eri esittäjiä – New Breed R&B: Saturday Night Special
(Kent CDKEND 492)
On joskus haastavaa keksiä varsinaista suuntaviivaa tietyille, kieltämättä muutoin hienosti kootuille kokoelmalevyille. Ace/Kentin kohderyhmäkseen jo varhain äkkäämät tanssivetoisen 60-luvun alun rhythm’n’bluesin diggarit niin klubeilla kuin levynkeräilypiireissäkin ovat syystä tai toisesta oppineet etsimään suosikkimusiikkiaan ”new breed” -nimikkeen alta. Se on riittänyt, kuten levyn jortsuista vihjaileva nimikin varmasti jo paljastaa, julkaisuperusteeksi myös tälle uusimmalle, Ace-konsernin noin kymmenennelle ”New Breed R&B” -latingille, joka sinkkuharvinaisuuksien sekä joidenkin täysin entuudestaan vieraiden numeroiden ohella päästää uusintakierrokselle Acen omien aikaisempien, jo myynnistä poistuneiden cd-antologioiden kiinnostavinta tarjontaa. Esitysten äänityshetket liikkuvat vuosien 1958–1967 välimailla. Vaikka aikaperspektiivi mahdollistaisikin rohkeamman tyylillisen varioinnin, on edellä mainitun otsikon alla varottu aina sangen tiukasti lipsumasta esimerkiksi varsinaisen soulin puolelle.
Ensiesiintymisensä levyllä suorittavat The Cadets-, The Jacks- ja The Flares -lauluyhtyeissä vaikuttaneen Aaron Collinsin ja tämän The Teen Queens -nimellä menestyneiden siskojen Rosien ja Bettyn vuoden 1966 Modern-yhtiön tanssivispaus Every Saturday Night, The Corvairs -ryhmän julkaisuaikaansa 1966 nähden jälkijunassa tehdyltä kuulostava väkevä r&b-strolleri I’ll Never Do It Again, Norman Pettyn tuottamana New Yorkissa 1961 syntynyt Freddie Williamsin tarttuvan lattarisävyinen Purty Li’l Mama, myöhemmin nimeä Jarvis Jackson käyttäneen Gay Meadowsin puhallinsäesteinen Head Doctor vuodelta 1963, Atlanticillekin 1958 omaa Little Richard -tyylistä rock’n’rolliaan julkaisumielessä valitettavan huonolla menestyksellä levyttäneen Wilbur ”Pee Wee” Fosterin You Can Be My Honey, mm. Noble ”Thin Man” Wattsin ja King Curtisin taustalla kitaraa soitelleen mississippiläisen Sterling Mageen jo selvemmin soulia tapaillut vuoden 1967 New York -tykitys Tighten Up & Pull Yourself Together, teksasilaiskitaristi Johnny Talbotin (a.k.a. Tolbertin) 60-luvun puolivälin tiukkaotteinen bailugroovailu Satisfied sekä Little Macey Cordellin ja tämän Valiants-yhtyeen raspisesti twistaava Walking The Track miniatyyrisen ohiolaisen Terry-yhtiön jäämistöistä.
Vauhtipainotteisesta kappalearsenaalista on muina poimintoina aihetta kohottaa esiin jo etunimensä puolesta houkuttelevan mutta koko lailla tuntemattomaksi jääneen Esko Wallacen popcorn-tyylinen tunnelmointi Triple Zero, Tony Clarken ennen Chessille kirjautumistaan levyttämä tuima rock’n’roll-kokeilu Love Must Be Taboo vuodelta 1961 sekä valkoisen Margaret Lewisin Nashvillessä niin ikään 1961 purkittama tyylipuhdas r&b-revittely Somethin’s Wrong Baby. Vähintäänkin yhtä vakuuttavaa mimmivoimaa cd:llä edustavat lisäksi Harold Burragen kappaleen Way Out Baby Chicagossa Paso-merkille työstänyt salaperäinen Flora D. sekä Zell Zandersin J&S-yhtiön sisarfirmalle Freida Recordsille 1963 pontevan bluesshufflen Turn The Lamps Down Low tehnyt Pat Garvis. Kiehtovaa, kerrassaan kiehtovaa!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)
