TASAVALLAN PRESIDENTIN KADONNEET NAUHAT
Nyt on laitettu bluesmies tiukan paikan eteen, kun vapaaehtoisen pakon sanelemana olen joutunut progea arvioimaan. Ei vaisinkaan, ihan mielelläni nämä esittelen ja itse pyysin saada levyt käsiteltäväkseni, vaikkei Tasavallan Presidentin musiikki ominta aluettani ole ollutkaan. Joitakin kappaleita tuli silloin nuoruudessa kuunneltua, kuten I Love You Teddy Bear ja Deep Thinker, mutta pääasiassa kovin vaikeata musiikkia se nuorelle miehelle oli. Nykyään yritän olla avarakatseisempi ja tutustua musiikin eri tyylilajeihin.
Svart oli julkaissut jo kaksi levyllistä Pressan ennenjulkaisemattomia äänitteitä aiemmin ja nyt on ilmestynyt kaksi levyllistä lisää. Edellisten julkaisujen tapaan nämäkin ovat eri kokoonpanojen tuotoksia.
TASAVALLAN PRESIDENTTI – State Visit
(Svart SRE585CD)
Ensimmäinen levyistä on suoraa jatkumoa kahdelle aiemmin julkaistulle Pressa-livejulkaisulle, ”Live In Lambertland” ja ”Changing Times And Movements” (ks. BN #310) sijoittuen myös ajallisesti niiden jälkeen. Kokoonpano on siis Eero Raittinen, Pekka Pöyry, Jukka Tolonen, Vesa Aaltonen ja Häkä Virtanen, joka korvasi vuoden 1972 lopulla bändin jättäneen Måns Groundstroemin. Tasavallan Presidentti oli palaamassa ”tarunhohtoiselta” Britannian kiertueelta ja jarrutti kotimatkalla Göteborgissa soittamassa Valandissa, päätyen Ruotsin radion taltioimaksi. Päivämäärä on ollut joko 24. tai 25. maaliskuuta 1973. Tuolta keikalta ovat peräisin levyn neljä ensimmäistä kappaletta.
Loput kaksi ovat elokuussa Tukholmassa Skansenilla soitetun keikan antia. Kappaleet ovat pääosin edellisvuonna ilmestyneeltä ”Lambertland”-albumilta. Poikkeuksena vielä levyttämätön Milky Way Moses sekä Jukka Tolosen esikoisalbumilta ”Tolonen!” peräisin oleva Ramblin’, tällä kertaa laulettuna, Eero Raittisen sanoilla varustettuna.
Celebration Of The Saved Nine/Bargain on liki 15-minuuttinen järkäle, joka on pidempi kuin molempien studioversiot yhteensä. Kappale on malliesimerkki bändille tunnusomaisesta annetaan mennä -asenteesta. Ramblin’ alkaa melkein kantritunnelmissa, mutta siirtyy Pressalle tutuille raiteille, kun Raittisen laulu astuu kuvaan. Pituutta esityksellä on tuplaten Tolosen soololevyn versioon nähden, mutta mitenkään puuduttava se ei ole ja tykkään tästä enemmän kuin Tolosen tulkinnasta. Tosin pitkien instrumentaaliosuuksien aikana en voi olla miettimättä, oliko Eero Raittisella muuta tekemistä kuin heilutella tamburiinia.
Jos Ramblin’ oli saanut pituutta, niin sitä on saanut myös Dance. Studiossa 6 minuutin kappale on venytetty yli 21-minuuttiseksi, mutta tuollaisia jamitteluita bändin keikat kuulemma sisälsivät. Skansenin keikan soundit ovat aavistuksen ohuet, mutta se ei menoa haittaa. Milky Way Moses ehkä vielä haki muotoaan, mutta Lounge on levyversiota monin verroin elävämpi.
TASAVALLAN PRESIDENTTI – The Lost 1971 Studio Session
(Svart SRE662CD)
Yleisradion arkistosta löytynyt Tasavallan Presidentin sessioäänitys syksyltä 1971 on sensaatiomainen löytö ja harvinaisuus monessakin mielessä. Kyseessä on studiolive ja tyylillisesti äänitys esittelee uudenlaisen Pressan. Todennäköisesti Finnvoxissa taltioitu sessio unohtui Ylen radioarkistoon vuosikymmeniksi pölyä keräämään. Tuohon aikaan bändin ympärillä tapahtui suuria ja se oli tullut murrosvaiheeseen, kun Frank Robson oli siirtymässä muihin hommiin. Keväällä 1972 käynnistyivät ”Lambertland”-albumin nauhoitukset uudella kokoonpanolla Eero Raittisen ottaessa vetovastuun laulupuolesta.
”The Lost 1971 Studio Session” ajoittuu värikkääseen vaiheeseen yhtyeen historiassa, jolloin se oli musiikillisesti kovassa vedossa. Otto Donner oli siirtynyt Lovelta Yleisradion viihdepäälliköksi 1970. Ylen tilaaman session ensimmäinen puolisko radioitiin 20-minuuttisessa Poppia-lähetyksessä Ylen rinnakkaisohjelmassa 6.1.1972 ja toinen osa Äänilevykonsertti-ohjelmassa pääsiäisenä 2.4.1972. Levyllä on neljä kappaletta, kaksi lyhyempää sävellystä ja kaksi pidempää jamittelua. Suurin osa materiaalista on instrumentaaleja ja laulua kuullaan vain yhdessä kappaleessa.
Jukka Tolosen toiselle soololevylle levytetty Impressions Of India on saanut varsin rankan sovituksen. En koskaan oikein päässyt sisälle alkuperäiseen, mutta tämä versio improvisaatioineen ja sähkökitaroineen toimii loistavasti. Sanoisin jopa, että se on parempi kuin ”Changing Times And Movements” -albumille päätynyt liveveto. Jamihenkisestä Falling Deeperistä muotoutui ”Lambertlandille” kappale The Bargain, joka sisältää runsaasti improvisaatiota ja toimii monin verroin LP-versiota lennokkaammin. Vaikka pituutta on tullut tuplaten lisää, niin mielenkiinto säilyy maaliin asti. Tolonen revittelee kuin Albert Järvinen tai Rory Gallagher ja kyllä sieltä Hendrixiäkin löytyy. Vesa Aaltonen on todella elementissään rumpujen takana. Jos tämän tapaista menoa olisi päätynyt heidän albumeilleen, niin varmasti olisin niitä ostanut.
Levyn toinen jamittelu on Celebration Of The Saved Nine/After Celebration. Minusta LP-versio kuulostaa jotenkin sekavalta vielä tänäkin päivänä, niin tämä uusi on vallan mielenkiintoinen. Improvisoidun väliosan jälkeen iso vaihde laitetaan päälle ja painetaan vauhdilla viimeiseen saakka. Päätösraita on kokonaisuuden outo lintu, sillä kappaleessa eivät Tolonen tai Pöyry soita pääinstrumenttejaan. Ensiksi mainittu soittaa pianoa ja jälkimmäinen urkuja. Säveltäjiksi on merkitty Aaltonen, Groundstroem, Pöyry ja Tolonen, vaikka todennäköisesti homma on pelkkää improvisaatiota alusta loppuun. Liki kahdeksan minuuttia kilistelyä ja kolistelua ilman päämäärää on ainakin minulle ”vähän liikaa”, mutta ehkä bändin fanit saavat tästäkin jotain irti.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
