SONNY LANDRETH – Blacktop Run
(Provogue PRD 7582 2)
Sonny Landrethin edellinen, pari vuotta sitten ilmestynyt albumi oli akustista ja sähköistä materiaalia sisältänyt livekiekko ”Recorded Live At Lafayette”. Uudella, alkuvuodesta ilmestyneellä ”Blacktop Run” -levyllä slidekitaristi suorittaa kuitenkin paluun studioympäristöön. Äänitykset on tehty miehen kotikonnuilla Louisianassa, maaseudun keskellä sijaitsevalla kuuluisalla Dockside-studiolla.
Landreth yhdistelee cd:llä totutusti bluesia, zydecoa, swamp-rockia ja jopa americana-tyylistä singer-songwriter -ainesta. Miehen kitara on luonnollisesti isossa roolissa. Landreth omaa välittömästi tunnistettavan oman soundinsa ja ällistyttävän tekniikan toteuttaa soitannallisia visioitaan. Miehen vahvasti melodinen ja idearikas kitarointi on kauttaaltaan nautittavan kuuloista, oli sitten kyseessä akustinen blues, louisianalainen latotanssimeininki tai enemmän modernimpi sähköinen tyylittely. ”Blacktop Run” sisältää myös edellä mainitulla livelevylläkin kuultuja akustisia elementtejä, mikä tuo oman virkistävän lisän kokonaisuuteen.
Landrethin kanssa tuotantovastuun jakaa Tony Daiglen lisäksi artistin läpimurtoalbumien tuottaja RS Field. Vanhan yhteiskumppani Fieldin mukanaolo vaikuttaakin tuoneen lisää positiivista värinää näihin livenä nauhoitettuihin sessioihin. Taustatukea Landrethille antavat hänelle tutut muusikot. Bassoa soittava David Ranson, rumpujen ja perkussioiden (mm. cajun-laatikkorummun) takaa löytyvä Brian Brignac ja koskettimia sekä harmonikkaa operoiva Steve Conn ovat kitaristin luottomiehiä. Viimeksi mainittu vastaa myös kahdesta albumin biisistä loppujen kahdeksan mennessä Landrethin omiin nimiin.
Albumilla on neljä instrumentaalibiisiä. Näistä Leslie-speakeriä hyödyntävä Lover Dance With Me sekä tuhdin sähköisen soundin omaava Groove Goddess edustavat enemmän tyylillisesti jo vuosikymmenien ajan tutuksi tullutta sähköistä Landrethiä. Beyound Borders monimuotoisempana biisinä taas sisältää enemmän rytmillisiä koukkuja. Tunnelmallinen Many Words keskittyy rauhalliseen slidekitara-maalailuun. Albumin nimibiisi sekä Don’t Ask Why edustavat kiekon erinomaisen tasokasta akustista puolta. Mule puolestaan omaa vastustamattoman louisianalaisen cajun/zydeco -meiningin, johon ”King Of Slydecon” laulu ja sähköinen slidekitarointi sopii kuin nakutettu.
Laulajana Landreth on parhaimmillaan oman materiaalinsa parissa, jolloin hänen tulkinnalliset kykynsä pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Mies ei ole mikään bluestulkki sanan perinteisemmässä merkityksessä. Tämän vuoksi hieman vierastin hänen edellistä vuoden 2015 studioalbumiaan ”Bound By The Blues”, missä hän versioi useita jo monesti kaluttuja bluesstandardeja. Tällä, pelkästään omaa materiaalia sisältävällä cd:llä tulkinnat ovat rentoja ja sävykkäitä. Hyviä esimerkkejä siitä ovat bluesahtava balladi Somebody Gotta Make A Move sekä kiekon päättävä herkkä balladi Something Grand.
”Blacktop Run” on mainiolla biisimateriaalilla toteutettu korkeatasoinen kiekko, joka osoittaa liki 70-vuotiaan artistin olevan elämänsä vedossa niin biisintekijänä, kitaristina kuin laulajanakin. Albumi on hankittavissa sekä cd:nä että vinyylinä.
J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 3/2020)
