Kesän korvilla radiosoittoon ujuttautunut, kulmakuppiloiden täsmäisku Kantapöytä sai aavistelemaan, että Niko Ahvosen uutukaista kannattaa odottaa mielenkiinnolla. Levyn nimikappale, Pohjoinen Soul murtautui sitten jo voimalla tajuntaan: tämähän on mitä hersyvin veijaritarina, hikisen norttisoulin härmäläistetty oodi ja Lappi-eksotiikkaa parhaaseen ahvostyyliin. Yllätys olikin melkoinen, kun teksti ei ollutkaan totuttuun tapaan Ahvosen omaa venkoilua vaan kohteensa tajuntaan poppakonstein porautuneen J. Karjalaisen kynästä. Tuskin uskallan edes ajatella, millaiseksi meno Ylläksen Riemuliiterissä tämän voimalla yltyykään?
Karjalaista tutumpi jeesaaja levyllä on Sami Saari, jonka sovituksia, tuotantoa tai sävellystyötä löytyy joka kappaleesta. Tuotanto on hyvällä tavalla rootsia ja vanhan liiton torvivetoista rhythm and bluesia on tuhti loraus mukana, jotenkin tuntuu, että jopa enemmän kuin aiemmin. Tuolla sarallahan Ahvonen uransa 80-luvulla aloitti, joten tietyllä tavalla ympyrä sulkeutuu. Samasta nurkasta myös löytyvät itseäni eniten kiinnostavat kappaleet – tässä vertailussa syntisestä yökerhomaailmasta tilittävä Kengät kopisee, erinomaisen hölmön kertosäkeen omaava Hyvää seksiä ja hauraan kömpelö purjehdusvalssi Halpa huijari jäävät väistämättä välipalan rooliin. Kuinkas Sitten käy? (Chuck Willisin klassikko Whatcha’ Gonna Do When Your Baby Leaves You) saarnaa kovin sanoin moraalia juopottelevalle aviomiehelle – osuva käännös ja kovan luokan tulkinta hienosta kappaleesta. Elon reitillä Ahvonen vetäisee karuudessaan niin paljaan bluesin, että melkein hirvittää. Tuosta pohjavirran kosketuksesta puhdistumiseen tarvitaan tavallista tanakammat lääkkeet, onneksi levyn päättävä That’s Life suo katharsiksen. Vanhan sinisilmän standardiin puhkutaan sellainen henki, ettei jää hetkeksikään epäselväksi että ”elämä on silti kaiken vaivan arvoinen, antaa tulla lisää nahkoineen ja karvoineen”. Jos laulajaa itseensä on uskominen, ”pyyhe oli lentää, mutta kehään jää”. Hyvä näin, sillä kukkopoikia ja suurisuisia shoutereita aina tarvitaan!
Marko Suutarla
(julkaistu BN-numerossa 6/2014)
