THE MEMPHIS BLUES CREAM – 706 Union Avenue
(Around The Shack ATSR CD 005)
Ja mitäs hiivattia nyt sitten on tekeillä? Suomessakin kertaalleen Blues News/FBS:n tapahtumassa kansaa (sekä kanssaesiintyjiään) hurmoksellisella yhteiskeikallaan kuulun bluessuvun toisen polven edustajan Archie Lee Hookerin kanssa taannoin kaatamassa käynyt ranskalainen Jake Calypso tunnetaan väsymättömänä ja silloin tällöin myös tyystin pähkähulluja ideoita toteuttavana karpaasina, jonka sydämen lyöntejä on aina tahdistanut Memphisin kaupungin musiikillinen syke. Rockabillyinnostuksensa ohella omintakeisen artistin sisuskaluissa virtaa Beale Streetin katukulttuurista vuodatettu bluesveri. Tätä puolta itsestään hän on tuonut levyillään esiin ennenkin, mutta tällä kertaa tilanne on päässyt eskaloitumaan perusteellisemman kautta.
Pääkallopaikalle Sun-studioille jälleen kerran suunnannut laulaja-kitaristi oli päättänyt aktualisoida erään unelmansa: kasattuaan sikäläisestä soittajakatraasta itselleen mahdollisimman autenttisen oloisen Memphis blues -simulaattorin, hän oli valmis aikahypylle takaisin 1950-luvulle ja ”aikaan ennen Elvistä”, jolloin samaista Sam Phillipsin pikkupurkittamoa tapasivat omaan luomistyöhönsä hyödyntää mm. Rufus Thomasin, Doctor Rossin, Junior Parkerin ja Joe Hill Louisin kaltaiset mustan musiikin järkäleet. Kaikelle edellä mainitulle tributoiva 12 cover-kappaleen albumi on puhdas projektilevy, eikä edes ideana erityisen omaperäinen. Silti se saattaa hyvinkin olla kokonaisuutena ja toteutukseltaan parasta, mitä Calypso alias Hervé Loison on monenkirjavalla urallaan saanut tähän mennessä aikaiseksi.
Ranskasta mukanaan tuoman lahjakkaan (ja mm. Ville Mehdon kanssa Yokatta Brothers -kokoonpanossa studioyhteistyötä tehneen) kontrabasisti-saksofonisti-huuliharpisti Stéphane Bihanin ohella Sunille ryhmittäytyivät soittoasemiin Beale Streetin vakiokasvoihin pitkään kuuluneet soolokitaristi Earl Banks, rumpali Rodney Polk ja huuliharpisti Vince Johnson sekä edellisiä nuorempaa väestönosaa edustava ja ”siviilioloissaan” etenkin Jerry Lee Lewisin traditiolle esiintyessään kunniaa tekevä pianisti Gunnar Sansom. Heistä vääjäämättä nimenä tunnetuin on mm. The Blues Busters -ryhmässä 1980-luvulla levyttänyt Earl ”The Pearl” Banks (s. 1936).
Kuuden musikantin kerrotaan tavanneen toisensa musiikillisissa merkeissä vasta kyseisenä äänitysiltana 12. lokakuuta 2022, mutta aurinkoyhtiön magia ei jättänyt heitä silloinkaan pulaan. Paluu noin vuoteen 1952 tapahtui ilman käsikirjoituksia kuin taikasauvan iskusta, tuottaen nyt ilmestyneelle CD:lle toinen toistaan hurjapäisempiä näytteitä ranskalais-amerikkalaisesta tavasta tulkita uuteen uskoon mm. Pat Haren aina yhtä pysäyttävää I’m Gonna Murder My Babya, Charlie Bookerin mamborytmistä Baby I’m Coming Homea, Willie Nixin leipomojoraus-anteemaa Baker Shop Boogie sekä Sleepy John Estesin Sunilla edellä mainittuna vuonna levyttämää mutta siltä erää Phillipsiltä julkisuuteen päästämättä jäänyttä ruraalibluesia Runnin’ Around.
”Alkuperäinen Sun” on elänyt iät ajat ”turististudion” maineessa – ja on siitä kaikenkarvaisten nostalgiamatkaajien pikasessioiden myötä jossain määrin jopa kärsinyt. Mikäli 706 Union Avenuelle on myös jatkossa itse kunkin pakko päästä omaa ääntään taltioimaan, vahva suositus, että se sitten tehtäisiin vähintään herra Calypson esimerkin mukaisella tunteen palolla ja ymmärryksellä.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2023)
