BETH HART
Allas Sea Pool, Helsinki 14.6.2024
Bluesrockin tähti Beth Hart ei ole Suomessa harvinainen vieras. Hän on keikkailut maassa ainakin 6 kertaa viimeisen vuosikymmenen aikana. Itse muistan hyvin Kulttuuritalon keikan vuodelta 2017, jolloin hän vielä oli nousujohteisen uran huipussa. Nykyisin maailman kirkkaimpiin bluestähtiin lukeutuva Beth Hart saapui yhtyeineen keikalle Helsingin Allas Sea Poolin sisäpihalle perjantaina 14.6.2024. Vuonna 2017 yhtye oli vielä isompi ja vahvistettu puhaltimilla, mutta nyt kokoonpanossa soittivat vain keskeiset Beth Hartin luottomuusikot Jon Nichols (kitara), Tom Lilly (basso) ja Bill Ransom (rummut), jotka olivat jo mukana Kulttuuritalon keikalla vuonna 2017.
Kansainvälistä arvostusta ja laajaa suosiota nauttiva Beth Hart tunnetaan vaikuttavana musiikintekijänä ja laulajana. Yhdysvaltalaisartisti on tehnyt loppuunmyytyjä maailmankiertueita ja esiintynyt Nashvillen Ryman-auditorion, Lontoon Royal Albert Hallin sekä Amsterdamin Ziggo Dome -areenan kaltaisilla ikonisilla estradeilla. Hart on soittanut myös isoilla festivaaleilla ympäri maailman ja tullut tunnetuksi yhteistyöstään esimerkiksi Joe Bonamassan, Jeff Beckin ja Slashin kanssa. Tuoreimmat studioalbumit ovat vuonna 2019 ilmestynyt “War In My Mind” sekä vuonna 2022 julkaistu tribuuttilevy, jolla Hart versioi Led Zeppelinin kuolemattomia kappaleita. Levyt ovat olleet arvostelumenestyksiä ja pitäneet osaltaan huolen siitä, että viisikymppisen artistin koetaan yleisesti olevan uransa huipulla.
Beth Hartin taival musiikkikentällä ei ole ollut helppo. Hän on kärsinyt terveysongelmista ja syyskuussa 2023 hän ilmeisesti koki jonkinasteisen hermoromahduksen, minkä seurauksena syksyksi suunniteltu kiertue loppui siihen paikkaan. Alkuvuodesta 2024 kävi selväksi, että sairausloma jatkuu vielä keväällä ja siksi olikin ilmassa tiettyä epäilystä siitä, toteutuuko suunniteltu lyhyt Euroopan kesäkiertue lainkaan. Asia varmistui vasta kesäkuussa, kun Hart ilmoitti Facebookissa kuvan kera olevansa matkalla Puolaan, joka oli turneen alkupiste. Matka jatkui Puolasta verkkaisesti keikalla joka toinen päivä ja Helsinki oli vuorossa 14.6.2024. Kiertueen viimeinen pysähdyspaikka oli München 1. heinäkuuta.
Nyt huomasi monestakin asiasta, että Beth Hart on tähti: säätöä oli paljon, ennen kuin pääsi kameran kanssa keikkapaikalle. Ei voi kuin ihmetellä, miksi akkreditoinnin kautta luvallisesti paikalla olevaa kuvaajaa/kirjoittajaa simputetaan, kun samaan aikaan yleisön joukosta kuvataan järjestelmäkameralla koko keikka?
Onneksi vastoinkäymiset hälvenivät nopeasti, kun hyväntuulinen Beth Hart astui lavalle viilenevässä kesäillassa noin klo 20. Muusikoille saattoikin olla pieni yllätys se, miten valoisaa oli esiintymisen ajan. Hyväntuulisuus jatkui läpi keikan eikä Beth Hart olisi millään lähtenyt lavalta, ennen kuin todennäköisesti tuli mahtikäsky poistua ja paikka piti saada suljettua. Harvoin kuulee artistilta neljä encore-kappaletta, mutta nyt kuultiin eikä yleisö ollut asiasta alkuunkaan pahoillaan!
Vaikka lavalla oli vain perussetti soittimia (kitara, basso, rummut ja piano), saatiin sillä luotua hyvä ja täyteläinen äänimaailma tukemaan solistin väkevää laulua. Jännitystä lisäsi se, kun Hart kertoi, että hänellä oli vielä Puolassa ollut käsi kantositeessä eikä hän ollut ihan varma siitä, kestääkö se pianon soittoa: ”We’ll see how it goes” oli hänen loppukommenttinsa asiasta. Onneksi epäilykset osoittautuivat turhiksi ja hän viihtyi tovin pianoa soittaen, mikä sopi erittäin hyvin keikan musiikilliseen kaareen. Toisaalta en ole ihan varma siitä, miten tilaisuus olisi onnistunut ilman pianoa, koska se kuitenkin on niin keskeinen soitin monen kappaleen tulkinnassa?
Vaikka keikka alkoi väkevästi sähköisillä soittimilla, vaihtoi bändi noin 45 minuutin kohdalla akustisiin instrumentteihin. Samalla muusikot siirtyivät yhteen aivan lavan eteen. Aika rohkea veto muuttaa dynamiikkaa näinkin rajusti, mutta minusta se toimi aivan täydellisesti ja antoi Hartin laululle entistä enemmän tilaa resonoida. Jon Nicholsin akustinen kitara soi upeasti ja rakensi musiikille hienoa draaman kaarta, johon Hart lisäsi sisältöä laulullaan ja välillä pianollaan.
Keikka oli bluesrockin asteikolla ehdottomasti lähempänä bluesia, joka akustisesti soitettuna kuulosti todella raikkaalta. Sähköinen osio oli muutoinkin poikkeuksellinen, koska se ei sisältänyt kuin pari lyhyttä kitarasooloa. Keikka kantoi nimenomaan Beth Hartin väkevän laulun varassa, eikä se tarvinnut turhaa kitaran vingutusta tai muunkaan soittimen pitkiä soolo-osuuksia. Artisti lauloi puhtaasti, mutta välillä hänellä oli vaikeuksia korkeiden äänten kanssa. Ehkä tämä oli seurausta pitkästä sairauslomasta ja vielä kiertueen alkukeikkojen kankeudesta?
Vaatii myös tietynlaista rohkeutta artistilta myöntää mielenterveydellisiset ongelmansa. Hart kertoi avoimesti tilanteestaan koko keikan ajan, ikään kuin hakien hyväksyntää ja turvaa yleisöstä. Mielessäni kävikin ajatus siitä, miten terapeuttista se hänelle saattoi olla. Hän kertoi mm. ”I lost my shit last September but I am back, I am not well but I am climbing up, it was a nervous breakdown…”. Jos on nähnyt Beth Hartin lavalla esiintymässä niin tietää, miten fyysinen laulaja hän on. Hän liikkuu paljon lavalla, menee polvilleen, makaa kiemurrellen lavalla ja hakee paljon kontaktia yleisöön, eli antaa kyllä kaikkensa yleisön eteen. Ei varmasti helppoa mielenterveydellisistä ongelmista kärsivälle artistille.
Kappaleessa Baby Shot Me Down kurkotti yleisöstä mies turva-aidan takaa sormellaan kohti Beth Hartia, joka lähti leikkiin mukaan ja yritti omalla sormellaan tavoitella miehen sormea. Sivulta katsoen pelkäsin jo hetken, että Beth Hart putoaa korkealta lavalta, mutta tilanteesta selvittiin pelkällä säikähdyksellä, vaikka tilanne näytti vähän kuin Michelangelon maalaukselta Aatamin luominen Sikstuksen kappelissa Roomassa.
Suomalainen yleisö osoitti myös suurta huumorintajua. Nykyisin pitää melkein kaikkien artistien kysyä yleisöltä joitakin suomen kielen sanoja ja sitten yrittää toistaa niitä. Tässä tuli kyllä nopeasti umpikuja vastaan. Beth Hart kommunikoi yleisön kanssa kysymällä ”What is fuck you in Finnish?”. Yleisö vastasi kuorossa ”Fuck you!”
Beth Hart muisti myös isäänsä kertomalla isästään ja omisti laulun Try A Little Harder hänelle. Muutoinkin näytti muusikoiden keskinäinen kommunikointi lavalla olevan enemmän humoristista vuorovaikutusta kuin tiukkaa vanhan toistoa. Välillä Hart kysyi muilta, missä sävellajissa se seuraava kappale menikään (”Is it B flat?”), välillä oli hieman neuvottelua tai kyselyjä, pystyikö Jon Nichols soittamaan jonkin kappaleen käsissä olevan kitaransa kanssa. En osaa varmaksi sanoa, mutta olisiko Jon Nicholsilla ollut käytössään monia eri vireessä olevia kitaroita? Olihan tämä kuitenkin vasta kiertueen toinen keikka ja säätöä riitti takuulla vielä paljon! Facebokin päivityksistä päätellen Puolassa oli harjoiteltu kiertuetta varten ainakin yhden päivän verran.
Kaksi ensimmäistä kappaletta menivät nopeasti ja lähes huomaamatta, kun piti kuvata sen sallitun kolmen ensimmäisen esityksen aikana. Kolmantena kappaleena soinut Bang Bang oli kuitenkin sen verran väkevä, että päätin siirtyä kuuntelemaan ja kirjoittamaan muistiin tapahtumia. Kuten olettaa saattaa, ”War In My Mind” -levyltä oli paljon kappaleita ja ehkä ne myös heijastivat paljolti Beth Hartin nykyistä henkistä tilaa? Jo pelkästään katsomalla laulujen nimiä voisi olettaa, että hänen mielessään oli vielä paljon paikattavia reikiä.
Akustisesti ja lavan etuosassa esitetyt kappaleet Sugar Shack, Fat Man, Baby Shot Me Down ja Lullaby Of The Leaves toimivat aivan erityisen hyvin ja loivat rauhallisemman vaiheen kahden sähköisen osuuden väliin. Samalla ne poikkesivat levyllä olevista versioista piristävästi.
Uusimmalta Led Zeppelinin kappaleita sisältävältä levyltä ei kuitenkaan kuultu yhtään tulkintaa. Toisaalta Beth Hart ei oikeastaan tulkitse kappaleita, hän myötäelää ne. Kappaleissa on koko elämän kirjo aina surusta iloon ja parisuhteesta seksiin. Näin avoimesti kun naisena näyttää jokaisella keikalla tunteensa, sen täytyy myös rasittaa mielenterveyttä. Siksi sen ylläpitämiselle pitää antaa tilaa ja aikaa. Lisäksi Beth Hart muisti aviomiestään (Scott Guetzkow), joka kävi lavalla useita kertoja. Eräänlaiselta perheyhteisöltä koko bändi vaikuttikin – onhan se soittanut yhdessä pitkään.
Täytyy vain toivoa, että Beth Hart, vaikeuksistaan huolimatta, jaksaa vielä pitkään. Erityiskiitos henkilölle/henkilöille, jotka onnistuivat saamaan Beth Hartin esiintymään Suomeen heti kun hän palasi esiintymislavoille. Seuraava mahdollisuus nähdä hänet tässä maanosassa koittaa vasta marraskuussa, jolloin kiertue jatkuu Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Leif Laaksonen
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
Kuva (c) Leif Laaksonen