SAVOY BROWN – Ain’t Done Yet
(Quarto Walley #)
Todennäköisesti pitkäikäisin bluesrockbändi maailmassa on Savoy Brown. Takana on 55 vuotta soittoa ja mittava rivi levyjä. Wikipedian mukaan niitä on ilmestynyt tämä uusi mukaan lukien yli 40. Tosin tuohon lukemaan on laskettu livejulkaisut ja taitaapa mukana olla jokunen kokoelmakin.
Vuosien varrella bändissä on soittanut lukuisia muusikoita, mukaan lukien yli kaksikymmentä rumpalia, melkein yhtä monta basistia, noin kymmenen kitaristia, vähintään puoli tusinaa kosketinsoittajaa sekä joukko laulajia. Nykykokoonpanossa ainoa alkuperäisjäsen on laulaja-kitaristi Kim Simmonds, mutta soittokumppanit basisti Pat DeSalvo sekä rumpali Garnet Grimm ovat kumpikin olleet mukana jo kymmenisen vuotta.
Joudun tunnustamaan, että minulla on Savoy Brownin mentävä aukko sivistyksessä, koska en ole bändin tekemisiin juurikaan tutustunut. Aloitan siis arvion aivan puhtaalta pöydältä ilman ennakko-odotuksia, toiveita tai vertailukohtaa. Levy alkaa hyvin ZZ Top -tyylisellä sävellyksellä, jossa kitara räimii, räimii, räimii! Kappale on veret seisauttavan tiukka. Devil’s Highway on hiukan kevyempi sävellys, josta tarkkakorvainen löytää hitusen Chris Reaa ja hyppysellisen Dire Straitsia. Alku on siis lupaava, eikä vähäpätöisiä kappaleita seuraa jatkossakaan. Akustisen ja slidekitaran voimin toteutettu River In The Rise on varsin notkeaa menoa. Borrowed Time murrettuine lauluosuuksineen ja utuisesti ulvovine kitaroineen on silkkaa murhaa. Dobrolla ryyditetty Delta-blues Rocking In Louisiana edustaa levyn kevyintä antia. Levyn paras kappale on bluespitoinen lopetusinstrumentaali Crying Guitar, jossa tunnelataus on Britannian brexit-hintalappua suurempi.
Joulukuussa 73 vuotta täyttävä Simmonds laulaa ikäisekseen hyvin, eikä kitaransoitossakaan moittimista ole. Hän kirjoittaa myös hienoja kappaleita. Kun on tehnyt pitkän päivätyön ja kannuksensa ansainnut, ei Simmondsin tai Savoy Brownin tarvitse yrittää todistaa mitään. Mikäli ZZ Top tai Thorogood kuuluvat suosikkeihisi, kannattaa tähän levyyn ehdottomasti tutustua. Bändin faneille tämä taitaakin olla se pakollinen ostos. Allekirjoittaneen täytyy kaivaa ne pari aikaisempaa julkaisua esiin ja ottaa kuunteluun.
Savoy Brownin taru ei ole suinkaan vielä ohi, ”Ain’t Done Yet” on todiste siitä, että bändillä on vielä annettavaa.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)
