KID RAMOS & BOB CORRITORE – Phoenix Blues Sessions
(Southwest Musical Arts Foundation SWMAF 16)
Kolmas Southwest Musical Arts Foundationin tänä vuonna julkaisema Bob Corritore -kooste on tämä 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun tallenteista koostuva tuote. Sen rungon muodostaa 2012 ilmestynyt samanniminen pienipainoksinen levy, joka toteutettiin varainkeräystarkoituksissa tuolloin syöpään sairastuneen Kid Ramosin hoitoihin ja kuntoutukseen. Nyt ilmestyneen painoksen kappaleet on miksattu ja masteroitu uudestaan. Arkistoista on kaivettu mukaan kolme ennen julkaisematonta kappaletta ja yksi vaihtoehtoinen otto. Samalla on kuitenkin kolme raitaa jätetty pois. Cd:n tallennustila ei voi olla tähän syynä, kokonaiskesto on nyt 43:28. Aikanaan totesin levyarviossani (ks. BN 6/12), että tarjolla on laatubluesia ilman kompromisseja.
Bob Corritore soittaa huuliharppua ja Kid Ramos ykköskitaraa levyn kaikilla kappaleilla. Peruskokoonpanossa ovat lisäksi Chico Chism (rummut), Paul Thomas (basso), Johnny Rapp (kitara, mandoliini) ja Tom Mahon (piano osassa raitoja). Kid Ramos on kitaristi, joka on ollut monessa mukana. Vai mitä sanotte cv:stä James Harman, Roomful Of Blues, Lynwood Slim, Fabulous Thunderbirds, Mannish Boys ja Los Fabulocos? Päälle vielä sooloura, jonka merkeissä Ramos on julkaissut viisi albumia. Lisäksi hän on esiintynyt studiossa ja livenä lukuisten artistien kanssa. Syövästä hän on aikoinaan toipunut ja tätä kirjoitettaessa hän tekee koronarajoitusten johdosta striimattuja livekeikkoja.
Ramosin kitarointi ja Corritoren harpputyöskentely on läpi linjan laadukasta, samoin kuin muunkin housebandin soitto. Lyhyesti sanottuna tämä jos mikä on sitä old schoolia. Näissä huippusessioissa lauluosuuksia esittävät Nappy Brown, Chief Schabuttie Gilliame, Big Pete Pearson ja Henry Gray, joka lisäksi soittaa pianoa viidellä raidalla. Bonusraita, Eddie Boydin Five Long Years, tuo mukanaan lisälaulajan Dr. Fish. Niin ikään bonusraidalla Mother In Law Blues saa lauluvuoron rumpali Chico Chism. Laulupuolella eniten esiintyy Henry Gray, joka äänitysten aikaan lähenteli 80 vuoden ikää. Tämä ei tunnu missään, todisteena vaikka vauhtipalat Come On In ja They Raided The Joint.
Kaiken kaikkiaan tämä lisäkappaleilla höystetty uusintajulkaisu on hieno blueslevy. Jos Bob Corritore löytää arkistoistaan lisää tämäntasoista aineistoa, on sen julkaiseminen laajemmalle kuulijakunnalle enemmän kuin toivottavaa!
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 6/2020)
