Levyarvio: Tres Pistoleros


TRES PISTOLEROS – Pistolero Stomp / Simple Life / Cursed And Damned
(omakustanne, 7″ single)

Tässä se nyt on, Tres Pistolerosin tuore seiskatuumainen. Kun bändiä syksyllä haastattelin, oli todennäköistä, ettei levy ehtisi painosta enää tämän vuoden puolella, mutta onneksi toisin kuitenkin kävi. Sinkulla on yksi instrumentaali ja kaksi muuta laulettua, jotka ovat kitaristi-laulaja Sami Tammiojan kirjoittamia. Tuotantopuolesta vastaa bändi yhdessä Hemppa Sihvosen kanssa, joka muistetaan myös Turn On -rivistöstä.

Olin ottanut maistiaiset Spotifyn kautta ennen levyn julkaisua, joten tiesin mitä tulossa on. Instrumentaali Pistolero Stomp toimii aperitiivina ja saa mielenkiinnon heräämään. A-puoliskon toisessa kappaleessa Simple Life tuntuu siltä, että musiikilliset palaset ovat löytäneet oikeisiin uomiin vänkäämättä. Selkeitä Rolling Stones -vaikutteita kuulen monessa kohtaa, eikä vähinten Ron Wood -tyylisessä kitarasoolossa. Kääntöpuolen Cursed And Damned on hiukan Lynyrd Skynyrdin suuntaan kallellaan, mutta ei missään mielessä liikaa. Ensimmäinen kitarasoolo kuulostaa jossain määrin Albert Järviseltä ja jälkimmäinen slidekitaroineen Joe Walshilta. Kappaleessa myös taustalaulaja Lotta Lindén pääsee mukavasti esille.

Vuosien aikana autoissa istutut keikkamatkat ja treenikämpällä vietetyt tunnit, niin yhdessä kuin erikseenkin, kuuluvat kolmikon yhteissoitossa. Heillä tuntuu olevan oikeasti mukavaa tehdessään musiikkia ja selkeä näkemys siitä, millaisin eväin bändin kannattaa musiikillisia juuriaan ruokkia. Sävellykset eivät ole pelkästään hyviä vaan myös pidemmän päälle riittävän mielenkiintoisia. Harvemmin esikoislevy on näin valmis ja tuore kokonaisuus. Vaikka esikuvat on havaittavissa, niin yksikään osa-alue ei nouse liikaa esiin ja bändi kuulostaa selkeästi itseltään. Tres Pistoleros on kypsä hedelmä, ja kunhan sen kappaleita päästään kunnolla esittämään elävälle yleisölle, on näköpiirissä vain avoimia ovia.

P.S. YouTubesta löytyvä bändin neljäs levyttämä kappale These Forever Changes on erinomainen sekin. Sääli, ettei se mukaan mahtunut, mutta toivottavasti löytää jatkossa tiensä tuleville julkaisuille.

Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 6/2021)

Share