VIDAR BUSK & HIS TRUE BELIEVERS – The Civilized Life
(Blue Mood BMCD 6360)
Norski-bluesin terävimpiin keihäänkärkiin lukeutuva Vidar Busk on täällä taas ja isosti onkin. Joskus askel taaksepäin on yhtä kuin kaksi askelta eteen. Niinpä veijari-Vidar on koonnut vanhan True Believers -koplansa uudelleen kasaan. Mies itse on vallan huikeassa tikissä ja bändillä on virtaa vaikka muille jakaa. Vidarin esityksissä on uhoa ja voimaa sekä leikkisyyttä ja kurittomuutta, etsimättä tulee mieleen miehen riemastuttavat varhaisvaiheet 1990-luvulta.
Vidarin koplaa eli Johnny Auglandia, Arne Fjeld Rasmussenia, Rune Endalia ja Alexander Petterseniä vahvistaa Kid Andersen, joka myös on levyn tuottaja. Kiekkoa on työstetty Norjassa ja USA:ssa, priimusmoottorina on toiminut Rick Estrin. Ja jotta meno varmasti olisi maistuvaista, on mukana myö saksofonisti Sax Gordonin liidaamana useampijäseninen puhallintykistö.
Aina muodikasta kierrätystä ei levyllä harrasteta, vaan kaikki kymmenen raitaa on uutta tuotantoa. Ja onpahan tässä millä mällätä. Avauksen Last Chance To Hurt Me ampuu kuin raketti kiertoradalle, biisi rokkaa hurjana ja menoon on istutettu niin rautalankaa kuin iskelmääkin. Hieno, tarttuva biisi, jonka tempo asettuu osastolle hengästyttävä. Ja jos vielä bilettää, niin kannattaa tsekkailla mainio tien päällä -laulu Gypsy Ways, joka painaa eetteristä hippulat vinkuen suoraan twist-lokeroon. Touhu on iloista ja huuliharppu rökittää menoa oikein olan takaa. Messevästi svengaava bluesshuffle Wait On Me Woman liikkuu kyllä liukkaasti ja tuo muassaan sinisiä sävyjä. Moderni blues The Wringer on rokkaava tempoltaan ja se petaa paikkaa seuraavalle esitykselle Long Lean And Lanky, joka rollaa kaikki nopeusrajoitukset kumoon. Vapise Little Richard! Biisi loikkii kuin innostunut sonni ja on aivan pitelemätön. Kirsikkana kakussa foni prööttää soolossaan pisteet himaan.
Mutta eipä jätä toivomisen varaa levyn bluesimpikaan osio. Fiilikset päätyvät suoraan savuiseen kapakkaan I Take A Lot Out Of The Bottle -esityksellä, jonka tarinassa tehdään tiukkaa tiliä suhteesta kuningas alkoholiin. Pianolla on biisissä iso ja tärkeä rooli. Paketin nimibiisi The Civilized Life on Hendrix-perimään uiva oivaltava happoblues. Meininki on synkkine sävyineen suorastaan pelottavaa. Hidas blues on mullan makuinen sekä iskukykyinen.
Askelta tai paria funkympään suuntaan siirrytään Rockin’ In The Same Old Boatilla, erinomaisen grooven omaava esitys kasvaa vaivihkaa, kuin huomaamatta yhä isommaksi, ja väliosan jälkeen palataan alkuasetelmiin. Tämä voimablues pelaa hienosti isoilla kontrasteilla. I Didn’t Mean To Do It toimii sitten ihan eri nappuloilla. Biisissä on enemmän kuin siteeksi Guitar Slimin The Things I Used To Do’ta. Raivoblues suorastaan tihkuu intensiivisyyttä. Päätösuralla tasataan pulssia hieman, Tender Hearted on leppoisan rytmikäs r&b-balladi, joka muhkeine fiilareineen istuu nasevasti 50–60-lukuisiin kuosiin.
Vidar Buskilta on saatu laatulevyjä ennenkin, mutta tämä on suorastaan päätä muita pidempi.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
