POTATOES – Tapiola Hagalund
(Texicalli TEXCD 162)
Viipyilevän rautalankakitaran ja sitä herkästi tukevien urkujen voimin Rainflowers-kappaleella käynnistyvä neljäs Potatoes-albumi katkaisee yli 30 vuotta yhdessä kypsyneen instrumentaaliyhtyeen pitkähkön hiljaiselon studiomarkkinoilla. Texicalli-merkille kitaristi Mikko Lankinen, urkuri Antti Ahvenainen, basisti Kimmo Lehtola ja rumpali Jari ”Hirkka” Hirvonen ovat joka tapauksessa tehneet uskollisesti musiikkia aina vuodesta 1994 lähtien. Myös Lankisen soittokaveri Laika & The Cosmonauts -vuosilta, Janne Haavisto jatkaa seurueen tuottajana. Heitä kaikkia toki työllistävät myös muut ylistetyt kokoonpanot, mutta Potatoes on kuitenkin entisille Espoon Tapiolan kasvateille se rakkain lähisukulainen ja toivottu viikonloppuvieras.
Yhtyeen kantaviin esikuvallisiin hahmoihin alusta pitäen lukeutuneen Lonnie Mackin soitannollisia oppeja jakava Two Tones kulkee vahvasti Lankisen otteessa. Naukkailulle lopun tekevä No More Drinking ja sitä luontevasti seuraava Booker T. & MG’s -henkinen Camel lisäävät kattaukseen myös kunnon siivullisen funkahtavia sävyjä. Viimeksi mainitun puoliväliin ilmaantuvat tuimat Albert King’mäiset Stax-välikkeet sulavat kappaleeseen kuin suklaakarkki suuhun. Vielä ronskimpaan kitara-urkuvyörytykseen kiihtyy Who’s Soul.
Lainamateriaalista korva nappaa välittömästi omakseen 60-lukuisiin suosikkipopmelodioihini kuuluvan Bob Crewe -sävelmän Music To Watch Girls By, joka Suomessa tunnettaneen parhaiten Eddyn alias Tapani Lehikoisen vuoden 1967 lauletusta käännössovituksesta Kun tyttöjä katselen. Potaattien matka jatkuu easy listening -tunnelmissa The Associationin saman vuoden Billboard-ykkösellä Windy, josta – varmasti osittain uuden suomalaisversionkin kannustimeksi – teki aikoinaan puhuttelevan instrumentaalihitin jazzkitaristilegenda Wes Montgomery. Harmillisen lyhyen albumin kiteyttää jälleen seesteisiin rautalankamaisemiin kasvukulmille omistettu teemakappale Hagalund.
Juurevia kitara- (ja urku-)instrumentaalilevyjä ei Suomessa liian usein tätä nykyä ilmesty. Potatoesin tapaisten sissien ansiosta on toisaalta lohdullista huomata, että harvojen julkaisujen laatu sentään korvaa heittämällä vähäisemmänkin julkaisumäärän.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 3/2020)
