MIKE ZITO & FRIENDS – Rock’n’Roll – A Tribute To Chuck Berry
(Ruf RUF 1209)
Levyn nimi kertoo sen, mistä tässä on kyse. Mike Zito on tehnyt tribuuttilevyn kotikaupunkinsa St. Louisin suurelle miehelle, rock’n’rollin pioneerille Chuck Berrylle. Ziton taustalla soittaa hänen bändinsä eli rumpali Matthew Robert Johnson, basisti Terry Dry ja kosketinsoittaja Lewis Stephens. Hommaa tuetaan myös puhallinryhmän voimin. Pohjat taltioitiin Ziton kotistudiossa, jonka jälkeen kappaleet lähetettiin vierailijoille, jotka lisäsivät niihin omat osuutensa ja lähettivät ne takaisin miksattavaksi. Voidaan(ko) siis puhua sähköpostilevystä? Aikataulujen sovittamiseksi tuo on varmaan ollut hyvä idea, mutta ajansäästöstä ei voida puhua, sillä aikaa projektiin kului kokonainen vuosi. Monia saattaa mietityttää se, minkälainen levystä olisi tullut, jos kappaleet olisi äänitetty livenä studiossa vierailijoiden kera.
Vierailijalistalta löytyvät lähes kaikki nykypäivän asiansa osaavat kitaristit, kuten Jeremiah Johnson, Tinsley Ellis, Kirk Fletcher, Walter Trout… Mukana on myös muutama seuraavan polven soittaja, kuten Ally Venable ja Ryan Perry, joiden tarkoitus on mitä todennäköisimmin tutustuttaa nuorempi väki Chuck Berryn musiikin pariin. Ei huono idea lainkaan, sillä aihe on aina ajankohtainen. Vieraileva kitaristi on sijoitettu vasempaan kanavaan ja Zito puolestaan löytyy oikeasta kanavasta. Erityylisten kitaristien mukanaolo tuo mukavasti tartuntapintaa tuttuihin sävellyksiin. 1:1-versioita ei ole lähdetty tekemään vaan sovituksiin on haettu hiukan uutta näkökulmaa, kuitenkin ne toteutetaan Chuck Berryn hengessä.
Levyltä löytyy monia hienoja yllätyksiä, kuten St. Louis Blues, jossa kitaraa soittaa oikeutetusti Chuck Berryn pojanpoika Charles Berry III. Versiossa mennään todella syvälle Chuck Berryn maailmaan, jopa niin paljon, että jos asiaa ei tietäisi, voisi luulla sävellyksen olevan herran kynästä lähtöisin. Rock And Roll Music saa uuden ilmeen Joanna Connorin slidekitaran ansiosta. Ally Venablen ja Ziton duettona tulkitsema School Days kuulostaa erittäin tuoreelta. Soolossa kaksikko intoutuu maukkaaseen kilpasoitantaan. Erikoisin versio lienee Downbound Train, jossa kitara on kuin suoraan Led Zeppelinin Dazed And Confused -kappaleesta. Kitaristina on taitavana jazzmuusikkona tiedetty, joskin paremmin thrash-metal-bändistä Testament tuttu Alex Skolnick. Esitys ei ehkä kaikkia tule miellyttämään, minusta tulkinta on silti varsin mainio. Levyn ehdottomasti hienoin veto on Havanna Moon, jossa Sonny Landrethin slidekitarallaan maalailema melodia johdattaa meidät Karibian rommintuoksuisiin rantabaareihin Nat King Colen ja Kapteeni Jack Sparrown seuraksi.
Yhtään huonoa versiota ei joukkoon ole mahtunut eikä kappalevalikoimassakaan ole valittamista, tosin lopetuskappaleesta Kid Andersenin ja Ziton duetoiman My Ding A Ling -sävelmän tarpeellisuudesta en ole ihan varma.
”Rock‘n’Roll: A Tribute To Chuck Berry” on runsaan tunnin mittainen johdatus mestarin musiikin pariin, sisältäen 20 hienoa tulkintaa Berryn katalogista. Tämän levyn kuuntelemisen jälkeen on pakko hankkia joku hyvä Berry-kokoelma kaveriksi, ellei sellaisia jo ennestään hyllystä löydy.
Riku Metelinen
(julkaistu BN-numerossa 2/2020)
