OLD RILEY & THE WATER – Biting Through
(omakustanne)
Kitaristi Sean Rileyn johtama New Orleans -kolmikko todentaa vankalla debyytillään sitä, ettei tehdäkseen mainion blueslevyn kannattaisi lähteä merta edemmäs kalaan, tai yrittää suorittaa joitakin merkillisiä temppuja.
Seitsemän biisiä tätä touhua on selvästi liian vähän, kun korvat poimivat herkkuja ryhmän maanläheisen eläväiseltä kiekolta. Ainoa cover tulee Howlin’ Wolfilta. Howlin’ For My Darling saattaa vaikuttaa ehkä jopa liiankin tutulta. Pelko silti pois, solisti ei yritä matkia esikuvaansa ja versio on paitsi riittävän rupinen, se myös svengaa hurjasti.
Sellaiset itsekyhätyt rallit kuin Blues Walking ja Kind-Hearted Woman osoittavat ryhmän hallitsevan bluesinsa laajalla skaalalla. Etenkin jälkimmäinen rokkaa todella uskottavasti napakan särösoundin tukemana. Myöskään kitkattoman sujuva perusblues Try And Understand ei konstaile tarpeettomia ja se saa hyvän aisaparin hyppelökompitetusta rytkystä Trouble. Nämä voisivat ihan hyvin olla varhaisen Blues Band -yhtyeen ohjelmistosta – ja kun vertailemaan kerran ruvettiin, niin Power To Change voisi puolestaan olla hämysoundeineen Climax Blues Bandia.
Potin kirkkaimman mitallin poimii kuitenkin nimibiisi Biting Through. Ääni ja vimma kohtaavat Help Me‘mäisesti etenevässä riffipyörityksessä. Kyseessä on oikea täsmälaaki, suorastaan pitelemätön jyrä, mutta ilman tilulilu-ratkaisuja. Tätä sorttia pitäisi saada lisää!
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 1/2020)
