LITTLE ESTHER – The Warwick Singles
(Reel Music RMLP2225LE, 10” EP)
Blues Newsin ”suojeluksessa” viimeistään 1970-luvun puolivälistä lähtien ollut ”Little Esther” Phillips kuuluu rhythm’n’bluesin suuriin ääniin, jonka vahvassa soinnissa ovat yhtä lailla värisseet jazzin, soulin, countryn ja jopa discon sävyt. Sekä tyylillisesti että äänitemäärällisesti mittavan uran luonut laulajatar keräsi töistään paljon kehuja, mutta sai myös kokea käytännössä, miten nopeasti oman onnensa ohi saattoi kulkea. Osaltaan huonoon tuuriin hänen kohdallaan vaikuttivat kyllä turmiolliset elämäntavatkin.
Teksasilaisneito nousi tähteyteen jo teini-iässä Johnny Otisin orkesterin kanssa Savoy-yhtiölle 1950 tekemillään kolmella r&b-listaykkösellä. Double Crossing Bluesia, Mistrustin’ Bluesia ja Cupid’s Boogieta seurasivat Top-kymmenikköön vielä neljä muuta esitystä saman vuoden aikana. Vähemmästäkin sitä polla hajoaisi. Suosio ei kuitenkaan jatkunut yhtä suotuisissa merkeissä Estherin aloitettua varsinaisen soolouransa Federal-merkin artistina.
Armottomalla julkaisutahdilla materiaalia markkinoille suoltanut Phillips jäi jatkossa lähes tyystin ilman menestystä: kolmestakymmenestä vuosina 1951–53 ilmestyneestä sinkkuraidasta ainoastaan Mel Walkerin kanssa duetoitu rokkaava shufflenumero Ring-A-Ding-Doo vuodelta 1952 nousi valtakunnalliseksi hitiksi. Vielä hiljaisempaa oli seuraavalla työnantajalla Deccalla 1954 sekä aikaisemman sopimuksensa uusineella Savoylla 1950-luvun lopulla. Kaupalliseksi flopiksi jäi myös vain kahden singlen mittainen kiinnitys tuottaja Morty Craftin vetämällä newyorkilaisella Warwick Recordsilla vuosina 1960–61. Laadussa niillä ei sitä vastoin tingitty, tästä faktasta kansakunnan muistia aiheellisesti virkistää taannoisen Record Store Day -kampanjan tiimellyksessä ilmestynyt kymppituumainen 60-vuotisjuhla-EP.
Warwick-julkaisuista ensimmäinen koostui puhallinorkesterin ja kuoron voimin esitetyistä vaikuttavista hitaista blueseista, joille mallia on mitä luultavimmin haettu Etta Jamesin juuri tuolloin ajankohtaisista Argo-äänitteistä. Estherinkään tapauksessa laulumikin takana ei enää seisoskellut mikään pikkutyttönen. Tulkinta on vahvaa ja aistillista mutta tarvittaessa myös hikeä ja hurmosta säästelemätöntä. Jazzin parissa ansioituneen Jimmy Mundyn kokoonpanon säestyksellä levytettyjä kappaleita maustavat terävät blueskitaraosuudet etenkin The Chains -raidalla, jonka uskotellaan olevan etikettiin tekijäksi merkityn Berry-sukunimen perusteella itsensä Chuckin kirjoittama. Noinkohan… Kääntöpuolen Feel Like I Wanna Cry on laulutekijäkaksikon Leroy Kirkland – Mamie Thomas käsialaa. Kakkoslevyn avaus, Johnny Otis -teos Gee Baby jatkaa samoilla foni- ja pianodominanteilla slovarilinjoilla. Levyn kruunaavan lopetuksen tarjoaa taustaköörin jälleen tuekseen saava Luther Dixonin ja Billy Dawn Smithin jylhästi strollaava Wild Child. Kappale on syystäkin kasvanut vuosikymmenten saatossa dj-klubien standardiksi.
Paluun menestykseen ja valtavirran tietoisuuteen ”aikuistunut”, nyt koko nimensä käyttöön ottanut Esther Phillips suoritti Kenny Rogersin veljen Lelan Rogersin Lenox-yhtiöllä. Portin takaisin r&b-listojen kärkeen avasi countrykappale Release Me vuonna 1962. Musiikillisia onnistumisia riitti tämän jälkeen käytännössä artistin elämän viimeisille metreille saakka, muun muassa Atlanticin kirjoilla, mutta vanhat sisäiset demonit eivät koskaan jättäneet häntä täysin rauhaan. Heroiini- ja alkoholiriippuvuus kulutti Little Estherin ennenaikaiseen hautaan sisäelinsairauksien seurauksena alta viisikymppisenä vuonna 1984.
Pete Hoppula
(julkaistu BN-numerossa 1/2022)
