EARL THOMAS – BLUE… VAI BLUES?
Tennesseen Pikevillessä vuonna 1960 syntynyt, joskin tätä nykyä enimmäkseen Kalifornian auringossa viihtyvä Earl Thomas Bridgeman on rakentanut soul- ja bluesimagoaan vakuuttavin ottein 80-luvun alusta lähtien. Suomeen hän tulee näyttämään osaamistaan nyt ensimmäistä kertaa.
Merivoimissa palvelleelta isältään blueskitaran ja -huuliharpun ensiopit saanut nuorukainen suuntasi Kalifornian Arcataan, Humboldtin yliopistoon hammaslääketiedettä opiskelemaan vuonna 1983, mutta vapaailtoina hänet löysi useimmiten sikäläisistä ”avoimen mikrofonin” klubi-illoista.
Tie tähän mennessä kahdesti Grammy-ehdokkuudella huomioiduksi laulajaksi ei ollut Earl Thomasille muutenkaan itsestäänselvyys. 22-vuotiaana hänen elämänsä oli jo dramaattisesti katkolla vakavalta näyttäneen putoamisonnettomuuden johdosta. Selviydyttyään kuitenkin haverista ihmeen kaupalla lopulta vain ruhjeilla mies päätti omistautua jatkossa ensisijaisesti lapsuuden unelmalleen, uraan laulajana.
Vuonna 1987 Thomas muutti San Diegoon, missä hän päätyi 40-lukuista jump-bluesia esittäneeseen The Rhumboogies -yhtyeeseen. Lähipiiriin kuului tuolloin myös Philip Wooten -niminen laulunikkari, jonka kanssa Earl ryhtyi täyttämään vielä toistaiseksi tyhjänpuoleista sävelvihkoaan. Eräs kaksikon hengentuotteista oli I Sing The Blues, joka kelpasi myös Thomasin esikoisalbumin nimiraidaksi. Pitkäsoittoa varten hän perusti lisäksi oman Conton-levy-yhtiön sekä kasasi taakseen yhtyeen The Blues Ambassadors, jonka riveissä soitti mm. William Clarken ja James Harmanin bändeistä tuttu kitaristi Joel Foy. Omakustanne kulkeutui Bizarre-merkin Herb Cohenin käsiin ja johti sopimukseen.
Levy uudelleenjulkaistiin 1991 kera kolmen täydennyskappaleen. Positiivista palautetta saanut, Stax-henkistä 60- ja 70-lukujen soulia sekä modernia bluesia yhdistellyt ”Blue… Not Blues” avasi lopulta portit ammattimaiseen muusikkouteen. Ennen kaikkea se merkitsi Thomasille nousua valtakunnalliseen lauluntekijäkastiin Etta Jamesin tarttuessa I Sing The Bluesiin tehden siitä onnistuneen uuden luentansa. Myöhemmin kappaletta on versioinut mm. Shemekia Copeland.
Thomasin kakkosalbumi ”Extra Soul” (Bizarre/Planet) v. 1994 jatkoi samoilla linjoilla, mutta todellisen sukseen jäädessä yhä vain haaveeksi ei uusia levytyksiä, paria kokoelma- ja soundtrack-raitaa lukuun ottamatta enää syntynyt miltei kymmeneen vuoteen.
Paluu ja kolmas kerta oli kuitenkin väkevä. Tuottajasuuruus Jerry Wexlerin taustatuella, memphisläisten muusikoiden (mm. fonisti Jim Spake) säestyksellä sekä David Lessin ja The Paladins -basisti Thomas Yearsleyn tuotannossa viimeistelty ”Soul’d!” (Memphis Int., 2003) oli yhtäaikaisesti sekä näyttävä aikahyppy Atlanticin historiallisten Muscle Shoals -sessioiden tunnelmiin että myös Thomasin itsensä juhlaa niin laulajana kuin lauluntekijänäkin. Jotakuinkin samalla miehityksellä syntyi kahta vuotta myöhemmin ”Intersection” (Memphis Int., 2005).
Tästä eteenpäin Thomasin julkaisut ovat jälleen olleet valtaosin omakustanteisia. Vuoden 2006 liven ”Unplugged At Caffe Calabria” sekä hengellistä materiaalia sisältäneen ”Plantation Gospelin” jälkeen ilmestyi 2008 Conton-merkin cd ”Soulshine” sekä Lontoossa skottilaisen pianisti-laulajan Paddy Milnerin kanssa levytetty kimppa-albumi ”Earl Thomas With Paddy Milner & The Big Sounds”. Thomasin, Milnerin ja Big Soundsin yhteistyö vahvistui entisestään eurooppalaisen Pepper Cake/ZYX Musicin vuonna 2011 julkaisemalla kiekolla ”See It My Way”, joka on samalla omakustanne-cd:n ”Introducing The Blues Ambassadors” (Earl Thomas Music) ohella miehen toistaiseksi ajankohtaisin studiotuote. Vuodesta 2008 lähtien Thomas on myös keikkaillut tärkeän esikuvansa, edesmenneen Ike Turnerin viimeiseksi jääneen Kings of Rhythm -kiertuekokoonpanon kanssa.
Aika näyttää, milloin tämä kiistatta valovoimainen ja omaehtoistaan musiikkia tekevä artisti onnistuu kampeamaan niskan päälle häntä heti ensilevystä lähtien voimakkaasti leimanneen ”retromaineen” alta. Englannissa arvostus festivaaliluokan myyntivalttina on jo vakiintunutta, muut maat seurannevat pian perässä. Lähimpänä Suomea Thomas on käynyt tähän mennessä viime kesänä esiintyessään Viron Haapsalun Augustibluus-tapahtumassa. Stompiniin hän saapuu oman brittitaustaisen orkesterinsa kanssa.
Lisätietoja:
earlthomasmusic.com
www.facebook.com/earlthomasmusic
Teksti: Pete Hoppula
Valokuvat: Pertti Nurmi (paitsi aloituskuva: Jon Naugle)
Blues News -lehden toimitus
Finnish Blues Society ry
PL 257, 00531 Helsinki
https://www.bluesnews.fi
