Hill sai yhä paljon soolotilaa ja taiturointi oli paikoitellen henkeä salpaavaa. Hänen soittonsa perustuu vanhaan sähköiseen kitarabluesiin esikuvinaan mm. Freddy King, Earl Hooker, Jody Williams sekä Albert Collins. Oscar käväisi vielä loppuillasta lavalla ja vetäisi Got My Mojo Workingin. Yleisö taputti tahtia ja lauloi täysillä mukana kertosäettä, Muddyn henki leijui ilmassa. Hieno lopetus mahtavalle bluesillalle.
KOUVOSTO BLUES FEST XI
Perjantaina 5.1.2024 Kouvosto Bluesissa esiintyivät Timmy’s 23 Blue Stars, Vilja & The Bluesberries, Mr Catfish ja Bryn Jones. Tupa oli melkein täysi. Texas-bluesia sekä vanhan koulukunnan rock’n’rollia hyvällä otteella soittava Mr Catfish lopetti perjantai-illan riehakkaisiin tunnelmiin.
Lauantaina 6.1.2024 suunnattiin taas Pub 23:seen. Festivaalin toisen päivän aloitti jo klo 15.00 Kouvolan oma poika Jani Orpana. Jani lauloi ja soitti yksinään bluesia slidekitaralla ja akustisella kitaralla säestäen. Jani käyttää soittaessaan avovirityksiä ja slideputkea. Kuultiin hill country -bluesia ja Mississippin deltabluesia (esim. Robert Johnsonin Milkcow’s Calf Blues ja Johnny Shinesin Two Steps To Hell). Hän esitti myös omia kappaleitaan kuten Sideways, Then You Came Around, Ghost In The Night ja Business Woman Boogie. Orpanan omat originaalit sekoittuvat hienosti vanhoihin klassikoihin ja Janilla on hyvä sielukas lauluääni, joka sopii erinomaisesti tämän tyyliseen musiikkiin.
Settiä jatkettiin jamimeiningillä. Lavalle nousi Janin seuraksi kouvolalainen kitaristi Niko Häkkinen. He soittivat kahdestaan sähköistä Chicago-bluesia. Mukaan tulivat vielä Simo Salmela (basso) ja Pete Tähtinen (rummut). Seuraava kappale Poor Black Mattie (R.L. Burnside) vedettiin nopeana boogiena ja molemmat kitaristit soittivat pitkät svengaavat soolot. Toisen setin alussa lavalle saatiin vielä mainio pianomies Ville Tri Tolvanen. Pojat soittivat mm. hienon version Eddie Taylorin Big Town Playboysta. Tunnelma oli todella hyvä jo iltapäivällä.
Illalla pubi oli aivan täynnä ja paikalla näytti olevan väkeä ainakin Vantaalta, Lahdesta ja Porista. Kyllä Kouvolaan kannattaa tulla kauempaakin. Seuraavana vuorossa oli Rocking Ede & The Reindeers. Yhtyeessä soittavat Esko ”Rocking Ede” Mikkola (basso/laulu), Sammeli Palovaara (kitara) ja Juho Ranta (rummut). Sammeli ja Juho ovat Lapin poikia, siitä yhtyeen nimen loppuosa. Yhtyeen repertuaari koostuu tyylillisesti bluesista sekä bluespohjaisesta juurimusiikista ja rhythm’n’bluesista. Kokoonpano tulkitsi illan aikana mm. Howlin’ Wolfin kappaleet 300 Pounds Of Joy ja Who’s Been Talkin’, Chicago-bluesia modernilla otteella. Rokimpaan tyyliin siirryttiin kappaleissa Number 9 Train ja Sweaty Beaver. Albert Kingin The Hunterissa Sammeli soitti hyvää Leslie-kitaraa. Keikka loppui pitkään nopeaan kappaleeseen Shot Down, jossa kuultiin niin ikään tyrmäävää kitarasooloilua.
Luvassa oli lisää Memphis- ja Chicago-bluesia, kun lavalle nousi Knock-Out Greg Low Down Trio. Kokoonpano edustaa ruotsalais-suomalaista bluesyhteistyötä parhaimmillaan. Siinä soittavat Ruotsin ja Suomen kovimmat blues-instrumentalistit Greger Andersson eli Knock-Out Greg (laulu ja huuliharppu), Tomi Leino (laulu ja kitara) sekä S.P. Parkkinen (rummut). Greg on vieraillut Suomessa useita kertoja. Itse näin ensimmäistä kertaa kovatasoisen Knock-Out Greg & Blue Weather -bändin Lahdessa vuonna 2000 järjestetyillä ensimmäisillä Grand Blues Festivaaleilla. Jouni Hyytiäinen (Blues Live, Jyväskylä) suositteli kyseistä bändiä silloin tapahtumaan. Tomi Leinon taas näin uransa alkupuolella Roots’n River Blues -festareilla jo vuonna 1996. Lahtelainen blueskitaristi Jaakko Heinonen vinkkasi tuolloin, että kannattaa käydä Tomin keikalla, kyseessä kuulemma oli taitava nuori blueskitaristi.
30 vuoden bluesin soitto ja tien päällä olo näkyi ja kuului Kouvolan keikalla. Trio sai yleisön lähes itkemään ja toisaalta riehaantumaan tanssilattialla. Soitto perustuu vanhaan sähköiseen harppu/kitarabluesiin esikuvinaan mm. Jimmy Rogers Trio ja Walter Horton/Willie Nix -duo. Myös soundit ovat suoraan kuin 50-luvun Chicagosta. Knock-Out Gregin laulu on parantunut ja saanut syvyyttä vuosien varrella. Harppu soi Little Walterin, Sonny Boy Williamsonin tai Walter Hortonin tyylisesti. Myös Tomin soitto on monipuolistunut. Hän osoitti hallitsevansa Chicagon kitarablueskuviot täydellisesti. Erinomainen rumpali S.P. Parkkinen piti homman hyvin kasassa. Setissä soitettiin mm. Little Walterin kappaleet Crazy Legs ja Temperature sekä pari Slim Harpon numeroa. Lisäksi kuultiin Jimmy Rogersin vaikuttava What’s The Matter ja hieno tulkinta Jerry McCainin rockaavasta kappaleesta That’s What They Want. Rajua harputusta saimme kuulla Evan’s Shufflella. Yleisö oli koko setin ajan täysillä mukana.
Illan neljännen setin avasi Timmy’s 23 Blue Stars. Robbie Hill sai jälleen paljon soolotilaa, Timmy soitti tällä kertaa huuliharppua ja lauloi. Soitettiin mm. Blow Wind Blow (Muddy Waters) ja huuliharppu-instrumentaaliversio kappaleesta All Your Love (Otis Rush). Rambling On My Mind (Robert Johnson) eteni Robbien modernin dynaamisen kitaroinnin ohjauksessa.
Sitten nousi estradille illan odotetuin vieras, Oscar Wilson. Aitoa Chicago-bluesia kahdeksan esityksen verran. Oscar kertoi, ettei ollut koskaan ollut näin kylmässä säässä. Pakkanen ei kuitenkaan ollut vaikuttanut hänen lauluääneensä, vaikka hän illan mittaan hieman yskikin. Kappaleessa High And Lomesome Wilson soitti myös tyylikkäästi huuliharppua. Jimmy Rogersin Going Away Babyssä Knock-Out Greg tuli lavalle ja hoiti kappaleen huuliharppuosuudet.
Vuorossa oli vielä illan viimeinen esiintyjä, Robbie Hill Band. Yhtyeessä soittivat Robbie (laulu/kitara), Simo Salmela (basso) ja Aapo Watanen (rummut). Kuulimme hyvää kitarataiturointia useamman kappaleen verran. Efektejä Robbie hyödyntää todella säästeliäästi, vain reverbiä ja tremoloa. Viimeksi mainittua sekä vibraa käyttäessään hän saa kitarastaan hienoja viulumaisia ääniä. Slidekitaraa hän soittaa standardivireen lisäksi useissa avoimissa virityksissä. Tässä vaiheessa iltaa yleisö oli jo sen verran äänekästä ja riehakasta, että laulu kuului hieman liian hiljaa. Muuten pienessä baarissa soundit olivat yllättävän hyvät.
Oscar Wilson tuli vielä uudelleen lavalle. Siellä hänen seurassaan olivat nyt Knock-Out Greg, Tomi Leino, Robbie Hill, Tri Tolvanen, Simo Salmela ja Aapo Watanen. Koko illan kohokohdaksi muodostui tällä kokoonpanolla esitetyt B.B. King -numerot Don’t Answer The Door ja I’ve Got A Mind To Give Up Living. Tämä lähes kaksikymmentä minuuttia kestänyt osuus osoitti, että Suomessakin voi kuulla maailmanluokan bluesia. Paras liveveto, minkä olen kuullut missään pitkään, pitkään aikaan. Sympaattinen ja ystävällinen Wilson hallitsee suvereenisti Albert King- ja B.B. King -tyylisen laulusoundin ja nyt sitä kuultiin komeimmillaan. Robbien ohella kitaran varressa oli lisäksi Tomi, joka soitti Timmyn Gibson SG:llä pitkän soolon kuin itse B.B. 70-luvulla. Myös Tri Tolvanen ja Greg saivat vuoroillaan tarjoilla upeat jatsahtavat ja sielukkaat soolot. Kappaleen lopuksi Oscar totesi: ”Hyvät naiset ja herrat, olette kuulleet Chicago-bluesia, en ole koskaan, koskaan, koskaan soittanut tällaisten bluesmuusikkojen kanssa, kiitos, minä rakastan teitä.” Tallenne on nähtävissä YouTubessa, kannattaa katsoa, mutta vielä hienompaa oli kuunnella tätä musiikkia livenä vain muutaman metrin päässä esiintyjistä.
Seuraavana aamuna suunnatessamme -26 asteen pakkasessa kohti kotia, oli todella kylmä, mutta onneksi edellisen illan hieno musiikki lämmitti sielua. Suuret kiitokset Kouvosto Bluesfestin isälle ja Kymen Juurimusiikki ry:n hallituksen puheenjohtajalle Timmy Heikkilälle sekä muillekin järjestäjille.
Vesa Salmi
(julkaistu BN-numerossa 1/2024)
Kuva: Oscar Wilson (c) Vesa Salmi
