THE DEPUTIES & SVEN ZETTERBERG – Blues Time… Live In Stockholm
(Jefferson/Swedish Blues Association SBACD12660)
Ruotsalaisen soulbluesin historiaan nimensä kissaakin kookkaimmilla kirjaimilla painattaneen Sven Zetterbergin kuolemasta on kuluvan vuoden joulukuussa vierähtänyt jo puoli vuosikymmentä. Postuumeja julkaisuja tai hänen tuotantoaan kunnioittavia kokoelma-albumeita ei mestarimuusikon arkistoista ole kuitenkaan tuona aikana kumma kyllä tehty. Länsinaapurissa operoivan kollegalehden ja -yhdistyksen konserttitallenne miltei 30 vuoden takaa vihdoin murtaa jään tältä osin.
Tukholmassa 90-luvun alussa vaikuttanut ravintola Kaos oli aktiivinen keikkapaikka, jonka eräinä taustapiruina kunnostautuivat rumpali Anders Almberg ja kontrabasisti Anders Thomasson. Molemmat soittivat paitsi suositussa r&b-kokoonpanossa Jump 4 Joy, myös rockabillyä kitaristi Jyrki Juvosen sekä usein heidän solistinaan toimineen englantilaisen Phil Trigwellin kanssa The Debuties -otsakkeen takaa. Maaliskuussa 1992 ryhmä sai tilaisuuden kutsua klubilleen mukaan tuolloin jo pitkään ansaittua bluessankarin viittaa olallaan kantaneen Sven Zetterbergin, joka piiskasikin lainayhtyeensä kelpo hekumaan. Kohtuulaadukkaasta C-kasetista työstetyltä cd:ltä kuunneltuna pikkujuottolan villiksi ajautuvalle yleisölle noin 45-minuuttinen sävelannos on vaikuttanut olleen silkkaa hunajata, hunajata, hunajata.
Kaos Hop -nimellä siunatun shuffleinstrumentaalilämmittelyn jälkeen Zettis pääsee yllättämään ensimmäisen kerran. Sävykkään West Coast -sovituksen saava Sam Cooken bluesslovari Laughin’ And Clownin’ palauttaa välittömästi mieliin artistin ylivertaiset tulkitsijanlahjat kaikessa 8 minuutin kestossaan. Nyt ei naureskella, eikä taatusti pelleillä. Svenin vaihdettua instrumentikseen huuliharpun livahtaa lavalle mukaan myös brittialttofonisti Simon Murley ja tempo kiihtyy hurjiin lukemiin tutun Caldonian myötä. Jimmy Reedin You Don’t Have To Go’lla pelimannit antavat itsensä vajota kunnolla syvempiin mutiin, Zetterbergin ja Juvosen vuorotellessa spontaanin rouheiden kitarasoolojen luojina. Rabon Tarrantin ja Jack McVean alkujaan levyttämä mutta Little Walterin viimeistään Chicago-bluesikivihreäksi ikonisoima Blues With A Feeling sekä keikkakansan kuumentajan maineensa vakiinnuttanut I Got My Mojo Working saavat jälleen tuliapua Murleyn fonifilleistä, joita kuullaan myös päätösnumerolla. Intensiivinen ilta huipentuu kymmenminuuttisena encorena hyytävään klassikkoraastoon Tin Pan Alley.
Blueskeikka Stokiksen Vanhassa kaupungissa saattoi olla vain yksi sadoista vastaavanlaisista työrupeamista äänitteellä esiintyville soittajilleen, mutta muistona edesmenneelle Sven Zetterbergille sen merkitys on hänen musiikkinsa lukemattomille ystäville kiistatta sanoinkuvaamattoman suuri.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2021)
