SOLOMON BURKE – The King Of Rock ’n’ Soul – The Atlantic Recordings
(SoulMusic QSMCR5193T, 3-CD)
Solomon Burken varhaistuotanto on hyvin dokumentoitu. 50-luvun Apollo-äänitteet ovat helposti saatavilla. Burke jätti Apollon, kun luvatut rojaltit jäivät saamatta. Hän siirtyi v. ’59 piskuiselle Singular-merkille, joka piti majaa Philadelphiassa. Muutama single julkaistiin, mutta ilman mainittavaa menestystä. Sikäli niillä oli merkitystä, koska Atlanticin johtoporras haki uusia artisteja muuttuvaan r&b -bisnekseen. Blues ei enää myynyt ja soul oli tuloillaan. Atlantic osti Burken sopimuksen ja masternauhat marraskuussa ’60.
Ykköslevyllä (vuodet 1960–63) on havaittavissa, että Burkelle haettiin oikeaa tyyliä. Ensisingle Keep The Magic Working oli vielä aika popahtava. Muutosta etsittiin countryn puolelta, kun samasta sessiosta valittiin seuraava single: Just Out Of Reach. Siitä tuli Burken ensimmäinen hitti. Täytyy muistaa, että hän oli uranuurtaja asiassa. Ray Charles teki saman, mutta vasta seuraavana vuonna. Countrysävyt pysyivät myöhemminkin ohjelmistossa, mutta vasta Bert Berns löysi Burkelle oman tyylin kappaleilla Cry To Me ja Down In The Valley. Myös Don Covay oli mukana auttamassa kirjoittamassa hittiä I’m Hanging Up My Heart For You. Countrypohjainen materiaali oli silti edelleen vahvasti mukana. Ne tosin löytyivät useimmiten singlen b-puolilta. Vuonna ’63 Burke lainasi Wilson Pickettiä menestyksellä: If You Need Me oli muhkea kesähitti.
Kakkoslevyllä Burke on parhaimmillaan. Usein studioyhtyeen sovittajana ja kapellimestarina oli Garry Sherman. Goodbye Baby (Baby Goodbye) on majesteettinen balladi, jota kuuntelin paljon 60-luvulla ja hyvältä se vaikuttaa vieläkin. Toinen tuon ajan mestariteos on Solomonin itsensä kirjoittama The Price. Hiukan yllättäen Burken suurin hitti on Got To Get Off My Mind. Siinä häneltä kuullaan hiukan rennompaa otetta. Burken lauluilmaisussa on ihailtavaa se, että hän saa tunteen esiin suuremmin puristamatta, ilman paatosta. En aikaisemmin piitannut Burken noveltyhenkisistä ralleista (Be Bop Grandma, Stupidity, Peepin’), mutta nyt kuultuna ne virkistävät balladimateriaalin ohessa. Vuoden ’66 vaiheilla tuli pieni hiljainen vaihe. Materiaali oli keskinkertaista ja listasijoitukset sen mukaisia. Jerry Wexler ja kumppanit pohtivat asiaa ja päättivät lähettää miehen Memphisin studioille.
Kolmoslevyn alussa on muutama New Yorkissa purkitettu raita, kuten mm. Bert Bernsin Keep Lookin’. Huhtikuussa ’67 Burke levytti albumillisen ilmeisesti Rick Hallin studiossa. Tästä materiaalista julkaistiin vain yksi single Take Me (Just As I Am), jossa Burke astui askeleen kohti deepsoulia. Loppumateriaali jäi hyllyyn ja tuhoutui lopullisesti tulipalossa 1976. Toinen Memphis-vierailu tehtiin American-studiolle maaliskuussa ’68. Tämä materiaali on julkaistu albumilla ”I Wish I Knew”. Tuo nimikappale tunnetaan ehkä parhaiten Nina Simonen tulkintana, mutta tekee Solomonkin siitä verevän luennan. Don Bryant kirjoitti LP:lle pari numeroa (Shame On Me, Save It), mutta muuten albumilla on lainamateriaalia, joka ei oikein sovi Burkelle. Lisäksi Don Covayn ideasta syntyi Soul Clan -ryhmä, johon Solomon tietenkin kuului. Idea jäi singlevaiheeseen (Soul Meeting / That’s How It Feels).
Vuoden ’69 puolella sekä Atlanticin johto että Solomon Burke olivat sitä mieltä, että yhteistyötä ei kannata jatkaa. Seuraava etappi oli Bell Records. Burken ura jatkui tämän jälkeen aktiivisena aina vuoden 2010 kuolemaan asti.
Aarno Alén
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
