KEITH DUNN – MIES JA HARPPU, SIINÄ KAIKKI MITÄ BLUESIIN TARVITAAN
Euroopassa jo pitkään asunut mutta lähtöjään bostonilainen huuliharpisti ja laulaja Keith Dunn (s. 1955) omaa yli 30-vuotisen uran bluesmusiikin parissa. Soittamisen ohella hänet tunnetaan myös Deetone-levymerkin perustajana sekä etenkin viime vuosina Hohner-harppuvalmistajan ”sanansaattajana”. Dunnin artistikuvaa leimaavat myös hänen laulujensa lyriikat, jotka ajankohtaisuudellaan poikkeavat kaikkein tyypillisimmästä blues-tarinankerronnasta. ”J.B. Lenoirin poliittinen aktivismi Junior Wellsin asenteella”, on usein mainoslauseissa toistuva ja ytimekkyydessään varsin paljon henkilöstä kertova Keith Dunn -luonnekuvaus.
Muusikon tielle Dunnin tuli tavallaan houkutelleeksi T-Bone Walker, jonka 9-vuotias artistinalku pääsi näkemään keikalla kasvukaupunkinsa ilmaisessa ulkoilmatapahtumassa – ollessaan aivan sattumalta lähistöllä pelaamassa baseballia. Siihen asti pojankloppi oli päässyt tutustumaan elävään musiikkiin lähinnä kirkossa sekä kotona pidettyjen gospel-lauluharjoitusten puitteisssa. Tärkeitä herätteitä tarjosivat myös radiokanavilta tutuiksi tulleet soul-artistit kuten Curtis Mayfield ja Smokey Robinson – sittemmin hän kiinnostui myös jazzista ja big band -orkesterien musiikista. 12-vuotiaana Keith aloitti harjoittelun hankkimallaan huuliharpulla ja ryhtyi pian myös esiintymään paikallisissa illanistujaisissa sekä kadunkulmissa. Ensimmäisen varsinaisen oman sähköisen yhtyeen Blue Lightningin hän perusti jälleen livekokemustensa innoittamana, satuttuaan nyt Junior Wellsin ja Buddy Guyn bändin keikalle – ja syvennyttyään tämän jälkeen itsekin klassiseen Chicagon bluesharpismiin. Wellsin tuotannon ohella settiin valikoitui kappaleita mm. James Cottonilta, Big Walter Hortonilta sekä Sonny Boy Williamson I:lta ja II:lta.
Blue Lightningin jälkeen Dunn suuntasi uudempien tuulien pariin soittaessaan aikansa The Honeydrippers -nimisessä kitara- ja puhallinvetoisessa blues’n’soul-jazz -orkesterissa. Lisäksi hän on vaikuttanut vuosikymmenten saatossa mm. Roomful of Blues -yhtyeen solistina sekä harjoittanut hyvinkin genrevapaata yhteistyötä mm. Stevie Ray Vaughanin, Fabulous Thunderbirds -rumpali Mike Buckin, blueslegendojen Jimmy Rogersin ja Big Walter Hortonin, John Doen punkahtavan X-bändin sekä Dave Gonzalesin johtaman The Paladinsin kanssa.
Varsinaisen kansainvälisen läpimurtonsa Dunn koki kuitenkin vasta päädyttyään Hollannin Rotterdamiin, seikkailtuaan ensin ympäri maailmaa Pariisista Tokioon. Kiinnostus Eurooppaa ja sen kulttuureja kohtaan muuttui pysyväisluontoiseksi oleskeluksi vanhalla mantereella. Elantoaan hän on hankkinut paitsi keikkailemalla, myös toimimalla oman levy-yhtiönsä tuottajana, huuliharppuoppituntien vetäjänä sekä ravintolakokkina.
Eritoten Dunn on hurmannut kuulijoitaan esiintyessään yksinään, vain lämpimän mutta samalla elämänkokemusta huokuvan, tunnelataukseltaan luihin ja ytimiin pureutuvan lauluäänensä sekä vintagelaitteiden läpi ajettujen Hohner Big River -huuliharppujensa voimin. Tyylillisesti enimmäkseen 50- ja 60-lukujen bluesperinteitä seurailevan, mutta totuttua läsnäolevampaan rytmiikkaan sekä paljolti omasta kehonkäytöstä, ei niinkään vahvistimista lähtevään harppu-toneen soittonsa pohjaavan artistin soundi on riisuttunakin täyteläinen – ja blueskentällä yhä 2010-luvulla uniikki.
Tällä varustuksella hän vakuutti bluesfanien ohella myös musiikkikriitikot, kun kokonaisuudessaan mies ja harppu -pohjalta toteutettu esikoisalbumi ”Alone With The Blues” (Deetone) ilmestyi saataville vuonna 1998. Lisäksi debyytti toi Dunnille tunnustusta lauluntekijänä. Miehen lyriikat ovatkin olleet alusta pitäen tavanomaista kantaaottavampia ja usein myös suorasukaisen yhteiskuntakriittisiä. Dunn ei kuitenkaan kapinoi pelkästä kapinoimisen halusta, vaan pyrkii kannustamaan ihmisiä lisäämään omaa tietoisuuttaan ympärillä tapahtuvista asioista ja puuttumaan itse elämäänsä vaikuttaviin epäkohtiin, kuten koulutus- ja terveydenhuoltomahdollisuuksiin.
Kiertueillaan Keith Dunn suosii kahta eri kokoonpanoa, belgialaista 3-henkistä ”The International Blues Bandia” sekä kitaristi Lars Vegasin ja kontrabasisti Klaas Wendlingin muodostamaa saksalaisduoa The Love Gloves, jonka kanssa hän on myös julkaissut albumin ”Delta Roll” (Juke Joint Records) vuonna 2006. Lisäksi Dunn-äänitetuotantoa on saatavilla omakustanteisella best of -julkaisulla ”Collection” (Sunshade, 2009). Keskeisiin studiotöihin lukeutuvat myös kitaristi-laulaja John Packerin kanssa työstetty The Dunn-Packer Bandin cd ”Love Against The Wall” (Tramp, 2000) sekä vierailu blueslaulaja Walter Davisin musiikille pyhitetyllä tribuuttikokoelmalla ”The Walter Davis Project” (Electro-Fi, 2013).
Stompin’-konserttiin laulaja-harpisti saapuu belgialaisryhmänsä kera. Vuosien aikana napakasti yhteen hitsautunut, kahdesta kitaristista (Renaud Lesire ja Bart Mulders) sekä rumpalista (Thomas Pultyn) rakentuva soittajisto onkin omiaan muuttamaan idyllisen Dubrovnik-klubin transsinomaiseen blueshuumaan yleisönsä vietteleväksi Syvän Etelän jukejointiksi.
Intensiivisestä Euroopan keikkailustaan huolimatta Suomeen Keith Dunn on löytänyt tiensä aikaisemmin vain muutamaan otteeseen. Sooloartistina hän on tähdittänyt Jyväskylän Blues Live! -tapahtumaa syksyllä 2002 (esiintyen samalla visiitillä myös livenä Yleisradion silloisen Radiomafian ”Roots-illassa” 7. lokakuuta) sekä Vaasan Halloween Bluesia syksyllä 2012. Keväällä 2005 hän konsertoi Honey B. & T-Bonesin säestyksellä Helsinki Blues Festival -tapahtumassa VR:n vanhoilla makasiineilla. Stompinissa on siten luvassa myös eräänlaista yhteenpaluun henkeä Honey B. Family -trion käynnistäessä Dubrovnikin klubi-illan 31.3. juuri ennen Keith Dunn Bandin esiintymisvuoroa.
Lisätietoja:
artistecard.com/keithdunnband
www.facebook.com/keithdunnband
Teksti: Pete Hoppula
Valokuvat: Pertti Nurmi
Blues News -lehden toimitus
Finnish Blues Society ry
PL 257, 00531 Helsinki
https://www.bluesnews.fi
