THE REVEREND SHAWN AMOS – The Cause Of It
(Put Together Music PTM-00018)
Tuoreella koronajulkaisullaan The Reverend Shawn Amos kunnioittaa vanhoja mestareita, sillä kymmenen sävellyksen paketti sisältää pelkkiä kierrätyskappaleita. Hommaan on ryhdytty ilman The Brotherhood -bändiä, josta ainoastaan kitaristi Chris “Doctor” Roberts on mukaan kelpuutettu. Kaksikko tarjoilee tuttuja ja (ainakin allekirjoittaneelle) vähemmän tuttuja kappaleita kuten silloin ennen, kitara ja harppu -pohjalta.
Aloituskappaleeksi on valittu Spoonful ja kitarassa on säröä vähintäänkin tarpeeksi. Kaksikon tulkinta vanhasta sotaratsusta on erittäin onnistunut, ja samanlaisissa tunnelmissa jatketaan, kun Lester Butlerin The Red Devils -aikainen sävelmä Goin’ To The Church käynnistyy. Muddy Watersin Still A Fool on yksi herran vähemmän versioituja kappaleita ja tulkinta on alkuperäistä monin verroin rankempi. Samaa osastoa edustaa Howlin’ Wolfilta plokattu Color And Kind, joka on kokenut täydellisen muutoksen. Amosin ja Robertsin tulkinta on suorastaan pelottava. Viides ja viimeinen sähkökitararaita on John Lee Hookerin Serves Me Right To Suffer. Odotin versiolta aika paljon ja pettymys on suuri, sillä kaksikko ei saa sävellyksestä oikein mitään irti, Hookerin eloisuuteen ei ylletä ja matkaa Julian Sasin erinomaiseen versioon on myös jonkin verran. Kyseessä on aloitusviisikon kaikkein vaisuin veto.
Jos tämä olisi vinyyli, niin tässä vaiheessa kääntäisin puolta, mutta bittilevyn kohdalla näin ei tarvitse tehdä. Loppupään akustinen setti alkaa Muddy Watersin ohjelmistosta tutulla I’m Ready -sävelmällä ja sovitus toimii mielestäni hyvin. Baby Please Don’t Go -kappaleen sovituksessa on tavoiteltu samoja sävyjä kuin Watersin versiossa ja varsin onnistuneesti jopa. Amosin lempiharpistin Little Walterin repertuaarista mukaan on valittu Can’t Hold Out Much Longer ja sovituskin on hyvin alkuperäisen kaltainen. Levyn tylsin valinta on Hoochie Coochie Man, josta on mielestäni sen verran monta levytystä olemassa, että tuskin kukaan saa siitä mitään uutta irti ja vaisuksi jää myös tämä tulkinta. Kolmas ja viimeinen Muddy Waters -sävelmä Little Anna Mae onnistuu kolmikosta parhaiten.
Mielenkiintoinen levy ”The Cause Of It” kieltämättä on. Hienoa, että kaksikko on viitsinyt kaivaa vähän harvemmin versioituja sävellyksiä levytyssessioon. En tiedä, saako levyn vinyylinä, mutta sellaiseksi se voisi olla kappaleiden mukaan tarkoitettu ja toimisi hyvin 10” vinyylikiekkona. ”Ykköspuolisko” eli alkupään rosoiset kappaleet ovat mieleeni, ja kenties koko paketti olisi ehkä mahdollisesti ollut mielenkiintoisempi, jos kaikissa kappaleissa olisi ollut särökitara.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 4/2021)
