T KUUSISTO & THE SONS OF MOJO – Stay In Touch
(Mojo)
Laulava kitaristi Tomi Kuusisto kertoo ryhmän kotisivulla hakeneensa oikeaa skittasoundia 25 vuotta, kunnes homma alkoi pelittää. Mies on kulkenut musiikillisen matkan Dire Straitsin ja Eric Claptonin kautta Jimi Hendrixiin ja Stevie Ray Vaughaniin. Lopulliseksi merkkipaaluksi muodostuikin Stevie Rayn ”The Sky Is Crying” -albumi. Trion rytmiryhmän muodostavat Matti Karppinen (basso) ja Riku Heino (rummut), taustatukea tarjoaa Pekka Gröhn koskettimineen. Käsillä on ryhmän debyyttijulkaisu ja seuraavaa albumia on jo alettu työstää.
Levy sisältää kahdeksan raitaa, joista yksi on laina. Häthätää materiaalia tsekatessa sen voisi helposti dumata taas yhdeksi rockblues-levyksi. Huolellisempi perehtyminen kuitenkin kannattaa, sillä julkaisulla on paljonkin annettavaa bluesin eri saroilla. Aina makoisa ja maistuva perusboogie rullaa kivasti Big Troublella, joka vatkaa nasevan riffin varassa tehokkaasti. Stonecold edustaa tänttäränttää ja yleistä äijämeininkiä, päätöksen Pistons Ford downhome-henkisine slidettelyineen taas hyväntuulisen tarttuvaa bluesmeininkiä. Ainokainen cover Travis Mood on yhdistelmäsikermä kahdesta Stevie Rayn rallista ja ideahan on mainio.
Bändin osaamisesta löytyy myös yllätysmomenttia, nimibiisi Stay In Touch askeltaa tukevasti ja ennen kaikkea uskottavasti funk-bluesin jykevää väylää. Tässä kohdin olisivat puhaltimet voineet tuoda kelpo lisän. Määrätietoiseksi voisi kutsua toista saman genren esitystä Broken Heart, ote on edellistä raskaampi, eikä tämä svengaa yhtä sukkelan sulavasti. Although I Know’n myötä tulee jälleen yllätystä kehiin. Biisi on melodisuudessaan suorastaan radioystävällinen ja siinä on kiva ajaton fiilis. Moderni bluesmedium Misty Morning luottaa voimakkaaseen tunnelataukseen ja Tomin vähäeleisen karhea laulu toimii tässä todella komeasti.
Vahva ja lupaava avaus, toivottavasti jatkoa seuraa pikimmiten.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
