STOMP GORDON – Damp Rag
(Bear Family BAF14023, 10” LP/CD)
Kaikenlaisen omintakeisen hassuttelun, kuten pianon polkemisen paljain jaloin jo varhain myyntivaltikseen kiertueilla omaksunut Archie A. Gordon oli päätynyt viihdealalle jo 13-vuotiaana. ”Stomp” siis tiesi heti nuorella iällä, miten yleisöön jätetään lähtemätön muistijälki. Studiomahdollisuuksia tämä pitkään vain lähinnä lokaalina yökerhojulkimona sinnitellyt bändiliideri ei kuitenkaan saanut ennen kesää 1952, jolloin hän matkasi 26-vuotiaana New Yorkiin tehdäkseen ensilevytyksensä Decca Recordsille. Julkaisusarjan käynnisti Gordonin itsensä kirjoittama Louis Jordan -hengessä loikkiva Damp Rag. Se myös esitteli hänet valtakunnallisesti yhtenä uutena lupaavana Wynonie Harris -koulukunnan shouter-äänenä.
Stomp oli kuitenkin tyystin oma lukunsa. Deccan New York -sessioissa 1952–53 hän vankisti noveltymainettaan mm. kaksimielisellä boogie-elostelulla Oooh Yes! sekä raspisella swingbluesilla Devil’s Daughter. Samalla keikkapestit etenkin maan itärannikolla lisääntyivät entisestään. Kesällä 1953 artistin nappasi talliinsa Mercury ja levytyksiä jatkettiin nyt Chicagossa. Uuden yhtiön käyttöön ikuistui mm. suositusta televisiosarjasta inspiroitunut lennokas jump-hurjastelu Dragnet, seksuaalisuuskommenteillaan Amerikkaa kohauttaneelle professorisherralle Alfred Kinseylle omistettu humoristinen What’s Her Whimsy Dr. Kinsey sekä tuhmanpuoleinen yökerhoblues Juicy Lucy, mukana osalla Mercury-äänitteistä kuultiin myös omaa soolomateriaalia levyttänyttä kitaristi Jimmy ”Baby Face” Lewisia sekä jazzinkin parissa myöhemmin ahkeroinutta trumpetisti Billy Brooksia.
1950-luvun puolivälissä Gordon siirtyi hetkeksi työskentelemään toisaalla Chicagossa vaikuttaneelle Chess Recordsille, jonka ainoalla julkaisulla hän ohjeisti julmetusti möristen kansaa tanssimaan The Grindia. Paluu maitojunalla New Yorkiin johdatti laulajan vielä kertaalleen Savoy-merkille sinkuntekoon syksyllä 1956. Tuloksena oli Stompin kenties maineikkain r&b-tallenne, supersankariaiheinen Ride Superman, Ride. Vuodet tien päällä olivat kuitenkin ajaneet houkutuksille alttiin muusikon peruuttamattomaan heroiinikoukkuun, joka myös koitui hänen kohtalokseen. Vasta kolmekymppinen Gordon löydettiin vainajana New Yorkin Madison Avenuelle parkkeeratun autonsa ratin takaa tammikuussa 1958. Viralliseksi kuolinsyyksi merkittiin keuhkokuume ja maksasairaudet.
Tyylikkäästi toteutettu 10-tuumainen ja -raitainen vinyylialbumi esittelee varhaisen r&b-universumin yhden peräänantamattomimmista mutta vastaavasti henkilönä tuntemattomimmista showmiehistä, jonka airutmaisen vaikutuksen ennen kaikkea juuri live-esiintyjänä voi hyvin kuvitella jättäneen leimansa moneen tulevaan artistikokelaaseen vielä rock’n’rollinkin astuessa vahvemmin mukaan kuvioihin. Eikä siinä vielä suinkaan kaikki: vinyylilätyn pahvikuorten välistä nimittäin paljastuu kuluttajan iloksi myös yhteensä 22 äänitteen laajuinen bonus-CD, johon Gordonin koko tiedossa oleva levytystuotanto on saatu kätevästi mahdutettua. Oooh yes!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
