VIVIAN VANCE KELLY – Chicago, Here I Come
(Wolf 120.840)
Vivian Vance Kelly (s. 1972) on Chicagon bluesympyröissä maineensa luoneen kitaristi-laulaja Vance Kellyn tytär. Isä-Kelly ja hänen tiukka keikkayhtyeensä Backstreet Blues Band vastaavat myös tämän kiekon taustasoitannasta. Vielä kun huomioi Vivianin omaavan laulajana gospel-taustaa ja olevan varsin omavarainen sävellystensä suhteen, voidaan lähtökohtia cd:lle pitää vähintäänkin mielenkiintoisina.
Tyylillisesti Vivianin itse tuottamalla albumilla liikutaan soul/bluesin maisemissa. Musiikillisia vaikutteita voi kuulla niin Z.Z Hillin, Artie ”Bluesboy” Whiten kuin Denise LaSallen suunnilta. Kappaleista löytyy neljä lainabiisiä ja kahdeksan omaa sävellystä. Taustalla soittava Backstreet Blues Band hoitaa hommansa tyylikkäästi luoden laulajalle erinomaisen pohjan tulkita levyllä kuultavaa monipuolista materiaalia. Silti kokonaisvaikutelmaksi muodostuu pettymys.
Isoin ongelma liittyi Vivianin väkinäisiin ja luvalla sanoen epävarmoihin laulutulkintoihin. Kiekon käynnistävä, Z.Z. Hillin I’m A Blues Man (tällä levyllä nimetty Blues Woman) on heti tyyppiesimerkki siitä. Vielä kankeampia ovat myöhemmin kuultavat Betty Wrightin Clean Up Woman, Ben E. Kingin Stand By Me sekä Denise LaSallen Husband Is Cheating On Us. Kauheasti ei taso nouse myöskään naisen omilla, Too Many People In My Business– sekä Four Corner Room -kappaleilla. Laulupuolen suoritus on vähintäänkin horjuva.
Hämmästyttävää kyllä, albumin ainoalla liveraidalla, pätevästi toteutetulla hitaalla bluesilla Soft Hearted Woman tulkinnallista ongelmaa ei esiinny. Miltähän vuodelta tämä äänite mahtaa olla? Siinä Kellyn laulu on rentoa ja ilmavaa eikä osalla studioraidoista kuultavasta pingottuneisuudesta ole tietoakaan. Myös kiekon rullaava nimikappale sekä melodinen pop-soul As Simple As This esittelevät Kellyn tulkintakykyjä huomattavasti paremmassa valossa.
Silti pelkään pahoin, että tämä levy tulee itselläni lähinnä hyllyntäytteeksi. Vaikea tätä cd:tä on myöskään suositella muille. Muutama kappale osoittaa kuitenkin, että Kellyn rahkeet riittäisivät kyllä parempaan kuin mitä tämänkertaiset näytteet tarjoavat.
J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
