T. SAMELI RAJALA – Electric Rajala
(Backbeat BBCD 022)
T. Sameli Rajala kytki sähköt ja mikäs miehen pelittäessä, kun soittokavereiksi ilmaantui sellaisia tekijöitä kuin Jan-Olof Strandberg (basso), Kai Jokiaho (rummut), Jukka Gustavson (koskettimet ja piano) sekä Kari Kempas (huuliharppu). Miehemme edellisestä levystä ”The Sauce” on aikaa jo pitkälti, niinpä tätä uutukaista on odotettu kauan ja hartaasti. Nyt tuo odotus palkitaan, vieläpä ruhtinaallisesti, sillä levy ylittää sille asetetut odotukset helpon oloisesti.
Samelin suuriin suosikkeihin kuuluvat kitaristit Stevie Ray Vaughan ja Ronnie Earl, tämä selittänee osaltaan instrumentaalipalojen korkean osuuden. Ja voihan tässä ajatella, että Stevie ja Ronnie lyövät kättä keskenään. Tuota ei kuitenkaan pidä käsittää väärin, Sameli tekee selkeästi omaa juttuaan, vaikka esikuvansa tunnustaakin. Tietysti krediittiä on syytä jakaa muillekin osallistujille, timmiä jälkeä tekee joka ukko. Kiekon tallennuspaikaksi on valikoitunut Lohja ja materiaalia on tehty useammassa sessiossa.
Avauksen The Truth Will Rock You (JF Logan) on tiukasti rokkaava boogie, josta irtoaa röpöä ja säröä. Siivusta on tehty myös video. Freddie King kelpaa kierrätyksen kohteeksi instrumentaalina, Distracted on moderni bluesjump ja väliosassa tapahtuu kummia, siellä nimittäin soitetaan bebopia. Hendrix-numerossa Burning Of The Midnight Lamp on oivallusta, versio on suorastaan kiihkeä ja luennassa on asennetta.
Robert Johnsonin bravuuri Stop Breaking Down Blues on varmasti lukijoille tuttu. Hitaasti etenevässä kappaleessa on hurja asenne ja Kempaksen harppu tuo siihen tukevan lisän. Moaning For Molasses toimii komeasti instrumentaalina, varmasti Jody Williamskin diggailisi tätä. Magic Samin harvemmin kuultu Come Into My Arms on puolestaan karhea, kovin karhea luenta, mutta tukevaan komppiin sidottu shuffle on sekin makoisaa kuultavaa. These Boots Are Made For Walking vie meidät melko kauas Nancy Sinatran tunnelmista. Esitys on hurtin hauska ja jalkojenlaahauskomppi antaa sille pikanttia lisäväriä.
Sibelius ja blues on yhdistelmä, jota ei usein kohtaa. Samelin Finlandia-näkemyksessä on jotakin villiä ja voimaperäistä, se avaa teokseen aivan uutta perspektiiviä, down home -sävyjen peilatessa osuvasti pohjanmaalaista maisemaa. Aseista riisuvaa ja oivaltavaa.
Sameli on toki kunnostautunut biisinteossa hänkin. Omista sävellyksistä osuu sihtiin ensimmäisenä vahvatunnelmainen instrumentaali Blues For Sofia. Toisella laulusolistittomalla raidalla Roaster lienevät herrat Earl ja Vaughan toimineet suurimpina innoittajina. Kaikki säröt avautuvat viimeistään The Ballad Of Jackson Pollockilla, boogie punoutuu tiukaksi ja meno on kaikin puolin hurjaa.
Sameli kutsui itse levyään ”luomu rhythm & bluesiksi”, kun utelin, mikä olisi sille sopiva nimike. Blues soikin albumilla komeasti, uusia uria etsien – ja kuten maestro itse totesi, pienet säröt ja puhinat eivät olleet lainkaan haitaksi, vaan ne otettiin osaksi kokonaisuutta.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
