JUKKA HAAVISTO – September Song
(Bluelight BLR 33229, 10” LP)
Musikaaliseksi tiedetyn Haaviston perheen seniori Jukka Haavisto yllättää julkaisemalla levyn. Johan oli aikakin! Nämä äänitykset on tehty alkujaan juhlistamaan Jukka Haaviston 80-vuotissyntymäpäiviä – siis yli 10 vuotta sitten (2010), mutta julkaistaan vasta nyt. Syytä moiseen jahkailuun on vaikea ymmärtää.
Kuten moni saattaa tietää, vibrafonisti Haavisto on kunnostautunut erityisesti ns. vanhemman jazzin saralla. Hänhän on kirjoittanut myös komean järkäleen ”Puuvillapelloilta kaskimaille” (1991) suomalaisen jazzin historiasta. Niinpä levyn sisältö on tuskin yllätys kenellekään miehen tekemisiä tuntevalle.
Haavisto on valinnut levylleen vanhoja suosikkejaan amerikkalaisen jazzin ja kevyen musiikin klassikoista. Siis kappaleita, joita ei voi kyllästyä kuulemaan. Heti avausraita, Kurt Weillin September Song tekee pelin selväksi. Vaikka syyskuuta ei erityisemmin rakastaisikaan, tätä kappaletta on pakko rakastaa.
Mukana on tietysti Duke Ellingtonia (It Ain’t Mean A Thing If It Ain’t Got That Swing), Cole Porteria (What Is This Thing Called Love), Earl ”Fatha” Hinesia (Rosetta) ja tietenkin Jerome Kernin klassikko Yesterdays. Ja kun levyllä on vain seitsemän kappaletta, mainittakoon nyt ne loputkin kaksi: Harry Barrisin ja Gordon Cliffordin I Surrender Dear sekä Sigmund Rombergin ja Oscar Hammersteinin Softly As In The Morning Sunrise. Kaikki hienoja ikivihreitä ja tyylikkäästi esitettyinä.
Koska Jukka Haavisto on maailmanluokan vibrafonisti ja koska kyseessä on jazz-levy, hän on ymmärrettävästi suosiolla jättänyt ”kakkossoittimensa”, hanurin, kodin lämpöön.
Pienellä kokoonpanolla syntyy suurta musiikkia. Haaviston taustalla soittavat kitaristi Timo Seppänen, kontrabasisti Pekka Lehti ja neljällä kappaleella pianoa aina yhtä mainio J-P Virtanen. Rumpalina on tietenkin (vai itseoikeutetusti) nuorempi Haavisto, Janne, jonka kyvyt venyvät tunnetusti monenlaiseen musiikkiin.
Mikäli hieman vanhempi swing-pohjainen jazz on mieleen, ei tätä albumia kannata ohittaa. Tätä luettaessa valveutuneemmat musiikkidiggarit ovatkin jo luultavasti käyneet ostamassa omansa. ”September Song” on julkaistu tavallisen CD:n lisäksi myös ns. oikeana levynä eli vinyylinä. Lyhyehköstä kestosta päätellen tämä on kuin rakennettu vanhan LP-formaatin mukaan, jossa A- ja B-puolilla on oma tarkoituksensa. Ja tämän mittaisiahan (runsaat puoli tuntia) ne vanhat amerikkalaiset jazz-albumit aikoinaan olivat. Erityisen ilahduttavaa oli kuulla, että levy tulee vielä 10”-vinyylinä – mikäs sen hienompaa! Masentava uutinen meille kybätuumaisten levyjen ihailijoille oli se, että CD sisältää bonuskappaleen, Sid Robinin ja Charlie Shaversin ikivihreän Undecided.
Erityismaininta vielä Mika Liikarin suunnittelemasta upeasta kannesta! Mustavalkokuvaa sävyttävät värit suorastaan häikäisevät. Vanhaa kunnon Blue Note -tyyliä myötäilevä kansi on todella ilo silmälle – eikä vähiten myöskään Pasi Rytkösen hienon valokuvan ansiosta. Kaikin tavoin siis äänilevyn eliittiä!
Honey Aaltonen
(julkaistu BN-numerossa 3/2022)
