RUMA PLANEETTA – Ruma Planeetta
(omakustanne)
Joopa joo, nimestä päätellen kenties progressiivista rockia eli progea olisi tarjolla. No ei nyt sentään, omaehtoista ja kitaravetoista menoa tarjoillaan enemmältikin. Levy alkaa räyhäkkäällä riffi-vetoisella Anna – laman lapsella. Nimikappaleessa tekoaikana ennustuksen omaisesti ounastellaan ydinsotaa, jonka tuloksena on Ruma Planeetta! Samaa synkkää, kiihkeää ja tiukkaa laulantaa on rutistuksessa Hiekkaa aavikkoon. Yksi suosikeistani levyllä on seesteinen, helisevin kitaroin ryyditetty ja hienon melodian omaava Joki tää. Kappaleessa Äiti vihan tuli niin kova rouske päälle, että putosin menosta ja sanoistakin… Seuraavassa esityksessä Narsismi tuon ihmislajin kuvaus tuntuu todelta, tosin sanoissa mainittu savolainen kierous hieman koskee savolaisen korvaan. Taasko meitä hiukan parjataan. Seesteisen osaston lauluihin lukeutuu melodinen Ne on muistoja, minä en. Nopeaa tikitystä on luvassa punk’maisessa menokkaassa Palaa maa. Meno eikun sakenee ja kitarat raikaa, kun soitoin ja sanoin kuvailtavana on Pirun morsian. Sama tiukka linja jatkuu kappaleessa Koskit minuun. Hengästyttävällä vauhdilla yhdysvaltalainen yhteiskuntatieteilijä kappaleella Milton Friedman saa kyytiä ja huutia. Ei auta, että hän sai Nobelin muistopalkinnon, jonka jakoperuste oli: ”Saavutuksista kulutusanalyysin, rahahistorian ja -teorian aloilla sekä vakautuspolitiikan vaikeuden osoittamisesta”. Merkittävimpänä saavutuksenaan Friedman piti asevelvollisuuden lakkauttamista Yhdysvalloissa. Eipä ole tuohon Suomessa menty! Kaunista kitarointia ja saarnanomaista laulantaa tarjoaa Syvää purppuraa, lohdullisin sanoin. Levyllä näyttää kansitietojen mukaan olevan 12 kappaletta, mutta vielä yksi piilokappale tulvahtaa korviin; Krapula se on – siitä on Youtubessa kansaa sivistävä videokin!
Kaikki kappaleet ovat omaa tuotantoa; sanoja on runsaasti ja niissä on sanottavaakin, eikä soitannossakaan ole valittamista. Yhtyeen jäsenet ovat monitoiminen Grazy Mama (laulu), Hannu Horttana (kitara), Taneli Makkonen (kitara), Mika Erkkilä (rummut) ja Erno Auramo (basso).
Olen kerran nähnyt orkesterin esiintyvän, sattuneesta syystä siitähän on jo yli kaksi vuotta, ja tykkäsin kovasti. Ja niin tykkään tästä levystäkin.
Aimo Ollikainen
(julkaistu BN-numerossa 2/2022)
