MOJO HANDS – High Blood Pressure
(Mojo Music #)
Jo yli kaksikymmentä vuotta toiminut Mojo Hands -yhtye on sarjassaan Tanskan suosituimpia. Solistinsa Zenia Levring Madsenin johtama ryhmä luottaa jumpin, jiven ja r&b:n tenhovoimaan. Ja mikäpä heillä on luottaessa, kun alla on jo viides albumi ja kokoonpano kaikin tavoin erinomainen. Levyltä koettuna pumpun menoa tukevoittaa kaksi puhaltajaa.
Onhan näitä alan klassikkobiisejä kierrätetty ennenkin, mutta nyt täytyy kyllä unohtaa pohtimiset homman tarpeellisuudesta, sillä homma todella toimii komeasti. Bändi jumppaa ja svengaa ja solisti Zenia on uskottava. Bileratkaisua kaipaavien kannattaa tsekata vaikkapa H.B. Barnumin nimiin kirjattu I Don’t Love You Anymore tai Aaron Schroeder -kynäelmä Mama Wants Papa. Laitetaan samaan sumppuun vielä lievästi jatsillinen If It’s News To You (Singleton/McCoy).
Vauhti ei ole itsetarkoitus vaan toiminta on luontevaa. Kovimman menopalan tittelistä käydään silti kiivas taisto. Ruth Brown -numero As Long As I’m Movin’ todella liitää ja kilpasille asettuvat mm. Dolly Cooperin Ay La Bah sekä aina luotettava Sonny Thompson -bravuuri Sick & Tired. Myös r&b-standardi Bloodshot Eyes saa tuoretta näkövinkkeliä, sovituksellisesti pisimmälle mennään Solomon Burken Cry To Me’n kohdalla, joka lähtee liikkeelle rumbana. Toinen rumbaileva siivu on Ho-Di-Ko-Di (Anders Osborne) ja maistuvaa on meno silläkin.
Selkeää balladia ei setistä irtoa, vaikka sellainen olisi ollut kaiken vauhdittelun keskellä kyllä paikallaan. Matalimmilleen tempo asettuu nätin jatsihenkisen puolimediumin Poor Me’n (Al Anderson) kohdalla. Vauhtimusaa kaipaaville tämä on osuma.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 5/2020)
