MUD MORGANFIELD – Portrait
(Delmark DE 876)
Muddy Watersin vanhin jälkeläinen Mud Morganfield on todella ”isänsä” poika, mitä tulee hänen esittämäänsä musiikkiin. Tämä miehen uusin, 11. marraskuuta 2022 ilmestynyt remasteroitu kokoelma ”Portrait” on siitä oiva osoitus.
Levyn aloituskappale, nykysoulgospel Praise Him pelästytti, eihän vaan, ei kai, tätäkö se on? Mutta sitten muuttui tahti lauteilla ja loppu onkin ehtaa Muddya. Levyn 14 kappaleesta Mud on säveltänyt peräti kahdeksan. Esityksistä kaksi on aikaisemmin julkaisemattomia, edellä mainittu Praise Him sekä John Lee ”Sonny Boy” Williamsonin Good Morning Little School Girl.
Mud Morganfield hoitaa tunnetun tyylikkäästi laulupuolen, tukenaan huipputason bluusikot: kitaristeina Rick Kreher (Muddyn viimeinen kitaristi) ja ”extraordinary talented” Billy Flynn, bassossa E.G. McDaniel (kitaristi Floyd McDanielin poika), rummuissa Kenny “Beedy Eyes” Smith (Muddyn ex-rumpali Willie Smithin poika), pianossa Barrelhouse Chuck (Sunnylandin, Perkinsin, Montgomeryn oppipoika) – unohtamatta pitkän linjan harpisteja Harmonica Hindsia ja Bob Corritorea.
Levy on kuin hyppäys kauas 1950-luvulle, kun muutamat esitykset muistuttavat niin häkellyttävästi Muddya, että tietämättä luulisi ”isäpapan” esiintyvän. Vahvasti Muddyn tyylisiä kappaleita ovat tietysti miehen oma You Can’t Lose What You Ain’t Never Had sekä Studebaker Johnin Son Of The Seventh Son ja Corritoren Go Ahead And Blame Me. Good Morning Little School Girlissä liikutaan ajassa aina 1940-luvulle asti, mikä on huomioitu tyylikkäästi myös äänityksessä ja soitinvalikoimassa.
Myös Mud tuntee omat juurensa hyvin ja se kuuluu myös hänen omissa sävellyksissään, jotka eivät kalpene yhtään toisten rinnalla. Esimerkeistä käyvät Health ja Love To Flirt, joissa molemmissa kuullaan Harmonica Hindsin tukevaa harppua. Healthissa myös Barrelhouse Chuckin piano on merkittävässä roolissa ja toisessa kuuluu lisäksi mukavasti Sammy Lawhornin kaikuja. Mainittava on vielä suosikkifonistini J.T. Brownin sävellys Short Dress Woman, jossa ”pojan” esitys on, jos edes mahdollista, enemmän isänsä tyylinen kuin Muddyn oma aikoinaan (Chess-LP:ltä ”Folk Singer”).
Levy on loistava näyte siitä, miten tyylikkäästi Mud ja yhtye kunnioittavat niin Muddy Watersin kuin Chicago-bluesin suuruudenajan perinteitä. Tästä saisi moni muukin yhtye ottaa mallia.
Pari nippelitietoa, joilla on hyvin vähän, jos yhtään tekemistä tämän levyn kanssa: Ensimmäinen maailmansota eli The Great War päättyi 11.11.1918 ja Howard Carter löysi Tutankhamonin haudan päivälleen tasan sata vuotta ennen ”Portraitin” julkaisuhetkeä 1922.
Jari Kolari
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
