MARIE MARTENS & THE MESSAROUNDS – Travelled
(TBV 001)
Ruotsissa syntynyt ja kasvanut Marie Martens on emigroitunut Yhdysvaltoihin. Aiemmin basistina kunnostautunut Marie on esiintynyt lukuisten ruotsalaisten bluesnimien kanssa. Normioloissa yli 120 keikkaa heittävä Marie on nyt koonnut oman yhtyeen ja astunut liidiin. Hän laulaa ja soittaa kitaraa, varsinkin slide-osio putoaa tehokkaasti. Marien ja pikkupumppunsa debyytti on äänitetty Excello Recording -studiossa New Yorkin Brooklynissä.
Kun perusasiat ovat vahvasti rukkasessa, kuten tässä, niin niitä koukkuja ei tarvitse merta edempää etsiä. Marie ei ole kovin vahva laulaja, toisaalta mitään kirkumista ja rääkkymistä ei kuulla. Levyllä on hieman tunkkaiset garagemaiset soundit, joiden myötä kaiketi haetaan vintagefiilistä. Ratkaisusta voi olla ainakin kahta mieltä, mutta kummasti tämä soittimesta pelittää. Levyllä ei myöskään tehdä kompromisseja rock-blues -suuntauksien puoleen, vaan ollaan aidon asian äärellä. Marie on myös kokeillut oman sävelkynänsä terävyyttä lupaavin tuloksin, Change My Ways, Movin’ On ja Later Baby edustavat kaikki tehokasta perusrunttua ja toimivat mainiosti. Omista sävellyksistä korkeimmat pojot korjaa Mama Don’t Allow Me, joka sujahtaa sutjakkaasti boogiechillen-perimään ja on vatkauksessaan tyystin pitelemätön.
Vaan hyvällä maulla on mukaan poimittu covereitakin: Keep On Loving Me ei petä koskaan ja standardit kuten Kokomo Blues ja Parchman Farm osoittavat, että asenteessa löytyy. Samaa vankkaa bluesosaamista edustaa myöskin Walkin’ And Cryin’ sekä terhakkaasti potkiva Give Me Back My Wig. Yllätyksellisiä ratkaisuja on löydetty jopa ikiaikaiselle Mama He Treats Your Daughter Meanille, joka jyrää ja rokkaa kuin Thorogood rankimmillaan. Näin Ykä itsekin olisi varmasti tämän halunnut kierrättää.
Kitaristien levyillä kai sitten vaan pitää olla joku Hendrix-cover. Tällä kertaa uudelleenkäytön kohteeksi on valikoitunut Room Full Of Mirrors, eikä nyt olla menty yli aidan matalimmasta paikasta. Biisi on istutettu oivaltavasti Bo Diddley -komppiin ja näin esitykseen aukeaa aivan uutta perspektiiviä. Rollareiden Ventilator Blues päättää paketin ja lieneekö tätä ikinä näin rankasti soitettukaan, biisi on todellista raastoa.
Tämä on toistaiseksi ainokainen Marien ja yhtyeensä julkaisu. Tällaista kuitenkin tarvitaan ilman muuta lisää.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 3/2021)
