VESA AALTONEN PROG BAND – Studio Live
(Svart SVART316CD)
How’s Wlodek? Mitä hittoa se Metelinen nyt meinaa? Niin te sanoitte, kyllä minä kuulin. Tarkkakorvaisimmat muistavat, että tuon niminen Made In Sweden -tyylinen kappale löytyy Jarmo Nikun soololevyltä ”Line By Line”. Made in Sweden oli bändi, jossa puolalainen kosketinsoittaja Wlodek Gulgowski sekä Vesa Aaltonen vaikuttivat. Rumpali Steve Gadd, joka on myös soittanut Wlodek Gulgovskin kanssa, kysyy Vesalta käheällä äänellään aina kun kaksikko tapaa toisensa: ”Hey how’s Wlodek?” olettaen, että Vesa saattaisi tietää. Toimikoon tuo aasinsiltana arvioitavalle levylle, jolla Vesa Aaltonen tekee kunniaa progemenneisyydelleen ja esittää uusia versioita Tasavallan Presidentin, Made In Swedenin, Pekka Pohjolan ja The Groupin kappaleista. Persikkana kakun päällä on Frank Zappan Peaches En Regalia.
Levyllä soittavat muusikot ovat nuorempaa polvea, ja pääosa musiikista hoituu kokoonpanolla Vesa Aaltonen (rummut), Jere Haakana (kitara), Juha Kuoppala (kosketinsoittimet) sekä Ilmari Rönkä (saksofonit ja huilu). Avustavina muusikoina ovat lisäksi Ella Tepponen (laulu), Jarmo Nikku (akustinen kitara) ja yhdellä raidalla bassotteleva Elias Aaltonen. Lisäksi sessioissa ovat piipahtaneet entinen bändikaveri Jukka Tolonen, tällä kertaa basson varressa, ja Pressan ”kilpailijan” Wigwamin riveissä vaikuttanut Jukka Gustavson laulusolistin tehtävissä. Gustavsonhan oli pari vuotta sitten Pressan juhlakonsertin vieraana, joten oli luonnollista pyytää hänet mukaan projektiin.
Silloin noin 50 vuotta sitten, kun musiikista jotain aloin ymmärtää, oli proge minusta kauhean raskasta kuunnella, ja vaikka se oli sen ajan popmusiikkia, niin en siitä mitään kuuntelemisen arvoista löytänyt. Miksi olisi edes pitänyt, kun oli Hurriganes, Hector ja Jyrki Boy. Vasta lähivuosien aikana olen alkanut hiukan alkanut lämmetä asialle, kiitos Jukka Gustavsoinin viimeisimpien tuotosten, Svartin julkaisemien Wigwam-uusintajulkaisujen sekä Pressan livelevyjen. Tämä albumi varmasti myös auttaa asiaa omalta osaltaan.
On ollut hieno idea jakaa lauluosuudet kahden erilaisen laulajan tulkittavaksi. Pressan tuotannon tulkitsee Gustavson ja Emilia Tepponen laulaa puolestaan Made In Sweden -sävellykset. Levyllä on sekoitettu lauletut kappaleet ja instrumentaalit, jolloin edes vähemmän aiheeseen perehtynyt ei pääse kyllästymään. Progen usein sanotaan sisältävän minuuttien mittaisia hengettömiä kitarasooloja tai päämärätöntä jamittelua, mutta sellaisia tältä levyltä on turha etsiä. Paketti on varsin napakka kokonaisuus ja kiitettävän monipuolinen. Hyvin alkuperäisten kaltaisissa tunnelmissa mennään, vaikka pientä hienosäätöä sovituksiin on tehty.
Jarmo Nikun kevätauringossa puron lailla helkkyvän akustisen kitaran kuljettama ja huilulla ryyditetty Sometimes menee suurin harppauksin popin, ehkä jopa folkin suuntaan ja voisi olla vaikka Suzanne Vegan tai Sarah McLachlanin levyltä. Myös Where Do We Begin onnistuu hyvin. Alkuperäinen Milky Way Moses oli jotenkin hiukan hyökkäävä ja uusioluenta toimii huomattavasti paremmin. Siitäkin huolimatta, että pienestä käheydestä kärsivän Gustavsonin ääni meinaa parissa kohtaa pettää. Pekka Pohjolan ”Visitation”-kiekolta peräisin olevassa The Sighting -kappaleessa puhaltimien ja kitaran vuoropuhelu on varsin vakuuttavaa. The Groupin nimettömältä albumilta peräisin oleva Gado-Gado on mielestäni alkuperäistä parempi. Kappale on saanut hiukan lisää pituutta ja kitarasoolo tuntuu irtoavan paljon spontaanimmin kuin originaalissa.
Pressan ja Pekka Pohjolan fanit varmaan löytävät uusista versioista tartuntapintaa tuttuihin kappaleisiin ja kyllä moni muukin saattaa tästä innostua jopa niin, että tulee hankkineeksi ne alkuperäislevytykset. Soundit ovat hyvät ja erityisen mieltynyt olen rumpusoundiin sekä siihen, miten ne on miksattu vähän joka puolelle. Ainoa mitä olisin muuttanut, niin Lounge olisi saanut jäädä pois ja korvata vaikka I Love You Teddy Bear -sävellyksellä. Kun hyllyssä lukemista odottaa Georg Lindströmin kirjoittama kirja Vesa Aaltosesta, ”Tasavallan Presidentistä valtakunnan rumpaliksi”, niin nyt on aiheeseen sopiva soundtrack lukuhetkiä vauhdittamaan.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
