BLUEBERRY HILL FESTIVAL
Ilomantsi 4.–6.8.2023
Ilomantsissa 4.–6. elokuuta 14. kerran pidetty Blueberry Hill Festival on vakiinnuttanut asemansa yhtenä Pohjois-Karjalan kesäisistä juurimusiikkitapahtumista. Sen järjestämisestä vastasivat joensuulainen Jazzkerho-76 ja Blueberry Hill Festival kannatusyhdistys ry.
Esiintymispaikkana olleessa Parppeinvaaran ravintola Parppeinpirtissä nautittiin perjantaina blues- ja kantritunnelmista, lauantaina oli vuorossa jazz-ilta ja sunnuntainen ilmaiskonsertti sisälsi musiikkia suomalaisen jazzlegenda Heikki ”Mike” Koskisen ja suomalaista sukujuurta olevan kalifornialaisen saksofonisti-säveltäjä Rent Romusin yhteisprojektin The Otherworld Ensemble ”Itkuja Suite, Invocations On Lament” -sävellyssarjasta.
Rootsiltamat aloitti kello 19 Skotlannista kotoisin oleva, mutta sittemmin helsinkiläistynyt Robbie Hill, joka käynnisti kitaran kanssa yksinään tunnin mittaisen settinsä Rory Gallagherinkin ohjelmistosta tutuksi tulleella Tony Joe White -biisillä As The Crow Flies. Sitä seurasivat samaa musiikillista linjaa edustavat Robert Wilkinsin That’s No Way To Get Along, bluesstandardi Drifting Blues sekä Robert Johnsonin laulukirjasta napatut 32-20 Blues, Ramblin’ On My Mind ja Walking Blues.
Robbie Hillin setin puolivälissä festariyleisön juhlatunnelman kohottamiseksi kuultiin Rolling Stonesin ”Exile On Main St.” -albumin helmi, Slim Harpon alkujaan kirjoittama ja levyttämä Shake Your Hips, Fleetwood Macin The World Keep On Turning sekä Peter Greenin vuonna 1997 ilmestyneen comeback-albumin avausraita, bluesmies Black Acen käsialaa oleva Hitch Hiking Woman.
Ennen illan seuraavaa esiintyjää Hill löi vettä lisää kiukaalle vielä muun muassa John Lee Hookerin Crawlin’ Kingsnaken ja Muddy Watersin I Can’t Be Satisfiedin muodossa. Robbie Hillin taidokas kitarointi ja esiintyminen osoittivat hänen kiinnityksensä olleen onnistunut valinta, mikä kuvastui esiintymisen aikana useaankin kertaan festariyleisön kasvoista.
Blueberry Hillin bluestarjonnan toinen kattaus rakentui Lena & The Slide Brothers Duon eli Lena Lindroosin ja Matti Kettusen muodostaman kaksikon varaan. Omista sekä tutuista ja vähemmän tunnetuista blues-covereista koostunut ohjelmisto polkaistiin käyntiin mukaansa tempaavalla Late Night Watchdog Bluesilla. Muita setissä kuultuja Lindroosin ja Kettusen ydinkokoonpanon kappaleita olivat Old Dog, Elevator Man, Train To Catch ja Your Kind Of Woman. Lainatavaraa reilun tunnin esiintymisessä edustivat muun muassa ”Mississippi” Fred McDowellin You Gotta Move, Jelly Roll Mortonin tunnetuksi tekemä 2:19 Blues, Bonnie Raittin Papa Come Quick, Paul Rodgersin kirjoittama Muddy Waters -tribuutti Muddy Water ja gospel blues -kategoriaan lukeutuva Blind Willie Johnsonin It’s Nobody’s Fault But Mine. Setin loppupuolella duo muuttui trioksi, kun kaksikkoa tuli estradille muutaman biisin ajaksi vahvistamaan Robbie Hill. Lena & The Slide Brothers Duon musiikillinen anti jätti vahvan muistijäljen, johon on taatusti mukava palata kesän mentyä ja syksyn tultua.
Illan kolmas ja viimeinen esiintyjä oli maakunnan oma ylpeys Huojuva lato. Suomikantrin kärkikokoonpanoihin kuuluva bändi on toiminut laulajan, kitaristin ja biisien kirjoittajan Suonna Konosen vetämänä vuodesta 2008. Hänen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Ilkka Vartiainen (pedal steel, dobro, banjo), Keijo Korhonen (rummut) ja Teemu Sinkko (basso, taustalaulu).
Aikataulun mukaisesti kello 22 soittonsa aloittaneen Huojuvan ladon esiintymisessä oli vuosien tuomaa varmuutta ja ammattitaitoa yhdistettynä kantrin ja kantrirockin monipuolisiin säveliin sekä Konosen vaikuttaviin teksteihin. Viimeiset vanhat hyvät päivät -laululla käynnistynyt setti sai jatkoa monista yhtyeen levyiltä tutuksi tulleista kappaleista, joista Lieksan tyttöä (Nick Lowen säveltämä Country Girl) ja Särkynytsydämiset (viekää minut baariin) -kappaletta (Guy Clarkin Broken Hearted People) lukuun ottamatta kaikki olivat omaa tuotantoa. Setissä kuullut Utopia, Texas, Syksyn tähtien alla, Sydänmaantie, Rakkaus ja juuret, Lähde länteen ja Suomenhevonen toimivat Parppeinvaaran pimentyneessä loppukesän illassa juuri niin hyvin kuin voi kuvitella – eli täydellisesti. Pääosin kotimaakunnassaan keikkailevan yhtyeen saama suosio osoitti sen olevan Blueberry Hill Festivalilla oikealla maaperällä – ei sillä, etteikö heidän musiikkinsa purisi muuallakin maassa, mutta yleisöstä oli selvästi aistittavissa, että nyt ovat lauteilla kotiseudun omat pojat ja hyvä niin, sillä tervettä maakuntarakkautta ei ole koskaan liikaa. Blueberry Hillin perjantai-illan päättäneeseen Valtatie 66:een ja sitä edeltäneeseen Freukkarit-klassikkoon Särkynytsydämiset (viekää minut baariin) antoi kitaransa kanssa lisävahvistusta Matti Kettunen.
Koska allekirjoittaneen kotimatka alkoi seuraavan päivän aamuna, jäi tämänvuotisen Blueberry Hill Festivalin jazztarjonta valitettavasti aikataulusyistä johtuen tsekkaamatta.
Jukka Rajala
(julkaistu BN-numerossa 4/2023)
Kuva: Robbie Hill, Lena Lindroos & Matti Kettunen (c) Jukka Rajala
