eri esittäjiä – STOP THE WAR – Vietnam Through The Eyes Of Black America 1965–1974
(Kent CDKEND 474)
Kentin Vietnam-laulujen kokoelma täydentyy trilogiaksi. Edellisestä kokoelmasta on jo kulunut 16 vuotta. Kentillä on omat kriteerinsä valintoihin. Ehkä siitä syystä tämä viivästyi. Aiheeseen liittyviä lauluja on nimittäin satoja. Löysin nettisivuston, jossa on esitelty 332 Vietnam-laulua.
Tony Rounce työryhmineen on löytänyt muutaman harvinaisen näytteen. Ehkä juuri niiden takia kannatti odottaa. Vain muutaman singlen tehneen Michael Lizzmoren debyyttisinglen b-puolelle sijoitettiin Promise That You’ll Wait. Rehellinen tulkinta olisi ansainnut paremman julkisuuden. Chicago-soulin ystävänä olen aina ilahtunut, kun siltä kantilta löytyy uutta kuunneltavaa. Donald Jenkinsin Fighting For My Baby on sen verran rujo esitys, että se vaatii muutaman kuuntelukerran. The Pace Setters -yhtyeen My Ship Is Coming In (Tomorrow) on vahvasti Impressions-henkinen toteutukseltaan, mainio levy kuitenkin. Artie Goldenin I’ll Be Home voi olla alkuperältään etelän tuotteita, vaikka se julkaistiin chicagolaisella Bunky-merkillä. Shirelles yritti hyödyntää sotilaspoika-teemaa uudelleen levyttämällä (Mama) My Soldier Boy Is Coming Homen. Ihan kelpo esitys, vaikka olikin kaupallisesti floppi. The Fawns -yhtye saattoi vain haaveilla listamenestyksestä, mutta onpahan Wish You Were Here With Me viehättävä esitys. Emotions-yhtyeen Going On Strike on albumin täytetavaraa ja siltä se kuulostaakin.
Vaikka koosteella on pääosin oudompaa materiaalia, mukana on myös pari alan klassikkoa: Jimmy Hughesin Uncle Sam ja The Mighty Hannibalin Hymn No. 5.
Marvin Gayella oli pallo hukassa epäonnisen ”You’re The Man” -projektin jälkeen. Jouluksi ’72 suunniteltiin singleä I Want To Come Home For Christmas. Sille annettiin jo numero Tamla 54299, mutta yhtiön Quality Control -ryhmä peruutti julkaisun. Sääli, sillä siinä kuuluu hienosti miehen doowoptausta.
Koosteella on muutama pelkästään tekstiin perustava – usein vain puhuttu – esitys. Myönnän, että näihin en jaksanut syventyä. Samoin myönnän, että yleisesti kehuttu Bob Dylanin John Henry, josta kuullaan 5-minuuttinen versio Staple Singerseiltä, menee yli ymmärrykseni. Sen sijaan jäin ihastelemaan kokoelman päättävän R.B. Greavesin tulkintaa Home To Stay.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
