MARK HUMMEL – Wayback Machine
(Electro-Fi 3459)
Eräs parhaista nykypäivän blueshuuliharpeista ja -laulajista tekee viimeisimmällä levyllään musiikillisen aikamatkan 1930- ja 40-luvuille ja silloin alkaneelle Chicago-bluesin suosiolle. Muuttoliike etelävaltioista oli alkanut ja musiikki kulki puuvillapelloilta metalliteollisuudessa työllistyneiden mukana. Tuolloin valtaosa bluesista esitettiin akustisesti ja sähköblues teki tuloaan vasta 1940-luvun lopussa. Mark Hummel on aina ollut ihastunut esisähkökautiseen bluesiin, vaikkakin lähes koko hänen levytuotantonsa on edustanut sähköistä osastoa.
Avauskappaleessa Flim Flam on vakuuttavat taustoittajat Rusty Zinn kitarassa ja basisti R.W. Grigsby, joka on säveltänyt tämän numeron. Pianisti Aaron Hammerman ja perkussionisti-pesulaudansoittaja Dave Eagle esiintyvät tässä ja suurimmassa osassa levyn raidoista nimellä The Deep Basement Shakers. Hieno käynnistys, mutta jatko ei ole sen huonompaa. Kahden Hummelin sävellyksen Road Dog ja Say You Will lisäksi muut ovat lainauksia. Niiden kirjoittajat ovat osittain vähemmän tunnettuja, mutta moni saattaa tuntea sellaiset legendat kuin Jazz Gillum, John Lee Williamson ja Eddie Boyd.
Viimeksi mainitun kappaleessa Five Long Years laulu- ja kitaraosuuksista vastaa Joe Beard, samoin kuin kahdessa muussa kappaleessa.
Edellä lueteltujen soittajien ohella mukana on Kid Andersen, tällä kertaa basistina ja Billy Flynn kitarassa. Jokainen levyllä esiintyvä artisti on paikkansa ansainnut. Mark Hummel on tietenkin pääroolissa ja hänen harpputyöskentelynsä on takuuvarmaa jo kuudennella vuosikymmenellä. Olen aina pitänyt Hummelista sähköisen bluesin sanansaattajana ja pilkuntarkkana harpistina. Tämä albumi on kuitenkin kumarrus menneeseen aikakauteen ja sitä on ilo kuunnella.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 3/2020)
