THE SHUBIE BROTHERS – Casual
(Mufarang International MuFaLP0-03/MuFa CD 023)
Janne Haavisto on koutsannut instrumentaali-tähdistökentällisensä Shubie Brothersin toisella albumillaan itsevarmaan vireeseen. Hieman vajaan tunnin mittainen 16 kappaleen kimara esittelee huippumuusikon ja -tuottajan säveltuotantoa tekijälleen niin ominaisin keinoin, että levyn otsikosta voi hetken ajan kuvitella löytävänsä tarkoituksellisen ilkikurisen ”understatementin”: kyllähän Shubie-veljesten julkaisu on ainakin hämmästysvaikutukseltaan edeltäjäänsä verrattuna jo varsin ”kasuaali”. Heidän taitonsa ja yhteispelaamisensa eivät toisin sanoen pääse enää yllättämään. Toisaalta levyyn täsmäävät jopa esikoisjulkaisua ponnekkaammin myös suomennokset rento, konstailematon ja tärkeilemätön.
Haavisto näyttää otteillaan esimerkkiä, miten musiikkia voi tehdä hosumattakin. Iisitempoinen aloitusraita Pass The Torch sekä heleä Cosmic Oddball ovat samalla kuin naturellia jatketta Laika & The Cosmonautsille, vaikkei rumpalia vielä surf-yhtyeen aktiiviaikoina niinkään sävellystehtäviin osattukaan yhdistää. O’dia lisää agenttimaiseen viipyilevään instrokeitokseen Jamaikan, Blaze Mountain vielä hyppysellisen etnokerrostumia Afrikan mantereelta. Rytmistä etunojaa voimistaa Mamba Assefa muissa lyömäsoittimissa, kuten vaikkapa tarttuvan lattari-jazzsoulahtavalla Jaba Nerolla, omat melodialliset tilansa varmistavien Mika Paatelaisen ja Jussi Jaakonahon kitaroiden jatkuvassa syleilyssä. Ryhmän lopullisena tukirankana toimii basisti Jukka Kiviniemi. ”Maailmanlaajuinen musiikkimosaiikki” on slogan, joka on Shubie Brothersin yhteydessä mainittu ja sangen osuvaksikin ymmärretty.
Duane Eddyn tunnetuksi tekemän 80-lukuisen Spies-tv-tunnariteeman mieleen tuovan Let’s Do This -kappaleen twang-kitaroineen ja herkistelevine jousiosuuksineen voisi huoletta antaa jatkua loputtomiin. Ihon kananlihalle saava gogo-ajo Camel Race kaikessa pelkistetyssä ja ikään kuin lähtötelineissä pysyttelevässä räjähdysherkässä olemuksessaan, lempeäsävyiset Ponta do Sol ja Ames Window sekä lähes rautalankaiskelmäksi taltutettu Lord Shubie ovat vain muutamia monista levyn esityksistä, jotka voimaannuttavat tahti toisensa perään mielikuvaa itsensä kanssa erityisen sinut olevasta taiteilijasta – ja jonka musiikillisen näkemyksen hänen rinnallaan soittavat bänditoverit tasaväkisenä rintamana myös jakavat. Aika velikultia.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 2/2021)
