WILLIE J LAWS JR. – Too Much Blues
(Pilot Light)
Tällainen levy tupsahti syliini syksyn koleudessa uutteran toimituspäällikkömme Pete Hoppulan toimesta. Täytyy alkajaisiksi tunnustaa Willie J Lawsin olevan aivan uusi tuttavuus huolimatta hänen kuulemma yli 35-vuotisesta muusikon urastaan ja vaikka kyseessä on musta bluesartisti. Bluesin historia toki tuntee lukuisia vastaavia tapauksia, jolloin levytysura urkenee vasta myöhemmällä iällä. Lawsin sinällään hyvännäköisillä nettisivuilla (www.williejlawsband.com) on tämän viime vuonna purkitetun CD:n lisäksi ladattavissa kymmenen taalan vastikkeella pari muutakin pitkäsoittoa. Levykaupustelijoilla kuten Discogsissa niitä ei kylläkään ole fyysisessä CD-muodossa tarjolla.
Texasin bluesista on Lawsin kohdalla kyse. Joissain piireissä hän kulkee lisämääreellä ”The last prophet of the funky texas blues”. Kuivakka, raikkaasti pureva ja piikittelevä Texas-koulukuntainen kitarointi on mukavasti framilla milteipä jokaisella kappaleella, joten kuulijan ei tarvitse pelätä ylipitkiä ego-trippailuja eikä liioin tarkoitushakuista maailman nopeimman kieltenvinguttajan tittelin metsästystä.
Albumin tusina kappaletta ovat kahta lukuun ottamatta Lawsin omia sävellyksiä, joista monien lyriikat ovat mukavan oivaltavia, ajankohtaisia ja yhteiskunnallisiakin, ei siis pelkkää ”baby I love you” -teemaa. CD:n avaavalla mainiolla Regl’ Ol’ Blues -potpurilla viitataan bluesin merkkiteoksiin kuten B.B. Kingin Thrill Is Gone ja Little Miltonin Annie Mae’s Cafe. Albumin parhaimmistoon kuuluva nimikappale Too Much Blues, joka sisältää näppärän keskipitkän kitarasoolon, tulee vastaan levyn jälkimmäisellä puoliskolla. Laws kertoo rakastavansa bluesia, mutta joskus hänestä sitä on vaan liikaa tyrkyllä. Ei tosin minun näkövinkkelistäni tällä CD:llä, jolla enemmistönä ovat pikemminkin jopa liioitellun katkorytmiikkaiset sekä funkahtavat ja ehkä enemmänkin souliin kallistuvat tulkinnat, joilla huomasin paikka paikoin häiriintyväni säestysryhmän jotenkin turhan kolaavasta meiningistä. Getcha’ Knee Off My Neck… I Can’t Breathe -kappale kytkeytyy poliisien Minneapolisissa vuonna 2020 pidätystilanteessa tappaman mustan George Floydin hätäavunhuutoihin. Ain’t Going To Texas puolestaan liittyy yhteiskunnallisiin ongelmiin Lawsin kotiosavaltiossa Texasissa hänen laulaessaan: ”Texas, stand up right… so much shit in Texas like Johnny Winter said”.
Joka tapauksessa tutustumisen arvoinen artisti, joten taidanpa yrittää tutustua myös hänen mainittuun aiempaan tuotantoon, ainakin jos fyysiset CD:t sattuvat osumaan kohdalle. En siis ole nettilatauksiin vihkiytynyt henkilö, jossei asia ole aiemmin tullut tunnetuksi.
Pertti Nurmi
(julkaistu BN-numerossa 5/2023)
