AUGUSTIBLUUS
Haapsalu, Viro 1.–4.8.2024
”Mikä ihmeen Augustibluus”, kirjoitin kovin kauan sitten Blues Newsin numeroon 4/1998 (#172). Olin piipahtanut tuolloin loppukesällä Viron Haapsalussa pidetyllä ja tuolloin järjestyksessään viidennellä, kovin pienimuotoisella bluesfestarilla. Raportoin olleeni silloin ehkä jopa ainoa suomalainen bluesdiggari Haap-salun massiivisen komean keskiaikaisen linnan sisäpihalla järjestetyssä tapahtumassa.
Vuodet ja vuosikymmenet vierähtivät, ja vaikka Augustibluus oli aina silloin tällöin käynyt mielessäni, niin vasta nyt viime elokuussa, 26 vuotta myöhemmin rantauduin Haapsaluun uudestaan, todeten tapahtuman kehittyneen jopa Euroopan mittakaavassa merkittäväksi bluesfestariksi. Eikä siinä kaikki, kuulin jonkun mainitsevan yleisöstä olevan tätä nykyä jopa kolmasosan härmäläisiä. Paljon siellä kuulikin suomen kieltä ja tuttujakin seasta löytyi, kuten esimerkiksi Puistobluesin perustajiin kuuluva ystäväni Jari Ala-Lipasti.
Suurin syy visiitilleni Suomenlahden toiselle puolelle, satakunta kilometriä Tallinnasta lounaaseen oli perjantai-illan yhdeksi pääesiintyjäksi kiinnitetty messevä, musta laulajatar Sheryl Youngblood Chicagosta, säestäjinään meille kaikille tutun huuliharpisti Kari Kempaksen johtama Highway-yhtye. Siinä olikin perjantain ylivoimaisesti parhain anti. Heidän jälkeensä esiintyneen egotrippailevaa, loputonta, päämäärätöntä vinkukitaraa vuodattaneen Erik Steckelin kaltaista jöötiä ei vaan tänä päivänä enää jaksa kuunnella.
Lauantaina oli pitkästä aikaa ilo seurata Maisteri T:n nokkelasti sanoitettuja suomiblueseja ryyditettynä hänen laadukkaalla huuliharpun soitollaan. Paikallisyleisö ei ehkä aivan päässyt sisälle lyriikoiden tajunnanvirtoihin, mutta olihan paikalla paljon meitä kielitaitoisia todistamassa hienoa keikkaa.
Koko festarin ykköskiinnitys oli pitkän linjan blueskokoonpano The Fabulous Thunderbirds johtohahmonaan huuliharppuässä Kim Wilson. Heitäkään en ollut nähnyt herran (tai rouvan) aikoihin. Vaikka Wilson oli selvästi ikääntynyt ja macho-olemuksensa rauhoittunut, niin joka tapauksessa sekä mies itse kuin koko bändinsä oli hyvässä vedossa ja sai imaistua nopeasti haltuunsa runsaan yleisömassan.
Suurin osa Augustibluus-esiintyjistä oli värvätty kotimaa Virosta, laskeskelin näitä olleen jopa parikymmentä yhtyettä. Lisämausteina oli ohjelmistossa kymmenkunta ulkomaista bändiä, edellä mainittujen lisäksi mm. Ranskasta ja Italiasta sekä Suomesta Highwayn ja Maisteri T:n ohella Muddy River -yhtye.
Augustibluusin pääareenana toimi, kuten kaikki edeltävät 30 vuotta, 13. vuosisadalla perustetun Piispanlinnan pihapiiri. Kaikki järjestelyt oheistoimintoineen, myyntipisteineen ja tarjoiluineen toimivat erinomaisesti. Istumasijoja olisi tosin suonut olla enemmän, koska muukalaisena ei ollut käynyt mielessäni ottaa messiin omaa retkituolia, kuten sadat virolaiset olivat älynneet tehdä.
Olin pistäytynyt heti torstai-iltana festarin avajaisissa, missä pidetyistä vironkielisistä puheista en ymmärtänyt juuri yhtikäs mitään, kunnes havahduin juontajan viittaavan yht’äkkiä ”soomikieleen”. Hän hehkutti, miten suomen kielessä (toisin kuin viron kielessä) on blues-musiikin määrittelemiseksi sopivia hyvinkin kuvaavia sanoja. Hänen mukaansa BLUES on yhtä kuin ”SISU + SIELU”. Tuota naulankantaan osuvaa määritelmää taidan alkaa itsekin käyttää.
Lämpimät kiitokset vielä festarin johtohahmolle, kitaristi Raul Ukaredalle hänen ystävällisestä kutsustaan Augustibluusiin. Seuraavaan kertaani ei taatusti tule vierähtämään 26 vuotta, se kun olisi käytännössä täysi mahdottomuus.
Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
Kuva: Sheryl Youngblood & Kari Kempas (c) Pertti Nurmi
