THE MES – Garagia Surfaris
(Male Escort Service, digijulkaisu)
”Suomalaisen rautalangan uusi aalto”, mitä kummaa nämä Konalan pienteollisuusalueen kellarien uumenista ihmisten ilmoille hiljan rohkaistuneet helsinkiläisnuorukaiset sillä tahtovat sanoa? Ei kai vain kyse olisi pottuilusta meille monelle niin harrasta taiteenlajia kohtaan?
The MES -kokoonpano (”Male Escort Service”) ei varmastikaan halua olla tahallaan ilkeä, mutta totta toinen puoli, sen musiikkia luonnehtiessa termi rautalanka taitaa sittenkin olla lanseerattu lähinnä median provosointitarkoituksiin. Ennen kaikkea 80- ja 90-lukujen taitteen surf-vivahteisesta, 60-luvulle juontavasta garage-nosteesta (jota Suomessa ja muuallakin Euroopassa toivat aikoinaan vahvaeleisesti esiin mm. The Cybermen ja Larry & The Lefthanded) suurimmat vaikutteensa napsiva orkesteri on kieltämättä hyvässä aallokossa, mutta sen harjalle pääsy jätettäköön vielä lähitulevaisuuden kypsymisen varaan. Tuore viiden lauletun esityksen mittainen suoratoistojulkaisu samoin kuin sitä kesällä 2019 edeltänyt esikoisdigi-EP ”Icedrops” eivät ole toistaiseksi avanneet ryhmälle kaupallisten yhtiöiden ovia, mutta nykyhengen mukaisesti tuotannoltaan laadukas äänitetoiminta näyttää sujuvan siltä hyvin myös omin avuin.
Kimakat urkufillit sekä punk-rystyset ruvella roimitut surfkitarasoinnut solmivat lupaavasti nippuun levyn avaavaa She Can Surfia, kun taas I Can’t Sleep ja Just To Get Away unohtavat tyystin rantamenot ja jatkavat niiden sijaan riekkumista demonisena action-autotallirokkina. Link Wrayn myöhäisemmän tuotannon ja The Crampsin vanavedessä punnertava When It Hits kylmää sekin hyvällä tavalla selkäpiitä siloittelemattoman anarkistisella otteellaan. Kyrillisin kirjaimin varustettu ??????? kääntynee suomeksi muotoon ”diagnoosi”, mutta mitä sairauksia tässä punk-kaahailussa sitten ikinä tuleekaan määritellyksi, siitä ei taida saada itse pirukaan tolkkua. Bändin nimi, The MES, kuitenkin kannattaa rustata saman tien ylös muistivihkoon!
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 4/2020)
