REBOUND – Riva!
(Jupiter Stroll VIN 005)
Useamman vuoden ajan sekä studiossa että yhtyeen johtohahmon Repa Nurmen aivolohkoissa hautunut ”Riva!” tarjoaa originellin audioseikkailun, jossa luulisi vielä piisaavan vaaran tuntua jopa tämän päivän kaiken kokeneillekin musiikinkuuntelijoille. Harvassa näet alkavat nykyisin olla yhtä omaperäisesti visioidut pitkäsoittokokonaisuudet, joiden toteutuksessa on selvästi laukannut matkassa mukana myös aito ajatus – ”keltainen lanka”, kuten Nurmi itse on luomisprosessia luonnehtinut.
Melrose-trion kolmen ensimmäisen LP:n aikaisen kokoonpanon basisti Nurmi uskaltautui 2000-luvulla hyppäämään solistiksi monia miehistönvaihdoksia sittemmin kokeneen Reboundinsa keulille. Ryhmän nykyisessä vakiomuodostelmassa kitaristina toimii Artturi Ranta-aho, basistina ja toisena soololaulajana Mikki Niinivaara ja rumpalina Tommy Rolex. Suoraviivaisemmasta rock’n’rollista kohti kotimaisen juurimusiikillisen ilmaisun jyrkimpiä kulmia luontevasti siirtynyt Rebound ei tosiaankaan kumarra tuotannossaan vain yhteen tiettyyn suuntaan. Vuodesta 2007 levyttänyt bändi on viidennellä pitkäsoitollaan myös ensimmäistä kertaa vaihtanut esityskielensä kokonaan suomeksi.
Muhkeasoundisena texmex-surfina kiekon käynnistävä instrumentaali Riva! kohdistaa tribuuttinsa Italian menneen ajan futissankarille Luigi ”Gigi” Rivalle – mutta miksi, sitä ei nähdä aiheelliseksi sen tarkemmin selitellä. Puhallinosastolla kokoonpanoa vahvistaa kokenut Antero Priha trumpetteineen. Samat jylhät mariachi-tunnelmat kannattelevat myös Niinivaaran ja Hanna Hushin duetoimaa Alaspäin ois iisii -balladia. Näiden sekaan ripotellaan mm. juiceleskismäistä suomirokkia (Tuomari), punkrokahtampaa vääntöä (Suolaa) sekä tulisesti räimivää blues-rockabillyä (Piruparka). Viimeksi mainitulla toisena solistina kunnostautuu jälleen särmikäsääninen Hush.
Soittajiston päät eivät näytä liioin palelevan häpeilemättömän diskoilevalla ja taatusti hartaimman roots-seurakunnan sietokykyä koko yli 5-minuuttisella kestollaan koettelevalla Jakella, joka tuo hienoisten Bolan-viittaustensa ohella itselleni häiritsevästi ”melkein mieleen” myös erään ysärivuosien jättihitin. Mutta minkä? Ilmavan brittipopahtavalla Katri-Helenalla Rebound laajentaa instrumenttikirjoaan Hansu Saarisen saksofonilla, Suomi-rillumarei-swingin mustalaissävyiseen perämetsikköön taas eksyttää hieman Pääesiintyjien jalanjäljillä Kateus ja katkeruus, jolla miehitystä virittävät uuteen uskoon viulisti Ville Karinen ja haitaristi Jyrki Partanen.
Suosikkinani bändin omaleimaisimmasta linjasta soi silti Bo Diddley -biitin alla sanaleikittelevä, hetkittäin lähes räppääväkin Kiipee apinan selkään sekä Mikki Niinivaaran vokalisoima piirun verran iskelmävoittoisempi Kylmää kuin jää. Lähimmäs Melrosen neobilly-orientoitunutta ilmaisua rynnii vielä levyn huipennuksena raivoava Lissää halkoja kaminaan.
Kuumottava, kontrasteissa kiehnäävä julkaisu, jonka pelkässä lautapelihenkiseen kaupunkikarttaan sommitellussa etukannessa riittää äimisteltävää kuuntelukierroksen jos toisenkin verran.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2021)
